Kulttuuripuntari

Jukka Kärkkäinen & J-P Passi: Kovasikajuttu (elokuva)

Neljän kehitysvammaisen kaveruksen muodostamasta Pertti Kurikan Nimipäivät -yhtyeestä tehty elokuva on nimensä veroinen: punk-bändin seikkailuja seuraava dokumentti on yksi parhaista koskaan näkemistäni musiikkielokuvista. Se on siloittelematon, oivaltava ja tajuntaa avartava näkökulma kehitysvammaisten arkeen hyvine ja huonoine hetkineen. Lisäksi leffa on hillittömän hauska.

Pertti Kurikan Nimipäivät on varmasti Suomen aidoin bändi. Oli virkistävää nähdä dokumentti, jossa kukaan ei teeskentele sekuntiakaan. Bändin jäsenet ovat huikeita hahmoja: vaatteiden saumoja tutkiva Pertti, paikoitellen filosofiseksi heittäytyvä Kari, silmät kiinni metsän huminaa fiilistelevä Toni ja muiden komenteluun taipuvainen Keskustapuolueen kannattaja, Sami. Elokuvateatterista poistuessani yritin miettiä kuka heistä on oma suosikkini, mutten pystynyt päättämään: jokainen on niin jykevä persoonallisuus. Järisyttävin havainto oli kuitenkin se, etten huomannut Pertti Kurikan Nimipäivien toiminnan juurikaan poikkeavan minun ja bändini arjesta tien päällä. Kromosomien määrä voi ehkä olla eri, mutta meininki on lopulta aivan sama.

Elokuvakokemuksen jälkeen päällimmäinen ajatukseni oli, että onpa hyvä, kun keskuudessamme on näin mainioita ja ihmeellisiä hahmoja. Kehitysvammaisuutta ei pidä pelätä, me ns. normaalit ihmiset olemme yleensä paljon pelottavampia – ja myös enemmän epänormaaleja. Käykää katsomassa Kovasikajuttu. Voi olla, että poistutte teatterista hiukan eri ihmisinä kuin sinne mennessänne. Kuten Pertti Kurikan Nimipäivien solisti, Kari Aalto sen sanoo: ”Se [elokuva] kannattaa käydä kattomassa ja miettii et kannattaako kehareita vihata vai kannattaako niitä rakastaa ja kunnioittaa.”

Pyhäpäivä (säv. ja san. Pertti Kurikka)

Oli sunnuntai
Kävin kirkossa
Sain kahvia
Kävin paskalla

♠    ♠    ♠

Riikka Kämppi & Jussi Lähde: Sydänten presidentti (kirja)

Olen jäävi arvostelemaan tätä kirjaa, koska esiinnyn itse sen sivuilla – löytyypä niiltä hiukan omaakin tekstiäni. Haluan kuitenkin nostaa teoksen esille, sillä Riikka Kämppi ja Jussi Lähde ovat tehneet arvokasta työtä taltioidessaan tulevien polvien luettavaksi lyhyen ajanjakson, jolloin Suomessa tapahtui jotain merkittävää. Kyse ei ollut siitä, että Sauli Niinistö voitti vaalit ylivoimaisesti, vaan siitä, että kansanvalta palautui hetkeksi takaisin kansalle. Sadat ja tuhannet ihmiset ympäri Suomea päättivät ohittaa puolueet, kampanjat ja valmiit organisaatiot ja ryhtyä itse toimimaan. Lopulta joukko kasvoi yli miljoonan suuruiseksi, maahan syntyi uudenlainen aktivismin kulttuuri ja positiivisen tekemisen henki.

Sydänten presidentti niputtaa tämän kaiken mielenkiintoisella tavalla, se valaisee taustat ja päästää lukijan kurkistamaan kulissien taakse. Kyseessä on käsikirja, joka luultavasti luetaan hiirenkorville jo syksyn kuntavaalien ehdokkaiden käsissä. Se on myös hyvin kirjoitettu: teksti on sen verran vetävää, että vaikka kyseessä on politiikasta kertova kirja, niin lukija ei silti ala kasvaa sammalta.

♠    ♠    ♠

Toot Toot: Toot Toot (levy)

Timo Kämäräinen on tunnetusti mestaruussarjatason kitaristi. Nyt hän on perustanut rumpali Olli Krogeruksen kanssa yhtyeen, jonka kokoonpanoon kuuluvat vain he kaksi: kitara ja rummut. Paperilla tällainen ratkaisu ei vaikuttanut erityisen kiinnostavalta, taisin odottaa jonkinlaista White Stripes -henkistä rouhimista (en sivumennen sanoen ole koskaan ymmärtänyt White Stripesin hyvyyttä). Kuulemani Mr. B -kappale kuitenkin usutti minut levykauppaan: biisi olikin melodinen ja polveili kiintoisalla tavalla. Kotimaisista kollegoista vertailukohdaksi tuli mieleen Von Hertzen Brothers.

