Albumin raidat, osa 9, Palava silta

| Aiheet: Yhteisö | Kirjoittaja:

Perjantai. Normi työpäivä, mutta muistin koko ajan, että postilaatikossa pitäisi olla Anssin uusi levy. Se oli siellä. Välittömästi levy soittimeen ja käteen kuppi espressoa. Onneksi olin kotona yksin eli kohtuullinen voluumitaso. Minulla on kaikki Anssin levyt, myös Pekka ja susi ja niinpä tiesin, mitä odottaa tai paremminkin olla odottamatta. Anssi on uransa ajan ollut muuntautumiskykyinen ja etsinyt erilaisia biisien tekemisen ja esittämisen tapoja ja siksi siis saatoin olla varma, että jotain muuta tulee kuin edellisillä levyillä. Mutta mitä, siihen en osannut varautua ja mitä turhaa. Päätin antaa levyn soida.

Maitohapoilla, Levoton tyttö. Kaatua kuin puu…, biisit valuivat toinen toisensa perään ja kohtuullisen työpäivän uuvuttamana olin hieman puolihorteessa. En seurannut levykannesta sanoja, vaan silmät kiinni kiikkustuolissa istuen annoin musiikin soida ja korvien vastaanottaa tarjontaa. Koko ajan mieli työsti kuulemaansa. Tarinat ovat taas elokuvaa, tapahtumat etenevät ilman mainoskatkoja. Anssin kyky kirjoittaa laulujen tarinoita niin, että niistä tulee verta ja lihaa kertakuulemalla on taas parhaimmillaan. Nämä ovat Technicolorin värileffoja, eivät latteita mustavalkoisia kaitafilmejä. Anssi laulaa paremmin kuin ikinä, korkeat äänet soivat tosi hyvin. Pieni herätys, kun levyhylly nousi pelastamaan. Hain toisen kupin espressoa. Kevät tulee, Ilman sua…jees, tämä on minun musaa.

Palava silta….mitä, mitä, mitä. Hidas biisi ja mikä ihmeen kuoro. Anssi alkaa laulun ”Kuljen palavaa siltaa, kuilu meidät erottaa, poissa vuosien läheisyys, väliin on tullut etäisyys…” . Levylaulaja laulaa korkealta avoimin ääntein, kuoro hyräjää taustalla. Koska olen itse kuorolaulaja ja kuoronjohtaja, palasivat suuret värisyttävät kokemukset sadan hengen kuorosta sieluni syövereistä mieleen. Sitä on vaikea selittää, mutta se on omituinen ja juhlava fiilis.

Alku olikin kertosäe. Nyt tarina lähti liikkeelle – ei mikään koominen heitto, elämän tragediaa, mutta aivan mahtavaa. Laulu soljuu matalana sävelkulkuna, kertovana – melkein puhelauluna, vaikka selkeästi laulaen. Lumoudun Anssin lauluun ja taustakuoron harmoniaan. Tämä nousee sfääreihin – suuri orkesteri ja kuoro kehiin ja solisti antaa kaikkensa. Yhtäkkiä musiikki seisahtuu ja vain kitara ja korkea hyräily. Pysähdy ajattelemaan, tarina on kerrottu. Kohta tullaan loppuun ja soittimet vaikenevat, kuoro ottaa lopun omakseen. Myöhemmin luen jostain, että joku vertasi tätä laulua mustien gospelkerrontaan – ei ihme.

Kaukosäädin esiin ja biisi uusiksi. Kuuntelin laulun monta kertaa.

Kommentit

  1. Itse levyn kuunneltuani en osannut alkuun arvostaa kyseistä kappaletta juurikaan, vaan pidin enemmän Anssin menevämmistä biiseistä. Niistä, joiden mukana voi tanssia. Mutta lukiessani tämän puheenvuoron toisen fanin näkökulmasta, tuli välittömästi sellainen fiilis että kelaas, nyt on kuunneltava Palava silta uudelleen. Pitäkää siis silmät ja korvat auki 😉

  2. Ihanaa gosbelmeininkiä, tykkään kovasti. Anssin laulu tässä kuullostaa niin hyvältä. Tarinankerronta on taaskin ihan omaa luokkaansa. Älä polta siltoja takanasi sanotaan, laulun tarina kertoo meille kuinka tällainen sillan polttava tilanne ei ole oma valinta. Rakkaus ei tottele järkeä. Ollaan tultu pisteeseen mistä ei enää voi palata, silti toivo uudesta ja paremmasta on vahvasti läsnä. Näinkin maailmaa mullistavaa tilannetta ei voisi mielestäni positiivisemmaksi pukea, kuin tässä on tehty. Jotenkin helpottava, puhdistava tunnelma, toimii kuin itku.

  3. Palava silta.
    Ensinnäkin pisteet osuvasta kappaleen nimestä. Aina Anssin kappaleiden nimistä ei pääse selvyyteen, pelkän nimen perusteella, mitä aihetta tämä kappale käsittelee. Mieleeni tulee Rakkaus on murhaa kappale ensimmäiseksi. Tarinat kaartelevat yllättävissä mutkissa, et tiedä mitä sen takaa paljastuu.
    Tykästyin heti kappaleeseen sen kuunneltuani, sen tunnelma on niin kohdallaan. Se on samalla riipaiseva, jopa sydäntä muljauttava, ja toisaalta nostattava, saa auringon nousemaan taas taivaan rannalle. Miten se on mahdollista? Olisko se tuo moninkertainen Anssi kuoro, pelkistetty orgaaninen sointukulku vai lopun antaumuksella laulettu osuus. Kokonaisuus on ainutkertaisen hetken tallentava, jossa kuten Sakari Männikkö osuvasti kertoi, värien kyllästämä elokuva lähtee pyörimään ensimmäisistä tahdeista lähtien.

    Itse kappale tuo mieleen rauhallisen maantien levikkeen pienen järven rannalla muuten niin eteenpäin halajavalla levyllä.
    Pysähdyttyäsi vetämään henkeä, olet pureskellut menneet ja jättänyt taaksensi entisen hyvillä mielin. On hyvä siirtyä lopun huipennukseen, elämä on Parasta aikaa.

  4. Tämä on minunkin suosikkibiisejäni levyltä! Yhtäkkiä tuli mieleen, että Anssi Kela -albumi on vähän samantapainen kuin David Bowien tänä vuonna julkaisema Next Day: kumpikin levy sisältää selvästi enemmän meneviä biisejä, ja siksi rauhallisemmat kappaleet erottuvat edukseen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.