Keikkaraportti: Soolona Sir Einossa 13.6.2013

| Aiheet: Yhteisö | Kirjoittaja:

Meitä pääkaupunkiseutulaisia hemmoteltiin lyhyen ajan sisällä useammalla Anssin keikalla. Niistä 13.6. torstaina oli vuorossa akustinen soolokeikka Sir Einossa. Kyseessä oli Ufon Laulukerho -tapahtuma, jossa Anssi on esiintynyt myös talvella 2012. Odotettavissa oli siis hieman viimeaikaisia bändikeikkoja lyhyempi veto, mutta ihan kunnon keikka kuitenkin.

Paikalla oli selvästi myös ihmisiä, jotka eivät olleet saapuneet Anssia kuuntelemaan, tuskin olivat edes tienneet livemusiikkia olevan tarjolla. Tämä oli hieman huolestuttavaa, olosuhteet eivät ehkä olisi aivan parhaat akustiselle soolokeikalle. Ennen kuin Anssi oli edes saapunut paikan päälle, ohjattiin jo yksi asiakas uloskin. Manasin itsekseni, kun melko iso ja äänekäs seurue ahtautui sisälle, hyvästi keikkaan keskittyminen… Minun onnekseni yksi seurueeseen kuuluneista miehistä meni kuitenkin huutelemaan lavalla olleeseen mikkiin, eikä käskyistä huolimatta lopettanut, joten hän päätyi hän sitten lopulta ulos. Koko muu seurue lähti perässä. Keikan lähestyessä porukkaa lappoi kuitenkin sisään tasaista tahtia, ei täällä mitään yleisökatoa ainakaan olisi vaikka tuo seurue pois lähtikin.

Ennen kuin Anssi saatiin lavalle, esitti Ufo Mustonen muutaman kappaleen. Totesin mukanani olleelle siskolleni, että tuo on kyllä varmasti jokaisen muusikon painajainen esiintymistilanteesta; juuri kukaan ei kuunnellut ja taustamölinä kuului paljon kovempaa kuin itse musiikki. Kovasti tuntui laulu ja soitto kaikuvankin siinä tilassa, edellisellä kerralla muistelisin äänentoiston olleen Sir Einossa parempi. Tämän vuoksi odotin keikkaa hieman ristiriitaisin tuntein, olosuhteet olivat mitä olivat, mutta toisaalta Anssi on rautainen ammattilainen ja varmasti kykenisi ottamaan tilanteen haltuunsa.

Pienen soundcheckin jälkeen Anssin ja Martinin veto saattoi vihdoin alkaa. Tässä taas ensin keikan biisilista:

Milla
Nummela
Jennifer Aniston
Levoton tyttö
Kaksi sisarta
Mikan faijan BMW
Karhun elämää
1972
Parasta aikaa
Miten sydämet toimii?
Rva Ruusunen
Hey Hey, My My
———
Puistossa

IMG_8503

Milla oli hyvä aloitus keikalle, se on yleensä biisi, josta yleisö innostuu. Nytkin porukka oli heti paremmin mukana kuin Mustosen aikana. Hyvä niin. Äänikään ei enää kaikunut niin pahasti, joten tässä vaiheessa uskalsin jo hieman huokaista helpotuksesta. Taustahälinää oli kyllä edelleen aika tavalla, ihmiset kauempana pöydissä eivät olleet tulleet keikalle vaan juomaan ja juttelemaan keskenään. Onneksi kuitenkin lavan lähettyvillä keskityttiin ainakin hieman paremmin.

Millan jälkeen Anssi ilmoitti ottavansa vastaan toiveita, kuten oli facebookissakin luvannut. Omat toiveeni olin heittänyt romukoppaan jo kauan ennen Anssin saapumista lavalle, tänä iltana ei kuultaisi Ämpiä sen enempää kuin Aurinkosadetta tai Palavaa siltaakaan. Ei todellakaan slovareita, ei tuntemattomia kappaleita – tämä yleisö janosi hittejä. Päätin siis olla hiljaa ja katsoa mitä tuleman pitää. Hittejä yleisö siis toivoi, ja hittejä se myös sai. Millan jälkeen heti Nummelan, josta oli kuulemma saapunut yleisöä paikallekin. Ennen sitä Anssi kehotti yleisöä höristelemään korviaan, Einossa kun oli aikamoinen hälinä.

