Viime kerralla kappaleeseen oli jo saatu hiukan tekstiäkin. Sanoitus oli kuitenkin vielä alkutekijöissään, kävinkin seuraavaksi punakynän kanssa niiden kohtien kimppuun, jotka tuntuivat tökkivän.

Kertosäkeistössä riivasi nee, koo, kaa, yy -kohta: se kuulosti jutulta, joka alkaisi ärsyttää jo ensimmäisellä kuuntelukerralla. Totesin muutenkin, että oli luultavasti tarpeetonta kuormittaa kertovärssyä liian monilla tauoilla – ne kun olisivat tässä tapauksessa vain rautapallo hyvän poljennon jalassa.

Rukkasin GarageBandilla taustoja ja poistin jälkimmäisen tauon. Nee, koo, kaa, yyn korvasin sanoilla aivot jäätyy. Sama määrä tavuja ja yy-pääte rimmaa seuraavien rivien kanssa. Plussana lisäksi se, että kertosäkeessä mainitaan myös sydän – vahvaa sisäelin-teemaa. Mietinkin josko keuhkotkin saisi vielä survaistua johonkin rakoon?

Sitten tuunaamaan säkeistöjä. Edellisen kirjoituksen päätteeksi mainitsinkin, että minua kaiveli ensimmäisen ja kolmannen rivin perästä puuttuvat tavut. Päätin lisätä nen-päätteen ensimmäisen rivin pahan ilman lintuun. Siitä tuli lintunen, joka tarkoitti sitä, että kolmannen rivin huntu ei enää toiminut (huntunen ei tässä tapauksessa ollut vaihtoehto…).

Alkuperäiset rivit kolme ja neljä kuuluivat näin: Ja mä tiedän että silmiäni peittää huntu / Näen ainoastaan valon sydäntäni viiltävän. Muutin aluksi kolmannen rivin muotoon ja mä tiedän että järkevästi ajattele en. Näin minulla oli jonkinasteinen riimi ensimmäisen rivin lintusen kanssa. Tämän jälkeen kuitenkin myös neljättä riviä piti rukata: silmiä peittävän hunnun poistamisen jälkeen näkökyvyn rajallisuuden mainitseminen oli jokseenkin tyhjän päällä. Muutin lopulta vain rivin alkuosan: Tunnen ainoastaan puukon sydäntäni viiltävän. Tylynpuoleinen metafora rakastumiselle, mutta mielestäni tässä yhteydessä ihan toimivaa kamaa.

Edellisen raportin perässä keskustelua herättäneen musta korppi -ongelman ratkaisin vaihtamalla sanan musta sanaan ahne.

Kappaleen bridge olikin mielestäni jo melko onnistunut, siispä jätin sen rauhaan.

Toinen säkeistö. Jatkoin samoilla linjoilla, lintuteemaa hyväksikäyttäen: Tiedän että kannata ei valehdella itselleen / Olen vain haaska jota korppi nokkii, kunnes kyllästyy. Jälleen paksuhko mielikuva, mutta hyvin linjassa muun tekstin kanssa. Seuraavat rivit toivatkin sanoitukseen uuden näkökulman: Ja mä tiedän, että harhaan ottanut oon askeleen / Mut hänen sylissänsä oikea ja väärä hämärtyy. Nyt paljastui, ettei kyse ole vain kaukorakkaudesta, tässä puhutaan suhteesta. Oikean ja väärän nostaminen pöydälle puolestaan vihjaa, ettei kertojallakaan ole tässä pelissä täysin puhtaita jauhoja pussissaan.

Sylissänsä ei ole ihan parasta mahdollista suomea, mutta menkööt tässä vaiheessa taiteilijanvapauden piikkiin.

Riimittely toimii toisessa säkeistössä samoilla säännöillä kuin ensimmäisessäkin: yksi ja kolme ovat parit, samoin kaksi ja neljä.

Toisen bridgen alkuosaan laadin pientä variaatiota: Ystävät kehottaa / Vahtimaan selustaa. Loppuosassa toistuvat samat tuleen kävelyt kuin ensimmäiselläkin kerralla. Tätä saatan vielä miettiä: olisi ehkä parempi keksiä ystävien suuhun jokin toinenkin viisaus.

