Laulun evoluutio, osa 2
Tästä tuleekin sanoitustekninen postaus. Biisi jäi nimittäin viime kerralla vaiheeseen, jossa täytyi alkaa miettiä jo hiukan tekstiä. Lähden usein sanoittamaan kertosäkeistöstä. Se on pop-kappaleen tärkein osa, minusta on parempi kirjoittaa säkeistöjä valmiin kertovärssyn ehdoilla kuin toisinpäin.
Minullahan tuli jo sävellysvaiheessa idea kertosäkeistön avaamisesta yy, kaa, koo, nee -huudahduksilla. Tässä olikin selkeä lähtökohta, jonka perään oli hyvä lähteä rakentamaan lisää lyriikkaa. Yleensä joudun miettimään useita päiviä keksiäkseni kertosäkeistöön edes yhden sanan – nyt minulla oli niitä jo neljä!
Mietin aluksi, että mikä mahtaisi rimmata ensimmäisen rivin päättävän neen kanssa. Melodiaa hyräillessäni rivi järki päästä pakenee tuli kielelle aivan itsestään (kertoneeko jotain mielentilastani?). Näin minulla oli jo kaksi riviä. Seuraava rivi tuli myöhemmin suihkussa: ei järkipuhe perille mee. Se sopi täydellisesti melodiaan ja ryntäsin pyyhe lanteillani kirjoittamaan sen heti muistiin.
Kun katsoin kirjoittamiani rivejä paperilla, huomasin ongelman: sana järki esiintyi peräkkäisissä riveissä. Toisesta oli siis luovuttava. Muutin aluksi järki päästä pakenee -rivin muotoon tolkku päästä pakenee. Se ei kuitenkaan ollut yhtä hyvä, laulaessa tolkku tuntui suuhun kulmikkaammalta kuin järki. Lopulta keksin muuttaa toisen rivin muotoon ei hyvät neuvot perille mee. Ongelma ratkaistu.
Tässä vaiheessa alkoi olla ajankohtaista ryhtyä pohtimaan, että mistähän tämä kappale mahtaa kertoa? Joskus minulla on etukäteen ajatus siitä mistä aiheesta haluan kirjoittaa laulun. Toisinaan taas toteutan mottoa täysillä sisään ja ambulanssilla ulos. Kuten nyt. Olin sanoittanut jo puolet kertosäkeestä tietämättä mikä oli lauluni aihe.
Kirjoittamani rivit antoivat sisällöstä kuitenkin jonkinlaista osviittaa: eiköhän tämä taida olla niitä kappaleita, jossa retkahdetaan päätäpahkaa väärään tyyppiin. Ja kun kertosäkeistössä kerran todetaan etteivät hyvät neuvot perille mee, niin kappaleen alkupuolelle olisi syytä laittaa ainakin jonkinlainen maininta kyseisistä neuvoista.
Tässä vaiheessa tein myös päätöksen siitä, etten tulisi tekemään tästä laulusta muodoltaan tarinankerronnallista. Sävelmä ja poljento olivat sen verran kepeitä, ettei sanoituskaan saisi olla raskas tai liian syvällinen – mieluummin päinvastoin.
Tein ensin kertosäkeistön loppuun. Sehän siis alkoi sanoilla yy, kaa, koo, nee. Saman kohdan toistuessa kertosäkeistön puolivälissä päätinkin kääntää laskennan nurinpäin: nee, koo, kaa, yy. Tällä pienellä tempulla välttäisin tarpeettoman toiston, joka saattaisi pidemmän päälle alkaa kuulostaa rasittavalta.
Kertosäkeistön loputkin sanat löytyivät melko helposti:
Yy, kaa, koo, nee
Järki päästä pakenee
Ei hyvät neuvot perille mee
Nee, koo, kaa, yy
Aina kun hän lähestyy
Taas sydän minut halvalla myy
Nyt sanoituksen sisältö olikin jo hyvin tiedossa. Huomattavaa oli myös se, että tässä määriteltiin biisin objektin muodoksi hän, en voisi siis säkeistöissä käyttää muotoa sinä.
Kertosäkeistön jälkeen pop-kappaleen toiseksi tärkein kohta on biisin ensimmäinen rivi. Siihen kannattaa pyrkiä kirjoittamaan värssy, joka imaisee kuulijan heti mukaansa. Minulla tuli mieleen tällainen: Joo, mä tiedän että hän on pahan ilman lintu. Ei mikään maailman omaperäisin, mutta mielestäni toimiva.