Anistonin jälkeen tullut Levoton tyttö oli jälleen se kappale, joka räjäytti pankin. Tuntuu, että siitä on jo tullut Millaakin isompi juttu. Yleisö innostui ja tuli tanssimaan lavan edustalle, sen mitä siihen nyt mahtui. Melko lähellä lavaa oli pari isoa pylvästä, jotka vievät aika monta paikkaa. Itse istuin siskoni kanssa yhden pylvään edessä, onneksi saimme olla siinä ihan rauhassa, kun ei meidänkään eteemme olisi oikein kukaan enää mahtunut. Tanssiminen vaatii tilaa!

Levottoman tytön jälkeen yleisö taas hieman rauhoittui ja saimme kuulla lisää Nummelan kappaleita. BMW:n alkaessa Anssi totesi yleisölle, että kappale on jo alkanut, mutta kukaan ei kuule. Ja olihan sitä hälinää ympärillä edelleen aika paljon, mutta kuitenkin vähemmän kuin keikan alussa. Yleisö oli niin keskittynyt keikkaan kuin se kai tällaisessa paikassa voi ollakaan. Harmi silti, ettei livemusiikki ollut todellakaan kaikille se ykkösasia. Hyvin Anssi kuitenkin sai porukan mukaan, keikan edetessä yhä useampi keskittyi enemmän musiikkiin ja vähemmän johonkin muuhun.

Bemarin jälkeen tullut Karhun elämää on aina kiva kuulla keikoilla, niin nytkin. Yleisökin liittyi pitkäksi aikaa mukaan o-o-o-ooo-kuoroon. Seuraavaksi oli sitten vuorossa ”Miss Lohja -biisi”, eli 1972 tietysti. Maailmaa muutetiin innolla, huumoria puolestaan tarjosi biisin lopetus, kun Vuorisen tilalle siirtyikin Nummelin ja Anssi päätti lopettaa biisin siihen: ”Okei, mä tyrin tän lopun. Se vika hahmo oli Vuorinen eikä mikään Nummelin…” No mitäpä pienistä!

IMG_8498-001

Sitten olikin vuorossa vaihteeksi pari uuden levyn kappaletta, ensin Parasta aikaa ja sitten Sydämet, mistä kuultiin varsin nopea versio. Molemmat kappaleet olivat oikein onnistuneita vetoja! Niiden jälkeen Anssi tarjoili taas annoksen tahatonta huumoria, siis ainakin niille, jotka keikkaa olivat kunnolla seuranneet. Eräs mies yleisöstä huusi Petri Ruususta, johon Anssi: ”Rouva Ruusunen?” Mies-parka jatkoi Petrin Ruususen huutamista, johon Anssi totesi Petri Ruususen olevan Puistossa-biisissä, ”minkä mä soitin jo”, alkaen samalla tapailla kitarastaan Rva Ruususen sointuja. Tässä vaiheessa hymyilytti kovin, mutta mikäs siinä, Rva R on myös aina erittäin hyvä livebiisi! Mies ei kuitenkaan vielä luovuttanut, vaan jatkoi sen biisin toivomista, jossa ”pöllittiin kämpästä tavaraa” ja sai tässä vaiheessa biisin nimenkin mieleensä: ”Puistossa! Vedettiinks se jo?” Tähän Anssi vielä totesi esittäneensä Petri Ruusus -biisin jo, mutta soittavansa samasta suvusta kertovan kappaleen, jota ei ollutkaan esittänyt pitkään aikaan.