Albumikokonaisuuden kuultuani täytyy todeta, että Von Hertzen -rinnastus menee lopulta hiukan metsään. Myös Toot Toot viljelee proge-elementtejä esim. äkkiväärien tahtilajin vaihdosten muodossa, mutta soundimaailmaltaan bändi nojaa enemmän grungen ja garagen suuntaan – hienoista melodisista koukuista kuitenkaan tinkimättä. Avausraita Why You Lock (Yourself In A Safety Box?) jyräyttää levyn käyntiin metallisella otteella, joka muistuttaa alkuaikojen Soundgardenia. Bändin pienestä koosta huolimatta sointi on muhkea, Kämäräinen hoitaa kitarallaan myös basistin tontin. Uutisena tulee se, että hän on varsin pystyvä laulaja. Krogerus ja Kämäräinen malttavat onneksi olla liikaa alleviivaamatta soitannollista erinomaisuuttaan – päällimmäisenä mieleen jäävät biisit, eivät tekninen taituruus. Se kuitenkin muhii pinnan alla: vaaditaan kovaa soittotaitoa ommella hyvin niukoista elementeistä näin värikäs tilkkutäkki.

Sangen hyvä levy – lupaava päänavaus! Jään odottamaan mielenkiinnolla jatkoa.

♠    ♠    ♠

Anthrax: Worship Music (levy)

Anthrax (suom. pernarutto) on minulle erittäin merkityksellinen yhtye. 80-luvulla lyömätön albumikaksikko Spreading The Disease ja Among the Living antoivat aivokuoreen miljoonan voltin latingin. Anthrax tuli tuolloin nähtyä myös pariin kertaan livenä, erityisesti vuoden 1989 Giants of Rock -festivaalia kelpaa muistella vielä vanhainkodin lepositeissä. Osaan edelleen tarvittaessa soittaa kaikki Among The Livingin kappaleet.

Bändi julkaisi hiljattain uuden levyn, vieläpä vanhan kunnon Joey Belladonnan kanssa. Päätin päivittää tilanteen ja marssin levyostoksille.

Ei olisi kannattanut. Tylsää sanoa näin, mutta vanhassa vara parempi. Levyn alkupuoli on vielä lupaava: The Devil You Know ja Fight ’Em ’Til You Can’t ovat klassista Anthraxia. Ne saavat nyökkäilemään hyväksyvästi, mutta nyökyttely ei kuitenkaan lavene moshaukseksi (vaikka tukkaakin olisi). Sitten albumi lässähtää. Odotan kuulevani napakkaa melodista trashia, mutta Anthrax tarjoileekin jaanaavaa post-grungea, joka voisi hyvin olla kotonaan Nickelbackin levyllä. In The End vielä menettelee, mutta lukuunottamatta näitä mainittuja biisejä, ei Worship Music lähde liitoon. Olisin halunnut hirveästi tykätä levystä, mutta en vain pääse fiiliksiin. Onko minusta tullut vanha, vaiko Anthraxista? Luultavasti molemmista.

Kommentit

  1. Harvoin käyn elokuvissa, mutta nyt taitaa olla taas siis aihetta mennä! Minä puolestani suosittelen tutustumaan The Alarm nimisen bändin tuotantoon jos ei ole entuudestaan jo tuttu! Joskus teiniaikoina sitä kuuntelin tosi paljon kunnes se jostainsyystä unohtui koko bändi. Nyt olen taas löytänyt musiikkinsa uudelleen.

  2. Pertti Kurikan Nimipäivät on kyllä piristävä poikkeus musiikkikartalla. Erottuu niin positiivisesti edukseen, että täytyypä myös katsoa tuo dokumentti.

    Olisko mahollista tehä kulttuuripuntaria lehdistä? Tuli vain mieleen että en tiedä yhtäkään lehteä mitä tilata tai ostaa. Internet tarjoaa kaiken tarvittavan ilmaiseksi omista pääasiallisista kiinnostuksenkohteista. Olisi kiva lukea muutakin ja tuntemattomammistakin aihepiireistä. Ainoastaan Image on sellainen jonka irtonumeron ostan kerran pari vuodessa.

    http://www.image.fi/juttuarkisto

  3. Luen nykyisin hyvin vähän lehtiä. Kotiin minulle tulee vain Soundi, Tähdet ja avaruus sekä Aku Ankka. (Tarkemmin ajatellen aika hyvä kirjo…) Aikaisemmin ostin kaupasta Classic Rockin irtonumeroita, mutta tilasin sen iPadiini. Sittemmin on tullut ostettua vain saman lehden AOR-teemanumeroita. Joitakin Imagen numeroita olen myös ostanut iPadiin, lähinnä juna- ja lentomatkoja varten.

    Lehtiä ei vain jostain syystä tule enää luettua. Nuo mainitsemani lehdet, jotka olen tilannut, menevät aina suoraan vessanpöntön viereen. Selailen niitä istunnoillani. Vessa onkin oikeastaan ainoa paikka, jossa luen lehtiä.

  4. Kappas olen ursalta tilannut kirjoja mutta lehti on aivan uusi tuttavuus. Voisi kokeilla ja tukee samalla hyvää asiaa. Tänään heräteostin aamulehden irtonumeron, koska Herlinin pärstä sai rahapussin aukeamaan. Yhtäkkiä tajusin etten ole lukenut juuri mitään suomalaisia (sanoma/aikakaus)lehtiä vuosikausiin. Melkein iski paniikki.

    Käytännössä lukenut vain kirjoja ja verkkosivut on tyydyttänyt kaikki muut tarpeet. ”peppu – katso kuvat” on tullut klikattua moneen kertaan.

  5. Tarvittiin Kaija Koo, Cheek, Erin, Jonne Aaron, Katri Helena, Neumann ja Jari Sillanpää päihittämään Nummela-levyn myynti! Vain elämää -levy on noussut 2000-luvun myydyimmäksi levyksi Nummelan ohi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.