Pahan ilman linnusta tuli tietysti mieleen jonkinlainen musta lintu, ehkä korppi. Olivatkos korpit niitä lintuja, jotka ovat kiiltävien esineiden perään? Googletin. Kyllä, korpit ovat persoja kimalteelle. Toinen rivi: Musta korppi, joka syöksyy perään kaiken kiiltävän.
Korpithan ovat käsittääkseni aina mustia, joten tuo musta on itsestäänselvyytenä hieman tarpeeton sana. Se kuitenkin sopii laulettuna hyvin tuohon kohtaan, ehkä mielikuvaa mustasta linnusta voi myös hiukan alleviivata. (Sitäpaitsi Joni Mitchellillä on biisi nimeltä Black Crow. Jos Joni Mitchell voi kerran sanoa musta korppi, niin enköhän silloin voi minäkin.)
Kaksi ensimmäistä riviä eivät rimmaa keskenään. Halusinkin rakentaa riimittelyn siten, että parit muodostuvat riveistä yksi ja kolme sekä kaksi ja neljä. Seuraaviin riveihin tarvitsin siis riimit sanoille lintu ja kiiltävän. Niistä tuli tällaiset: Ja mä tiedän että silmiäni peittää huntu / näen ainoastaan valon sydäntäni viiltävän. Nämä eivät riveinä ole yhtä vahvoja kuin kaksi ensimmäistä, mutta kertovat kuitenkin hieman lisää kertojan tilasta.
Sitten saavuttiinkin ns. bridgeen, kertosäkeistöön johtavaan väliosaan. Muistin, että kertosäkeessä oli tulossa viittaus hyviin neuvoihin, sitä pitäisi jotenkin alustaa: Ystävät huolissaan / kertovat ohjeitaan / Ne sanoo mulle näin: / savua haista et / suoraan tuleen kävelet.
Viimeinen rivi on mielestäni mainio, se nostaa intensiteetin korkealle juuri ennen kertosäkeistöä. Ne sanoo mulle näin on tietysti lainaa Millasta. Itseään pitää aina hiukan kierrättää, sitä kutsutaan tyyliksi.
Näin minulla olikin valmiina ensimmäisen säkeistön, välikkeen ja kertosäkeen ensimmäinen versio. Minulla ei ole ollut tapana äänittää demoja keskeneräisistä teksteistä, mutta tätä raporttia varten tallensin kappaleen tämänhetkisessä kuosissaan. Jouduin soittamaan kitararaidat uudestaan, koska alkuperäinen sävellaji oli laulun kannalta liian korkea. Uudessa sävellajissa siirsin myös kertosäkeistön melodian ylemmäs, se on nyt tavallaan alkuperäisen version stemma.
Joo, mä tiedän että hän on pahan ilman lintu
Musta korppi joka syöksyy perään kaiken kiiltävän
Ja mä tiedän että silmiäni peittää huntu
Näen ainoastaan valon sydäntäni viiltävän
Ystävät huolissaan
Kertovat ohjeitaan
Ne sanoo mulle näin:
Savua haista et
Ja suoraan tuleen kävelet
Yy, kaa, koo, nee
Järki päästä pakenee
Ei hyvät neuvot perille mee
Nee, koo, kaa, yy
Aina kun hän lähestyy
Taas sydän minut halvalla myy
Huomioita: en ole aivan varma ensimmäisen rivin pituudesta, viimeinen sana on tavun liian lyhyt – melodia ja rytmi huutavat kolmitavuista sanaa, nyt tavuja on vain kaksi. Tein tämän tarkoituksella ajatellen, että odottamattoman pituinen rivi voisi luoda mukavan efektin. Nyt taidan kuitenkin olla sitä mieltä, että konventionaalisempi ratkaisu olisi sittenkin parempi. Ehkä sanasta lintu pitäisi tehdä lintunen. Sama ongelma koskee myös kolmatta riviä.
Edellisessä hyräilydemossa oli myös merkattu sanojen paikkoja säkeistöissä olevien afrokitaramelodioiden lomaan. En keksinyt niihin vielä mitään järkevää.
Tässä ollaan tällä hetkellä. Jälkimmäinen säkeistö puuttuu vielä kokonaan. Luulisin, että tämä ensimmäinenkin tulee muuttumaan matkan edetessä vielä jonkin verran. Palaan taas joutessani asiaan!
♠ ♠ ♠
Kolmanteen osaan tästä
Mahtavaa! Tämä oli vielä mielenkiintoisempi kuin osa 1!
