Kuusi Big Macia ja yksi vesi

| Tagit: , , , | Aiheet: Kulinarismi | Kirjoittaja:

Tarjoilen tällä viikolla pieniä ruoka-aiheisia anekdootteja. Sarjan toinen osa kertoo pienestä sivupolusta vegetarismin taipaleella.

♠    ♠    ♠

Olen ollut kasvissyöjä yli kymmenen vuoden ajan. Nelisen vuotta sitten ajauduin kuitenkin tilanteeseen, jossa oli nieltävä kuollutta eläintä.

Olin kävelemässä kaverini kanssa kaupungilla (Helsinki), kun ajauduimme väittelyyn. En enää muista kiistan aihetta, se koski joka tapauksessa jotain hyvin mitätöntä. Sillä ei ole merkitystä tarinan kannalta – hän väitti muistavansa jonkin jutun tietyllä tavalla ja minä muistin sen aivan toisin. Näkemysero kärjistyi kuitenkin nopeasti siihen pisteeseen, että alettiin puhua vedonlyönnistä ja heitellä tiskiin panoksia. Minä latasin täysillä: olin voitostani niin varma, että uhosin syöväni saman tien kuusi (6) Big Mac -hampurilaista jos osoittautuisi, että olisin väärässä sen hyvin mitättömän asian suhteen.

Osoittautui, että olin väärässä.

Eihän siinä auttanut muu kuin niellä tappion karvas burger. Lähimmät kultakaaret olivatkin vain parin korttelin päässä, raahustin häntä koipien välissä Iso-Roobertinkadun McDonald’sin tiskille ja tilasin: ”Kuusi Big Macia ja yksi vesi, kiitos”.

Pienellä punaisella tarjottimella annos näytti työläältä. Kannoin sen pöytääni ja vedin syvään henkeä kaverini nauraessa itseään tärviölle. On syytä korostaa, ettei minulla ollut tuolloin edes nälkä. Itse asiassa päinvastoin – olin hetkeä aiemmin nauttinut pientä välipalaa. Sanojani en kuitenkaan voinut syödä, olin mennyt haukkaamaan paskaa ja nyt oli kärsittävä vakavat seuraukset. Avasin ensimmäisen rasian ja puraisin purilasta.

Maku oli yllätys. Ennen vegetaristiksi ryhtymistäni Big Maceja oli tullut mutusteltua paljonkin, pidin sitä nuoruudessani jopa armoitettuna herkkuna. Kymmenen vuoden tauon jälkeen eines kuitenkin tuntui uudestaan neitseelliseen suuhun kuivalta ja mauttomalta, kuin olisi jyrsinyt suolakurkuilla ja pienellä kastikeläntillä ryyditettyä styroksia. Itse pihvissä oli häivähdys sivumakua, nieleskellessäni yritin muistella mistä tuo maku oli tuttu.

Sitten keksin: Big Macin pihvi maistui kasvissyöjän tottumattomaan suuhun aivan maksalta!

Ängin vedonlyönnin tappiota suuhuni. Kaksi hampurilaista meni helposti, sitten alkoi tehdä tiukkaa. Istunto venähti pitkäksi, sain lopulta siinä ravintolan pöydässä nielaistua neljä Big Macia. Otin loput kaksi kotiin, siellä sulloin väkisin alas vielä viidennenkin. Sitten oli pakko heiluttaa valkoista lippua: kuudennen syöminen ei näillä raameillä yksinkertaisesti ollut mahdollista.

Olin etukäteen arvellut, että äkillinen lihapanos saattaisi vetää ituhipin herkän pikku massun kuralle. Näin ei kuitenkaan käynyt: syömäni setti pysyi kiltisti mahanpohjassa palaamatta maitojunalla takaisin. Ehkäpä noiden hampurilaispihvien lihapitoisuus ei loppujen lopuksi ole kovinkaan suuri? Seuraavana yönä kyllä puuskutin ja hikoilin normaalia enemmän.

Vegetarismin aatteelleni tuo purilaisateria teki eetvarttia. Näen sen eräänlaisena puhdistautumisriittinä: jos joskus alkaa tehdä mieli syödä kuollutta eläintä, niin viiden Big Macin muisto hävittää tuollaiset haihattelut erittäin tehokkaasti.

Maksan maku viipyilee vieläkin kielelläni.

Kommentit

  1. Semmon perus siihe välii! 😀 Kuus Bigmäkkii olis kyl ollukki aika järkyttävä veto muutenki! Mitä toisen kaverin olisi pitänyt tehdä, jos olisit voittanut?

  2. ”…syödään paikan päällä, kiitos.” Tämä ei kasvissyöntiin ihan päde, mutta ruoka-aineita, joista ei pidä, on hyvä kokeilla tasaisin väliajoin; niistä voi nimittäin oppia pitämään. Toisaalta, kuten tässä kävi, kokeilu saattaa vain muistuttaa etovasta mausta ja miksi sitä ruokaa ei ole tehnyt mieli. Kuitenkin ”päivittäminen” ruuissa kannattaa, ja erityisesti kasvissyönnissä poikkeus, lihan syöminen, vahvistaa säännön!

    @Konemiääs: Äläs muuta sano! Sama määrä euron juustojakin tekee tiukkaa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.