Ja niin saimme siis kuulla Rva Ruususen, joka Anssin mukaan on aina yhtä epämääräinen. Lieneekö se sitten oikea määritelmä, mutta jälleen kerran saimme kuulla biisistä hieman erilaisen version. Jäämme edelleen odottamaan Rva Ruususen live-ep:tä. Tämän jälkeen vuorossa oli enää yksi kappale, jolla Anssi sanoi monesti aloittavansa akustiset keikat ja lämmittelevänsä sillä yleisöä, tänään kuitenkin jäähdyteltiin Neil Youngin parissa.

Yleisölle nämä 12 kappaletta eivät kuitenkaan vielä riittäneet, encore oli saatava! Ja saatiinhan se. Lavalle palattuaan Anssi ihmetteli, mitä oikein soittaisi. Yleisökin huuteli enimmäkseen kappaleita, jotka oli soitettu jo, kuten Millaa ja Bemaria. Sitten huudettiin taas Puistossa, ja vihdoin pienten epäilyjen jälkeen Anssi uskoi, ettei oikeasti ollut soittanut sitä vielä – encore oli siis ihan aiheellinen. Anssi pahoitteli aiempaa väärinkäsitystä, Petri Ruususta ei tosiaan oltu vedetty vielä. ”Mä varmaan sekotin sen Mikan faijan BMW:hen, koska ne on periaatteessa sama biisi.” Nauru maittoi taas, ja tästäkin biisistä saatiin lopulta kuulla varsin hyvä veto.

Sitten keikka olikin jo päätöksessään. Anssi oli saanut tilanteen haltuunsa, keikka oli hyvä ja yleisö sittenkin kiinnostunut musiikista nauttimisesta. Itsellekin jäi hyvä mieli, ainoa mikä hieman haittasi, oli se taustahäly, joka ei kokonaan lakannut missään vaiheessa. Tiedä sitten, mistä se lopulta johtui. En usko, että Einon asiakkaatkaan lopulta niin kovaa meteliä pitivät. Onneksi keikkaan pystyi siitä huolimatta keskittymään ihan hyvin.

Keikan jälkeen Rautatieasemalle päin kipittäessäni taivaalta sateli vettä, mutta ilma oli lämmin. Aseman kellon tuntiviisarista oli sammunut valo.

Kommentit

  1. Keikka oli tosiaan esiintyjän vinkkelistä sieltä haastavimmasta päästä: biisejä on vaikeaa pitää kasassa, kun vieressä olevalta baaritiskiltä kuuluvat karjahdukset peittävät oman äänen. Onneksi Einossa oli myös paljon porukkaa, jotka olivat varta vasten tulleet kuuntelemaan keikkaa. Heidänkin puolestaan hiukan harmitti se baaritiskin asujaimiston tuottama älämölö. Loppujen lopuksi keikka oli kuitenkin mielestäni hauska. Suhtauduin siihen haasteena: slovarit pois ja käteen normaalia paksumpi plektra — sillä siitä selvittiin. Myönnän, että lavalle astuessani tilanne kismitti, mutta keikan jälkeen ei vituttanut enää lainkaan. Tulin, näin, voitin.

  2. ”Itsellekin jäi hyvä mieli, ainoa mikä hieman haittasi, oli se taustahäly, joka ei kokonaan lakannut missään vaiheessa. Tiedä sitten, mistä se lopulta johtui. En usko, että Einon asiakkaatkaan lopulta niin kovaa meteliä pitivät. Onneksi keikkaan pystyi siitä huolimatta keskittymään ihan hyvin.”

    Ehkä Anssilla oli jäänyt vahingossa päälle yleisönmölygeneraattori, jonka epäiltiin tuottaneen myös Lana Del Reyn keikalla lisäyleisövolaa!

  3. Täsmälleen samat ajatukset kirjoittajan kanssa, meteli varsinkin aluksi häiritsi, mutta hieno keikka oli siitä huolimatta. Ehdottomasti olisi mukava nähdä lisää näitä akustisia vetoja hieman rauhallisemmassa ympäristössä ja kuulla myös niitä tuntemattomampia kappaleita.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.