Mukavaa kuunneltavaa! Tuo kaksitavuisuus sopii mielestäni tuohon kappaleen rytmiikkaan eikä siihen sillä tavalla kiinnitä huomiota. Toisaalta jos ”lintu” olisikin ”lintunen” saisi sinne 3.riville ujutettua esimerkiksi sanan ”sen”. No joo.. parempi kun ei ala esittämään tyhmiä ideoita 🙂
Lopputulosta odotellessa…
Jep, mielenkiintoista luettavaa.
Hyvä teksti tähän mennessä! Käytät ihanasti sanoja.
Sinä se jaksat näyttää perässähiihtäjille mallia! Ihailtavaa rohkeutta ja way to go. Kertsin laskennalle on toivottavasti muhimassa joku hyvä perustelu, muuten se taitaa käydä hyvin nopeasti hermoille. Joku kumma Käpylän ricky martin 😀
Pidän kovasti avaussäkeistöstä & bridgestä.
Tästä kehkeytynee blogin addiktoivin jatkokertomus, jään odottamaan jatkoa.
Kertosäkeistön mahdollinen riivaavuus mietityttää hiukan itseäkin. Pidän kyllä tuosta lähtölaskennasta. Ei sille ole oikein muuta perustelua kuin että se tuli ensimmäisenä mieleen ja minusta se on hauska. Sen sijaan en ole ihan varma siitä, että pitäisikö sitä enää toistaa samassa kertosäkeistössä? Harkitsen jälkimmäisen laskennan korvaamista jollain muulla.
Voin jo nähdä tuhatpäisen yleisön yykaakooneen tahdissa nousevan nyrkkimeren.
Ainoaksi ongelmaksi muodostuu, että joudut palaamaan 90-luvun alkupuoliskon vaatetukseen, jos meinaat tällä kurihin jatkaa.
Mielenkiintoista seurata musiikin tekoa 🙂
Ja hyvältä myös kuullostaa.
Noora sairasvuoteeltaan varmasti myös pitäisi kuulemastaan 🙂
Puolikuulla on biisi: Järkikulta katoaa, ote ”…Järkikulta katoaa aina kun sen teen, ajatukset hajoaa siksi kunnes meen ja jätät minut yksin taas…”
Hyvä kun muutit sanoja tossa kohdassa ”järkipuhe perille mee”. Olis meinaa kuulostanut melkoisen tutulle näin pienten lasten äitinä ja kasvattajana, kun kotona raikaa alati (valitettavasti) että ”ekö se järkipuhe mee perille” Ei olis ollut mukava kuunnella noita samoja sanoja radiosta, tai levyltä, kun musiikki on minulle tärkeä rentoutumis keino. Mut asialla on kyllä toinenkin puoli: jospa ne asiat menisivätkin perille, kun se tulis laulussa artistin suusta!
Täytyy kyllä sanoa että tää on pitkääään aikaan ehdottomasti mielenkiitoisinta mihin netissä olen törmännyt. Aikanaan ahmin sen 1000000sateen Heikki Salon kirjan sanoittamisesta ja biisinteosta, mutta nyt ollaan ihan uudessa ulottuvuudessa. Iso kiitos Anssille jo tässä vaiheessa !
Mun aivot kanssa odottaa sitä 3ta tavua, varsinkin nyt kun asian mainitsit 🙂 Ja pari kertaa kuunneltuani kertosäettä, niin se nee-koo-kaa-yy ehkä (?) on liian teenäinen (se 1-2-3-4 on hyvä). Voishan siihen 4-3-2-1 paikalle vaikka toistaa ”ei-mee ei-mee” tms mutta sitten se ei mätsää jatkossa…. Mutta olen varma että löydät siihen hyvän ratkaisun.
Tuo ”pahan ilman lintu(nen)” ja ”musta korppi” on näpäköitä alussa ja tuo ”suoraan tulee kävelet” nerokas.
Oma korvani olisi kaivannut kertosäkeistön parille riville jotakin pientä lisukesanaa (en tiedä miksi). Eli ”Ei hyvät neuvot perille nyt mee” ja ”Taas sydän minut halvalla näin myy”.
Minulle huomautettiin tänään, että eikös se korppi ole englanniksi raven – ei suinkaan crow, kuten kirjoituksessani väitin. Näinhän se taitaa tosiaan tarkemmin ajatellen olla.
Näin tosiaan on, nuo kaksi on jostain syystä helppo sekoittaa.
Nimim. Olen toiminut kääntäjänä jo vuosia
Voisko se toimia paremmin, jo bridgen ajaks rummut lakkais kokonaan ja alkais taas uudestaan kertosäkeen kohdalla? Mun mielestä siinä on tosi hieno ja herkkä kitara, joka vois ehkä tulla esiin paremmin. Toisaalta saattaa olla, ettei tämä ole ollenkaan hyvä ajatus, tai ettet välttämättä halua/tarvitse mitään ulkopuolisia ehdotuksia kokonaiskuvaa sumentamaan. 🙂
Ihan hyvää tekstiä!
Anssin raportti kuulosti ihan siltä, että sanottaminen on hänelle helppoa, ainakin kyseisen kappaleen. Olisi kiva tietää, miten itse koet, onko kyseinen laulun teksti syntynyt omasta mielestäsi helposti vai vähemmän helposti? Tosi mielenkiintoista oli lukea sanoitusprojektista! Nyt ei malttaisi odottaa, että pääsisi kuulemaan biisin:)
Tykkään itse kirjoitella paljon runoja ja olen huomannut, että inspiraatio iskee aina oudolla hetkellä. Kerran piti auto vetää tien sivuun, että pääsi kirjoittamaan säkeet ylös puhelimeen:)
Näille biisintekoblogi aiheille voisi tehdä oman alueen kyl tääl sivustolla. Sen verran todella hyviä neuvoja aloitteleville biisin tekijöille/sanoittajille tästä saa irti.
Minua kiinnostaa myös se, jos tästä tuloo vielä lisää tänne juttua niin millaisen muutoksen biisi kokee bändin kanssa kun sitä lähdetään keskenään sorvaamaan soittokuosiin? Tietty biisille voi siinä vaiheessa tapahtua mitä tahansa? Tietty ois hienoo kuulla eri genretyylisiä kokeiluja biisistä joita varmaan kokeilet valmiista biisistä? Jos biisi toimiski ballaadina tai sitten ei? heh
Tekstistä vielä.. Itse laitan useasti ryhmää rikkoavia
pätkiä sanoituksiin, jotka eivät sitten tarkoituksellakaan niin rimmaa muihin teksteihin millään.
esim.
”Yy, kaa, koo, nee
Järki päästä pakenee
Ei hyvät neuvot perille mee
-Miks aina käy näin-
Aina kun hän lähestyy
Taas sydän minut halvalla myy”
Mulle jäi tuo kertsin viimene lause soimaan päähän että pidän siitä paljon ja senkin painoarvo on aika tärkeä kuten mainitsemasi ekan säkeen eka lause.
teksti on aika jännää. ei niin syvälistä. toimii kutenkin melodian kanssa.
täytebiisi levylle.
muista levyttää huonoo kemiaa ja lauluvainio.
kimmo
Ehkä lumitöitä tehdessä tulee lisää hyviä ideoita. 🙂 Lunta ainakin piisaa ja se on mukavan kevyttä, että jaksaa ajatellakin samalla.
PS. Todellisuus hämärtyy? Kertsin nelosriville?
vau, hienosti rakennettu biisi vaihe vaiheelta! mielestäni kitaralikki kahden ekan säkeen jälkeen, ja taas kolmannen ja neljännen säkeen jälkeen, on hieman… miten sen sanoisi koominen? se ikäänkuin hyökkää odottamatta päin näköä. afrikkatyyli on kuitenkin hauska! zambo zamboo 😉 sonst ist es super!
I don’t know much about music in general, but the one thing I like about Your previous creations is the stories with almost ”real” characters, the descriptions of places and people and situations that easily prickle listeners imagination and provide their mind with lots of real pictures and sensations. Easy to attach to the ”situation” described. Or in other words – easy to ”see the picture”. A clear beginning and a clear ending (usually with some pliskie ).
Talking about the current song:
This description of a well-known situation is also easy to relate to for a listener. It’s something everyone has experienced several times probably:) I hope the song is getting longer and words even a just a bit crueler maybe:) And the pliskile of course!
Sounds a bit fast but I’m not an expert on music as I allready told:)
This is really amusing thing to follow actually! Thanks for sharing!
pardon for using english rather..
Vielä tuohon crow-/korppi -problematiikkaan. Crow on englanniksi varis ja korppi on raven. Black crow on kai ennemminkin mustavaris jonka oikea englanninkielinen nimi on rook. Eli ota tuosta nyt sitten selvää 😀 Kaipa laulajalla on oikeus tehdä haluamansa ratkaisut sanoitusten suhteen 😉
”Itseään pitää aina hiukan kierrättää, sitä kutsutaan tyyliksi.” Mahtavaa 😀