Ensimmäinen keikkaraporttini! Paineita luo Marin pohjat, mutta hän on pro ja minä vasta noviisi. Asetelmat keikalle olivat erinomaiset. Suomi oli juuri rökittänyt Venäjän jääkiekon kuninkuuslajissa.

Takahuoneesta tiedustelijaksi lähetetty Antti tarkisti ensin tilanteen. Mitä hän raportoi yleisön nähdessään? Arvioitiinko porukan määrä ja ikäjakauma? Menikö biisilista uusiksi?

Joensuun kappale-asettelu ei ollut se perinteisin.

Usein keikat aloitetaan Johnny Cashin Man in Blackin tahdeilla, mutta nyt en introa kuullut. Bändi lampsi paikalle aloittaen soitannan. Heti alkuun pärähti Milla, Puistossa, Aamu ja Laulu petetyille. Kappaleita, joista muutama soi vuonna 2002, Anssin viimeksi näyttäytyessä näillä leveyksillä. Pidin valintoja hieman yleisöä kosiskelevana. Ehkä ihan ymmärrettävää. Pitkän tauon jälkeen väkeä on lämmitettävä. Meininki näyttikin uppoavan kuin kuuma veitsi voihin. Lyriikkapuoli oli hanskassa ja porukka syttyi yhteislauluun!

Aiemmin nuo vanhemmat helmet oli ripoteltu uudenpien sekaan. Nyt kuin kermat kakun päältä, ne tarjoiltiin ensin. Kuinka mehevää kakku on sisältä? Sisuksiin oli kätketty uudenlaista makujen sinfoniaa.

Uusista maku nautinnoista Ilman sua- biisi esiteltiin ensin. Keikkaa ei onneksi vedetty ilman Kaatua kuin puu- revitystä. Se kuin kuuluu oikeutetusti perjantai keikkojen menun. Levoton tyttö ja Miten sydämet toimii? soljui estraadilta. Parasta aikaa vedettiin antaumuksella ennen encorea.

Kauan ei tarvinnut odotella, kun ensimmäinen bändin jäsen, Saara ilmestyi takaisin. Maitohapoilla jäi tällä kertaa vain biisilistalle. Illan huikein revityksellinen veto oli 1972. Anssi soitti kuin viimeistä päivää, saaden bändin jäsenet ihmetyksen valtaan. Äijä oli tulessa!

Nummelan kohdalla homma hieman seesteytyi ja keikka sai ansaitun lopun. Mitä ihmettä? Anssi alkoi kuiskuttelemaan Saaralle, ja Anttikin jäi paikoilleen. Illan viimeiseksi vedoksi soitettiin Älä mene pois -slovari. Kerrassaan mykistävää! Viimeinen hidas sai pariskunnat nauttimaan esityksestä toisiinsa kietoutuneena.

Spiikit:

Pergamenteista ongittu tieto, että viimeksi vuonna 2002 olisi Joensuussa soitettu. (toim. huom. Pergamentti ilmeisesti sen verran haalistunut, ettei selvinnyt missä k.o keikka soitettiin)

Meille kerrottiin, että olis jäänyt jotain biisejä vielä soittamatta. (Encoren jälkeen vain Saara saapuu lavalle, missä muut? Bändi saapui kädet levitellen paikoilleen.)

Muuta tapahtunutta:

Tämäkään keikka ei mennyt ilman Anssin lyriikkadementiaa, kappale jossa se selkeimmin diagnosoitiin oli biisissä 1972.

Anssi  Kela ja Tuomas Väinölä, raivokas kitara battle. Mutta mikä mahtaa olla battlen tilanne? Vieläkö Tuomas on voitolla?

Pohdintaa:

Itseäni mietitytti erikoinen kappaleiden järjestys. Miten harkittua se oli? Johdatella nostalgisista tunnelmista uudemmille vesille?

Kappaleesta 1972 revitys oli melkoinen ja Anssi huudatti yleisöä muuttaen alkuperäistekstiä ”Meidän piti muuttaa maailmaa”. Homma manifestoitui muotoon ”Me voidaan muuttaa maailmaa”. Juonsiko homma Anssin Radio Helsingin haastattelun jälkimainingeista. Teksti sopii uuden levyn teemaan kuin nenä päähän.

Biisipoimintaa illan tarjonnasta:

• Milla
• Puistossa
• Aamu
• Laulu petetyille
• Kaksi sisarta
• Karhun elämää
• Ilman sua
• Kaatua kuin puu
• Levoton tyttö
• Miten sydämet toimii
• Parasta aikaa
• 1972
• Nummela
• Älä mene pois by Anssi, Antti & Saara

Kunniamaininnat:

Porukka osasi uusien biisien kertosäkeet ulkoa, nostan hattua! Tuomas Väinölän kitarointi oli todella taidokasta, ja saanut uusia ulottuvuuksia sitten Kuopion keikan. Rispectit taituroinnista!

Älä mene pois- slovari oli huippuveto ilman harjoitteluakin! Asialla on ammattilaiset, jotka liiaksi taitojaan vähättelevät. Harvalla artistilla on pokkaa vetää tuollainen lopetus keikalle. Upeeta!