Keikkarapsa: Anssi soolona Vuotalossa 3.10.

| Aiheet: Yhteisö | Kirjoittaja:

Anssi Kela soolo pe 03.10.2014 Vuotalo, Helsinki

Vaatii rohkeutta lähteä pimeänä perjantai-iltana aina Itä-Helsingin vihoviimeiseen perukkaan, mutta täytyyhän sitä Anssin takia – ja vähän myös Holle Holopaisenkin takia! Vuotalossa on järjestetty jo vuosia musiikkiklubia nimeltä Maestro ja Minä, jossa se ”minä” on Heimo Holle Holopainen, joka haastattelee illan maestroa ja lopuksi maestro heittää akustisenpuoleisen keikan. Sarjassa on esiintynyt aiemmin mm. Dave Lindholm, Edu Kettunen, Paleface ja Erin, ja tällä kertaa oli sitten Anssin vuoro.

Holle Holopainen avasi illan seitsemältä kertomalla mikä on tapahtuman juoni ja laski sitten Anssin mikin ääreen. