Laulun evoluutio, osa 3

| Tagit: | Aiheet: Musiikki | Kirjoittaja:

Viime kerralla kappaleeseen oli jo saatu hiukan tekstiäkin. Sanoitus oli kuitenkin vielä alkutekijöissään, kävinkin seuraavaksi punakynän kanssa niiden kohtien kimppuun, jotka tuntuivat tökkivän.

Kertosäkeistössä riivasi nee, koo, kaa, yy -kohta: se kuulosti jutulta, joka alkaisi ärsyttää jo ensimmäisellä kuuntelukerralla. Totesin muutenkin, että oli luultavasti tarpeetonta kuormittaa kertovärssyä liian monilla tauoilla – ne kun olisivat tässä tapauksessa vain rautapallo hyvän poljennon jalassa.

Rukkasin GarageBandilla taustoja ja poistin jälkimmäisen tauon. Nee, koo, kaa, yyn korvasin sanoilla aivot jäätyy. Sama määrä tavuja ja yy-pääte rimmaa seuraavien rivien kanssa. Plussana lisäksi se, että kertosäkeessä mainitaan myös sydän – vahvaa sisäelin-teemaa. Mietinkin josko keuhkotkin saisi vielä survaistua johonkin rakoon?

Sitten tuunaamaan säkeistöjä. Edellisen kirjoituksen päätteeksi mainitsinkin, että minua kaiveli ensimmäisen ja kolmannen rivin perästä puuttuvat tavut. Päätin lisätä nen-päätteen ensimmäisen rivin pahan ilman lintuun. Siitä tuli lintunen, joka tarkoitti sitä, että kolmannen rivin huntu ei enää toiminut (huntunen ei tässä tapauksessa ollut vaihtoehto…).

Alkuperäiset rivit kolme ja neljä kuuluivat näin: Ja mä tiedän että silmiäni peittää huntu / Näen ainoastaan valon sydäntäni viiltävän. Muutin aluksi kolmannen rivin muotoon ja mä tiedän että järkevästi ajattele en. Näin minulla oli jonkinasteinen riimi ensimmäisen rivin lintusen kanssa. Tämän jälkeen kuitenkin myös neljättä riviä piti rukata: silmiä peittävän hunnun poistamisen jälkeen näkökyvyn rajallisuuden mainitseminen oli jokseenkin tyhjän päällä. Muutin lopulta vain rivin alkuosan: Tunnen ainoastaan puukon sydäntäni viiltävän. Tylynpuoleinen metafora rakastumiselle, mutta mielestäni tässä yhteydessä ihan toimivaa kamaa.

Edellisen raportin perässä keskustelua herättäneen musta korppi -ongelman ratkaisin vaihtamalla sanan musta sanaan ahne.

Kappaleen bridge olikin mielestäni jo melko onnistunut, siispä jätin sen rauhaan.

Toinen säkeistö. Jatkoin samoilla linjoilla, lintuteemaa hyväksikäyttäen: Tiedän että kannata ei valehdella itselleen / Olen vain haaska jota korppi nokkii, kunnes kyllästyy. Jälleen paksuhko mielikuva, mutta hyvin linjassa muun tekstin kanssa. Seuraavat rivit toivatkin sanoitukseen uuden näkökulman: Ja mä tiedän, että harhaan ottanut oon askeleen / Mut hänen sylissänsä oikea ja väärä hämärtyy. Nyt paljastui, ettei kyse ole vain kaukorakkaudesta, tässä puhutaan suhteesta. Oikean ja väärän nostaminen pöydälle puolestaan vihjaa, ettei kertojallakaan ole tässä pelissä täysin puhtaita jauhoja pussissaan.

Sylissänsä ei ole ihan parasta mahdollista suomea, mutta menkööt tässä vaiheessa taiteilijanvapauden piikkiin.

Riimittely toimii toisessa säkeistössä samoilla säännöillä kuin ensimmäisessäkin: yksi ja kolme ovat parit, samoin kaksi ja neljä.

Toisen bridgen alkuosaan laadin pientä variaatiota: Ystävät kehottaa / Vahtimaan selustaa. Loppuosassa toistuvat samat tuleen kävelyt kuin ensimmäiselläkin kerralla. Tätä saatan vielä miettiä: olisi ehkä parempi keksiä ystävien suuhun jokin toinenkin viisaus.