Kokonainen teksti näyttää tältä:

Joo, mä tiedän että hän on pahan ilman lintunen
Ahne korppi joka syöksyy perään kaiken kiiltävän
Ja mä tiedän että järkevästi ajattele en
Tunnen ainoastaan puukon sydäntäni viiltävän

Ystävät huolissaan
Kertovat ohjeitaan
Ne sanoo mulle näin:
Savua haista et
Suoraan tuleen kävelet

Yy, kaa, koo, nee
Järki päästä pakenee
Ei hyvät neuvot perille mee
Aivot jäätyy
Aina kun hän lähestyy
Taas sydän minut halvalla myy

Tiedän että kannata ei valehdella itselleen
Olen vain haaska jota korppi nokkii kunnes kyllästyy
Ja mä tiedän että harhaan ottanut oon askeleen
Mut hänen sylissänsä oikea ja väärä hämärtyy

Ystävät kehottaa
Vahtimaan selustaa
Ne sanoo mulle näin:
Savua haista et
Ja suoraan tuleen kävelet

Yy, kaa, koo, nee
Järki päästä pakenee…

C-osaahan tässä kappaleessa ei ole – ainakaan toistaiseksi. Puntaroin sen tarpeellisuutta joskus myöhemmin. C-osa vaatisi ainakin jonkin uuden näkökulman keksimistä tekstiin, samoja asioita ei kannata enää toistella vain eri sanoin.

Seuraavaksi palasin musiikin pariin, tein raidoille vielä pientä justeerausta. Soitin ensinnäkin bassoraidan vihdoinkin oikealla bassolla. Hain jonkin aikaa sopivaa lähestymistapaa, mutta päädyin lopulta soittamaan vanhan liiton oktaavipompottelua: se toi taustaan heti hyvää puuskutusta.

Editoin myös kappaletta hiukan: otin löysät pois leikkaamalla säkeistöjen keskeltä yhden kitaramelodiakierron.

Lisäksi laitoin kertosäkeistöön normaalin rumpusetin paukkumaan taustalle: nyt kertovärssy lähtee isompaan liitoon.

Lauloin biisin uusilla sanoilla ja aloin sitten jumitella viimeistä puuttuvaa palaa: jos vielä muistatte, niin kappaleen ensimmäisessä demoversiossa oli lallatusta säkeistön kitaramelodioiden lomassa. Minulla on koko ajan ollut tunne siitä, että noihin paikkoihin pitäisi ehdottomasti keksiä jotain. Mitään järkevää ei kuitenkaan ole tullut mieleen.

Niinpä päädyin laittamaan niihin jotain vähemmän järkevää: lauloin heleällä falsetillani pappadappaa-tyyppistä tajunnanvirtaa. Mielestäni siitä tuli aivan hauska!

Tässähän tämä nyt olisi:

Afrobeat -demo

Kappale on nyt saatettu vaiheeseen, jossa jätän sen joksikin aikaa muhimaan. Siirryn tekemään seuraavia lauluja ja kun tulee aika valita biisejä seuraavalle levylle, niin silloin tämäkin demo pengotaan taas esiin. Jos laululle on käyttöä, niin luultavasti siihen tulee vielä tehtyä joitakin muutoksia – mutta se on sitten sen ajan murhe. Nyt biisintekijän on kuitenkin aika siirtyä seuraaviin sointuihin.

Laulusta tuli mielestäni ihan kelvollinen, ehkä hiukan kertakäyttöinen pop-ralli. Mikä on hyvä, koska juuri sellaista lähdin alunperin tekemäänkin. Tällä hetkellä ei tee mieli kirjoittaa mitään erityisen vakavaa. Ehkä tämä on vain jonkinlaista keventävää harjoitusta ennen varsinaista magnum opusta: kuuden cd:n poikkitaiteellista jouhikko-oopperaa, jonka libretto on kirjoitettu egyptiläisillä hieroglyfeillä.

Mistä puheenollen: kuvassa on esimerkki skandinaavisesta riimukirjoituksesta.