Verbaalimaistiaiset, osa 6: Palava silta

| Tagit: | Aiheet: Musiikki | Kirjoittaja:

Palava silta poikkeaa kappaleena eniten uuden levyn yleisestä linjasta. Se on albumin ainoa hitaampi biisi; sävyltään mietiskelevä, ehkä jopa hivenen soulahtava numero.

Laulu sai alkunsa kaksi vuotta sitten biisinkirjoitussessiossa, jonka pidin Tommy Lindgrenin kanssa. Olemme kumpikin ETNOn (etnisten suhteiden neuvottelukunta) hyvän tahdon lähettiläitä ja ajattelimme tehdä yhdessä laulun, jota voisi hyödyntää ETNOn toiminnassa. Istuimme alas työhuoneessani ja kirjoitimme pikaisesti joitakin rivejä. Minä keskityin kertosäkeistöön, Tommy riimitteli säkeistöä. Päämääränämme oli tehdä yhteiskunnallinen biisi, jossa kannustettaisiin rakentamaan siltoja niiden rikkomisen sijaan. Keksinkin mielestäni aika hyvän kertovärssyn. Se meni näin: ”Monta palavaa siltaa / syvinä kuilut repii maan / Miksi mieluummin rikotaan / kun voitais jotain rakentaa?”  Laulumelodialla viittasin Jimmy Cliffin klassiseen Many Rivers To Cross -kappaleeseen.

Biisi kuitenkin jäi viimeistelemättä. Siinä oli ehdottomasti ainesta, mutta olin itse saamaton ja kappale jäi lojumaan keskeneräisenä. Jokin siinä hieroi vastakarvaan. Ei tullut sellaista voitonriemuista ”se on siinä!” -fiilistä.

Viime kesänä olin jo aloittanut levyn äänitykset, kun äkkiä muistin biisin. Naarasin pari vuotta aikaisemmin Tommyn kanssa tekemäni demon päivänvaloon. Tajusin heti mikä siinä oli vikana: ei tämän biisin ollut tarkoitus olla yhteiskunnallinen laulu. Tekstin tematiikka maistui pakkosyötöltä, sävy oli kohottavan sijaan osoitteleva.

Päätin yrittää uudestaan. Säilytin kertosäkeistön melodian ja sanoituksen palavan sillan, joka oli mielestäni biisin todellinen koukku. Aloin miettiä uutta näkökulmaa siihen, mihin sillä viittaisin. Mieleen tuli, että se hetki, jolloin parisuhteessa tietää lyöneensä oven peruuttamattomasti takanaan kiinni, on kuin kävelemistä palavalla sillalla. Lähdin kirjoittamaan tekstiä uudestaan tuosta vinkkelistä. Rustasin kuvauksen tilanteesta, jossa ainoa tapa parantaa haavat on leikata itsensä kivuliaasti irti entisestä (teema on hyvin samankaltainen kuin Maitohapoilla -kappaleessa, Palavaa siltaa voikin pitää sen jatko-osana). Kertosäkeistö menee nyt näin: ”Kuljen palavaa siltaa / kuilu meidät erottaa / Poissa vuosien läheisyys / väliin on tullut etäisyys.”

Pistin samalla säkeistöt uusiksi myös sävellyksen osalta. Yksinkertaistin kappaleen äärimmilleen, asian ja tunnelman välittämiseen riitti vain muutama sointu. Kun aloin äänittää biisiä, tapahtui jotain yllättävää: laulun pinnan alta paljastui gospelia! En tarkoita, että olisin löytänyt sieltä Jeesus Nasaretilaisen, mutta tajusin äkkiä veisaavani taustalle gospel-henkisiä kuoroja. Yksi raita johti toiseen, lopulta kuorossa lauloi yhteensä 86 Anssia. Pelottava ajatus.

Biisistä tulikin lopulta hyvin laulupainotteinen, soitintausta on minimalistinen: yksinkertainen rytmiluuppi, akustinen kitara ja nauhaton basso. Palava silta on levyn ainoa kappale, jossa syntikat eivät ole merkittävässä roolissa. Se on albumin muita biisejä riisutumpi ja orgaanisemman kuuloinen. Keskityin tosissani lauluihin ja poistin viimeistään lopukkeessa kaikki turvaverkot ympäriltäni laulamalla rohkeammin kuin koskaan. Tuuttasin viimeiset rivit sydämeni kyllyydestä – täysin vastoin sitä koruttoman toteavuuden koulukuntaa, johon suomalainen mieslaulaja yleensä studiossa puristetaan. Parempi överit kuin vajarit. Se on ollut seinällä huoneentauluna äänittäessäni tätä levyä.

Kommentit

  1. Tämähän ei nyt periaatteessa mitenkään liity itse blogimerkintään (pahoitteluni tästä), mutta heitän nyt taas videolinkin näin kommenttina, onnittelen siis tällä tavalla tulevasta levystä!

    http://www.youtube.com/watch?v=VDEaI3dWQVE

    Ps. Ja itse merkintään voin sen verran sanoa että hiukan nauratti mielikuva 86 Anssista laulamassa gospelia. 😀

  2. Uskomatonta miten veri lähtee kiertään kun soitan Levoto tyttö
    Vaikka ikää jo 47. Menokenkä on jo eteisessä .. Kiitos Anssi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.