Kokonainen teksti näyttää tältä:

Joo, mä tiedän että hän on pahan ilman lintunen
Ahne korppi joka syöksyy perään kaiken kiiltävän
Ja mä tiedän että järkevästi ajattele en
Tunnen ainoastaan puukon sydäntäni viiltävän

Ystävät huolissaan
Kertovat ohjeitaan
Ne sanoo mulle näin:
Savua haista et
Suoraan tuleen kävelet

Yy, kaa, koo, nee
Järki päästä pakenee
Ei hyvät neuvot perille mee
Aivot jäätyy
Aina kun hän lähestyy
Taas sydän minut halvalla myy

Tiedän että kannata ei valehdella itselleen
Olen vain haaska jota korppi nokkii kunnes kyllästyy
Ja mä tiedän että harhaan ottanut oon askeleen
Mut hänen sylissänsä oikea ja väärä hämärtyy

Ystävät kehottaa
Vahtimaan selustaa
Ne sanoo mulle näin:
Savua haista et
Ja suoraan tuleen kävelet

Yy, kaa, koo, nee
Järki päästä pakenee…

C-osaahan tässä kappaleessa ei ole – ainakaan toistaiseksi. Puntaroin sen tarpeellisuutta joskus myöhemmin. C-osa vaatisi ainakin jonkin uuden näkökulman keksimistä tekstiin, samoja asioita ei kannata enää toistella vain eri sanoin.

Seuraavaksi palasin musiikin pariin, tein raidoille vielä pientä justeerausta. Soitin ensinnäkin bassoraidan vihdoinkin oikealla bassolla. Hain jonkin aikaa sopivaa lähestymistapaa, mutta päädyin lopulta soittamaan vanhan liiton oktaavipompottelua: se toi taustaan heti hyvää puuskutusta.

Editoin myös kappaletta hiukan: otin löysät pois leikkaamalla säkeistöjen keskeltä yhden kitaramelodiakierron.

Lisäksi laitoin kertosäkeistöön normaalin rumpusetin paukkumaan taustalle: nyt kertovärssy lähtee isompaan liitoon.

Lauloin biisin uusilla sanoilla ja aloin sitten jumitella viimeistä puuttuvaa palaa: jos vielä muistatte, niin kappaleen ensimmäisessä demoversiossa oli lallatusta säkeistön kitaramelodioiden lomassa. Minulla on koko ajan ollut tunne siitä, että noihin paikkoihin pitäisi ehdottomasti keksiä jotain. Mitään järkevää ei kuitenkaan ole tullut mieleen.

Niinpä päädyin laittamaan niihin jotain vähemmän järkevää: lauloin heleällä falsetillani pappadappaa-tyyppistä tajunnanvirtaa. Mielestäni siitä tuli aivan hauska!

Tässähän tämä nyt olisi:

Afrobeat -demo

Kappale on nyt saatettu vaiheeseen, jossa jätän sen joksikin aikaa muhimaan. Siirryn tekemään seuraavia lauluja ja kun tulee aika valita biisejä seuraavalle levylle, niin silloin tämäkin demo pengotaan taas esiin. Jos laululle on käyttöä, niin luultavasti siihen tulee vielä tehtyä joitakin muutoksia – mutta se on sitten sen ajan murhe. Nyt biisintekijän on kuitenkin aika siirtyä seuraaviin sointuihin.

Laulusta tuli mielestäni ihan kelvollinen, ehkä hiukan kertakäyttöinen pop-ralli. Mikä on hyvä, koska juuri sellaista lähdin alunperin tekemäänkin. Tällä hetkellä ei tee mieli kirjoittaa mitään erityisen vakavaa. Ehkä tämä on vain jonkinlaista keventävää harjoitusta ennen varsinaista magnum opusta: kuuden cd:n poikkitaiteellista jouhikko-oopperaa, jonka libretto on kirjoitettu egyptiläisillä hieroglyfeillä.

Mistä puheenollen: kuvassa on esimerkki skandinaavisesta riimukirjoituksesta.

Kommentit

  1. Missä on tämä meidän Anssi Kela jonka sanoitukset eivät perustu riimittelyyn vaan tarinaan?

  2. No johan parani huomattavasti! Kuullostaa todella hyvältä.

  3. Meikäläiselle nuo vuororiimit eivät oikein putoa. Sitä riimiä joutuu odottamaan niin kauan, että ehtii jo unohtaa, minkä piti rimmata. Mitäs jos riimit olisivat peräkkäin? Teksti ei siitä juurikaan kärsisi, mutta ”flow” olisi parempi?

    Joo, mä tiedän että järkevästi ajattele en
    Mä tiedän että hän on pahan ilman lintunen
    Ahne korppi joka syöksyy perään kaiken kiiltävän
    Tunnen ainoastaan puukon sydäntäni viiltävän

    ja

    Tiedän että kannata ei valehdella itselleen
    Ja mä tiedän että harhaan ottanut oon askeleen
    Olen vain haaska jota korppi nokkii kunnes kyllästyy
    Mut hänen sylissänsä oikea ja väärä hämärtyy

    Samalla säkeistöt saavat hauskan toiston tuosta ”tietämisestä”.

