Tilapäivitys

| Aiheet: Musiikki | Kirjoittaja:

Tähän väliin lienee syytä antaa pieni elonmerkki.

Blogi on väliaikaisesti vaiennut, mutta minä olen ollut ahkerana. Olen kesästä lähtien höyrynnyt seuraavan albumini parissa syytäen sen äänityksiin suurimman osan valveilla viettämistäni tunneista. Päivät ovat olleet pitkiä, mutta antoisia: tällä hetkellä työn alla on jo kolmastoista kappale.

Levyn äänittäminen on ollut monellakin tapaa yllättävä projekti. Ensinnäkin metodi: teen sitä tavalla, johon minun ei pitänyt enää koskaan sortua – nimittäin yksin kotona. Suuria kuvioita -levyn jälkeen vannoin, etten enää ikinä tee albumeita näin työläästi, vaan tukeudun jatkossa äänittäjiin, tuottajiin ja ihan oikeisiin studioihin. Kun kuitenkin keväällä aloin miettiä uuden levyn tekemistä, niin huomasin, että minun teki mieli taas puuhastella itsekseni. Kotistudiosta olin jo ehtinyt vuosien varrella luopua, mutta muusaa oli toteltava. Niinpä jouduin investoimaan uudestaan äänitysvehkeisiin.

Projekti on nielaissut minut, mutta olen viihtynyt sen mahassa. On ollut hauskaa äänitellä biisejä ilman minkäänlaisia filttereitä. Se on täysin itsenäisen tuotannon paras puoli: voin surutta kokeilla älyttömiäkin ideoita ilman pelkoa siitä, että tuhlaan jonkun aikaa tai rahaa. Olen antanut itselleni täysin vapaat kädet enkä ole hetkeäkään murehtinut sitä, mitä jotkut muut minulta ehkä odottavat. Näitä biisejä tehdessä kaikki on ollut sallittua.

Vapaana rellestäessään musiikki onkin ottanut uusia muotoja. Olen itsekin yllättynyt esimerkiksi siitä, miten paljon tulevalla levyllä on syntikoita – niitä on luultavasti enemmän kuin kitaroita. On kammottavan kliseistä sanoa haastatteluissa, että tällä levyllä olen palannut juurilleni, mutta itse joudun luultavasti viljelemään tuota fraasia albumin ilmestyttyä. Minulle juurille palaaminen ei kuitenkaan tarkoita puritaanisen akustisen folk- tai blueslevyn vääntämistä, vaan rehdin, ehkä vähän höntinkin pop-musiikin tekemistä. Omat juureni ovat kuitenkin 80-luvun listapopissa: huoneeni seinät olivat aikanaan vuoratut Duran Duranin ja Michael Jacksonin julisteilla. Noihin sielunmaisemiin olen nyt palannut, äänittämäni materiaali on melko kasarihenkistä.

Myös syntikat ovat olleet osa tätä samaa juurihoitoa. Isäni oli kosketinsoittaja ja lapsuudessani hänen työhuoneessaan oli yleensä erilaisia syntikoita: Minimoog, ARP, Oberheim, Yamaha DX7… Tykkäsin pikkupoikana mennä isän huoneeseen ja soitella hänen syntikoitaan kuulokkeet korvilla. En minä niitä osannut oikeasti soittaa, mutta oli hauskaa väännellä nappuloista erilaisia soundeja. Nyt olen kolmenkymmenen vuoden tauon jälkeen tehnyt tuota ihan samaa.

Lähtökohtana on ollut tehdä mukaansatempaava levy. Tuo on adjektiivi, joka ei välttämättä ole kuvannut aikaisempia albumeitani. Ne ovat olleet paikoitellen hyvinkin sisäänpäinkääntyneitä, mutta nyt olen halunnut musiikkini avautuvan ulospäin. Rytmiikka on aikaisempaa tärkeämmässä roolissa. Sanoituksissa käsitellään tukaliakin aiheita, mutta kirkkaana päämääränä on kuitenkin ollut pukea musiikki viihdyttävään, tanssittavaan, hymyilyttävään ja kohottavaan muotoon. Minua ei lainkaan haittaa jos levyä tullaan arvostelemaan korniksi, naivistiseksi tai koomiseksi – se tulee olemaan kaikkea tuota. Mutta jykevää pop-levyä tehdessään itseään ei totisesti parane ottaa liian vakavasti.

Minulla on tästä hyvä fiilis. Sitä on vaikea selittää, mutta minusta tuntuu siltä kuin jotain olisi tapahtumassa. Kuin olisin valmis avaamaan uuden oven. En muista, että minulla olisi ollut tällaista tunnetta aikaisempien levyjeni kanssa. Olen aina pitänyt tekemistäni albumeista, seissyt niiden takana ja uskonut niihin, mutta tässä on nyt jotain muuta. Jännät kutinat.

Äänitykset ovat nyt siinä vaiheessa, että piakkoin ensimmäisiä biisejä aletaan miksata. Tämän työvaiheen kuitenkin jätän minua osaavampiin käsiin. Albumin miksaajaksi on tarjolla moniakin hyviä hahmoja, mutta ketään ei ole vielä pestattu hommaan. Tuo päätös on kuitenkin tehtävä nopeasti, sillä levy olisi miksattava tammikuun loppuun mennessä. Kauppojen hyllyille sen olisi tarkoitus päätyä maaliskuun puolivälissä. Siihenhän ei ole enää kovinkaan kauaa…

Jatkan siis hommia! Olen edelleen aktiivisempi Facebook-sivullani kuin tässä blogissa, joten liittykää alati levenevään Facebook-tykkääjieni joukkoon pysyäksenne kärryillä.

Kommentit

  1. Netin yövereistä löytyi infoa, että ensimminen single olisi Levoton tyttö. Onko julkaisupäivästä arvauksia?

  2. Olen ehtinyt pitää teitä valitettavan huonosti ajan tasalla. Ensimmäinen sinkku on tosiaan nimeltään Levoton tyttö. Se julkaistaan 17.1. Uuden Musiikin Kilpailun semifinaalilähetyksessä, jossa esitän biisin playbackinä. Toivottavasti se ehtii valmistua siihen mennessä, on vielä hiukan vaiheessa…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.