Huikea keikkakesän päätös Järvenpäässä 8.8.2014
Aurinko paistaa siniseltä taivaalta, leppeä kesätuuli puhaltelee ja mieli on kevyt ja odotusta täynnä, kun kävelen kohti Järvenpään StreetFestin aluetta. Paikalle on helppo suunnistaa, kuuntelee vain mistä musiikkia kantautuu korviin. Soundcheck on juuri meneillään, bändi soittaa Aamua. Matka juna-asemalta festarialueelle on lyhyt, portti löytyy helposti, joten ei muuta kuin sisälle ja suoraan teltassa olevan lavan eteen odottamaan. Odottavan aika ei ole tällä kertaa pitkä, esiintyyhän Anssi illan ensimmäisenä artistina jo kello 18:00.
Odotettavissa on epäilemättä kuuma keikka, vaikka teltta suojaakin pahimmalta auringon paahteelta. Fiilistä se sen sijaan ei varjosta lainkaan. Olen kuitenkin hieman huolissani Anssin puolesta, sillä keikan alku lähenee kovaa vauhtia, mutta yleisöä on lavan edustan lähettyvillä kovin niukasti. Toivottavasti Anssin fiilis ei tästä lässähdä, ja toivottavasti edes hiukan enemmän ihmisiä vielä tulisi lavan läheisyyteen nauttimaan Suomen parhaan esiintyjän keikasta!
Näitä mietin juontajan jo ilmestyessä esille ja kuuluttaessa Anssin bändeineen lavalle. ”Me ollaan Anssi Kela”, toteaa Anssi ja jatkaa, ettei puhu itsestään monikossa vaan tarkoittaa koko lavalla olevaa poppoota. Ja niin keikka pääsee alkamaan. Illan setti on seuraava:
Aamu
Milla
Puistossa
Miten sydämet toimii?
Levoton tyttö
Kitarabattle + Kaatua kuin puu kertosäe
Karhun elämää
1972
Maitohapoilla
Nummela
Mikan faijan BMW
————
Parasta aikaa
Setti on siis varsinaista tykitystä alusta loppuun asti. Yleisön ei todellakaan tarvitse huudella suosikkibiisejään mihinkään väleihin, kun hitti seuraa toistaan. Suorastaan hengästyttävää! Toisaalta tämä on juuri se syy, miksi en erityisemmin tykkää festarikeikoista. Ne ovat lyhyempiä kuin klubikeikat, eikä niillä tosiaan yleensä kuule mitään harvinaisempia kappaleita, vaan nimenomaan ne useimmin soitetut. Tänään se ei kuitenkaan haittaa tippaakaan! Anssi ja bändi vetävät niin tunteella, että itsekin innostun hiteistä taas ihan uudella tavalla. Juuri tämä on elämää, juuri näin pitää keikat hoitaa! Ja festareillahan on tärkeää saada myös uutta yleisöä innostumaan esiintyjästä, juuri niitä, jotka eivät tunne muita biisejä kuin hitit ja haluavat niitä nimenomaan kuulla. Olen aivan vakuuttunut, että Anssi saa tänäänkin taas monta uutta fania! Nimittäin tämä yleisö! Se on innostunutta! Ja sitä on paljon! Ennen keikan alkua Anssi kehotti ihmisiä tulemaan lähemmäksi, ja totta tosiaan, kun keikka pyörähtää käyntiin ihmisiä löytyy jostain valtavat määrät lisää, eturivi ei tosiaan ole enää ainoa yleisö! Olen niin onnellinen Anssin puolesta, erityisesti siitä, että toiveeni yleisömäärästä toteutui. Ja yleisö tykkää! Se rakastaa hittejä, se rakastaa täysillä tykittämistä, ja ennen kaikkea se rakastaa Anssia. Se taputtaa ja kiljuu ihan fiiliksissä jokaisen biisin jälkeen. Nautin tästä niin suuresti, parempaa iltaa on vaikea kuvitella. Ja kun katson Anssin naamaa, niin huomaan artistinkin nauttivan. Yleisö saa kättelyitä, kun Anssi hyppää lavalta hetkeksi alas, yleisö saa lentosuukkoja ja vuolaita kiitoksia. Tämä on niin hienoa!
Keikka on todella kuuma, ei vain fiiliksen puolesta vaan myös lämpöasteiltaan, mutta se ei todellakaan haittaa. Hiki saa nyt virrata ihan vapaasti selkää pitkin. Oikeasti en sitä tällä hetkellä edes huomaa, kun olen niin haltioitunut lavan tapahtumista. Onneksi on kuitenkin pieni limupullokin mukana, pari hertaa on pakko ottaa huikkaa, muuten en millään jaksaisi laulaa kaikkien biisien mukana. Laulamattakaan en voi olla, tunnelma vain vie mukanaan muihin sfääreihin.
Nummelan alkaessa tajuan, että keikkaa ei ole enää montaa biisiä jäljellä ja hetken haikeus valtaa mielen. Kohta tämä on taas ohi. Mutta nyt on nautittava täysillä niin kauan kuin tätä vielä riittää. Bemarin jälkeen saadaan onneksi vielä yksi encore-biisikin. Pakkohan se on! Tämä ilta on nimittäin ollut sellainen, että sitä ei voisi lopettaa kuin yhteen ainoaan biisiin. Ei vain ole muita vaihtoehtoja. On ihan itsestään selvää, että Parasta aikaa on vielä kuultava. Ja sehän kuullaan. Hullaannun lopullisesti, laulan täysillä ja koko sielustani mukana. Tämä todellakin on Parasta aikaa, tämä on täydellistä, juuri tämä hetki juuri tänä iltana! Anssi ja bändi saavat sellaiset suosionosoitukset, etten ihan vähään aikaan muista vastaavia kuulleeni.
Ja sitten keikka on ohi. Mutta energia jää, fiilis jää, hymy jää. Kaikki ovat iloisia, joka puolella näkyy hymyileviä naamoja. Antti on tullut tuuraamaan Anssia paitamyyntipisteelle, mutta ehdimme saada nimmarit ja kuvat Anssiltakin ennen tämän jatkamista uusiin seikkailuihin. On tullut aika kiittää koko sydämensä pohjasta tästä keikasta ja tämän vuoden bändikeikoista ylipäänsä. Kuumat keikat ovat hetkeksi tauonneet, mutta toivottavasti kuuma kesä vielä jatkuu. Menneet keikat talletetaan taas sydämiin ja mieliin, niistä saadaan energiaa vielä pitkään ja niitä muistellaan lämmöllä.
Festareilla esiintyisi Anssin jälkeen vielä Kotiteollisuus ja Jenni Vartiainen, mutta en jää niitä keikkoja katsomaan, vaan askellan onnellisesti hymyillen ja rallatellen juna-asemalle, hyppään junaan ja ehdin käydä vielä kaupassakin ennen kotiin menemistä. Käteviä nämä aikaiset keikat! Kaupassa on tuttu myyjä, hänkin arvaa hymystä heti, että kaikaltahan tässä ollaan tulossa. Hänkin on kuullut, että Anssi on loistava live-esiintyjä. Maine leviää, hieno homma! Olo on niin onnellinen, etten kotimatkalla edes huomaa, miten kuuma sitä itsellä onkaan. Tämä on parasta aikaa, kiitos!
Viimeksi kommentoitu