    What say you? 🙂

  4. Piristävää kuunneltavaa! Kiitoksia! C-osaa jää kyllä hieman kaipailemaan, mutta tämähän onkin vasta demo-versio 🙂

  5. valtsu:

    Välillä täytyy saada tehdä asioita vähän muillakin tavoilla. Tuntuu kahlitsevalta jos minulta aina odotetaan, että jokaisessa biisissä pitäisi olla tarina ja mielellään lopussa vielä joku yllättävä käännekin. Tuo on kieltämättä varmaankin se juttu minkä parhaiten osaan, mutta haluan välillä harpata laatikkoni ulkopuolellekin. Muuten jalat puutuvat.

    A:

    Tuo rivien sekoittaminen kävi jossain vaiheessa itsellänikin mielessä. Se on pienillä säädöillä ihan varteenotettava vaihtoehto jahka taas joskus vetäisen tämän biisin uudestaan työpöydälle.

  6. Hauska ralli, kiitos juttusarjasta, mielenkiintoista seurata biisin syntymistä. Nuo kerron liverummut kaipaisivat jonkinlaista käsittelyä istuakseen muuhun palettiin.

    Heittele jatkossa lisää materiaalia raakileena kuultavaksi, yleisö samaistuu keikoillakin enemmän biiseihin jos on päässyt seuraamaan prosessia eikä pelkästään näe valmista tuotosta. Jeah!

  7. Aiva mahtava biisi ja tää ”Yy, kaa, koo, nee, Järki päästä pakenee” soi tauotta päässäni varmaan aina nukkumaan menoon asti. Sehä ois loistava nimi biisillekkin 😀

    Kiitos _o/

  8. ihan jees biisi, mut en oikein tykkää tosta aivot jäätyy kohasta

  9. Olli P:tä kompaten, tuo ”Yy, kaa, koo, nee, Järki päästä pakenee” inspiroi riimailemaan kaikkea hämärää..

    Yy, kaa, koo, nee, ..
    Suussa hampaat mätänee
    mitään tänään en mä tee
    tyyppi tiellä kävelee
    meno nyt vaan paranee
    ulkona lunta kun satelee

    jne..

    Aika tarttuva fraasi 🙂

    Sanoitus ja biisin avaaminen tutkittavaksi ’opetuskäyttöön’ voisivat vinkata biisin nimeksikin jotain anatomista, kuten ’rakkauden anatomia’ tms, vaikka se tosin on jo telkkusarja..

    Kiitos vielä kertaalleen 🙂

    r

  10. ”harhaan ottanut oon askeleen” 🙂 Hieno kuvitus!

    Kun ei ole kotona tietokonetta, jää monesta hauskasta paitsi. En ole kuullut vielä ensimmäistäkään äänipätkää tämän biisin teosta, mutta kuuntelen heti kun mahdollisuus tulee. Ja tuota kokoelman kanttakin saa odottaa kynsiä pureskellen huomisaamuun asti.

  11. Muuten kuulosti oikein hyvältä, muuta tuo ”yy, kaa, koo, nee” -kohta alkoi vähän ärsyttää. Se kuulosti mun makuun hieman käytetyltä..

  12. Hienon kuuloisia nuo Bobby Kimball-henkiset hoilaukset säkeistöissä! 🙂

  13. Toimii! Ja ei kaikki biisit, varsinkaan tollaset menevät rallatukset tarvi C-osaa. Kiitos vielä tästä kurkistuksesta biisinikkarointiin – ja sanomattakin on selvää että jatkossa vastaavat kurkistusmahdollisuudet otetaan ilolla vastaan.

  14. Kuulostaa hyvältä, erittäin hyvältä!! Tämä piristi juuri sopivasti tällaisen isosta leikkauksesta toipuvan toipilaan päivää!! 🙂

  15. The yy kaa koo nee is like the un dos tres in my song Maria! Plus I dance better than you!!! Therefore I win.

  16. Mutta Anssi menee neloseen asti kun Ricky hyytyy jo kolmosessa. Siksi Anssi voittaa!

  17. Wau, kuulosti raikkaalta ja erilaiselta! Sekä melodian puolesta että siksi, ettei biisi olekaan mikään perinteinen anssikelamainen tarina. Sanat ovat osuvat, varmaa hittiainesta!

  18. Onki tosi hyvin toimivaa ainesta ja mukavan erilaista Anssi Kelaa 😀 Ei kappaleessa tarvitsekkaan olla tarinaa jos riimit toimii niinkuin tässä. Säkeistöjen välissä pidit kyllä aivan turhan ison välin vaikka eipä tuo nyt niin iso ongelma ole 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.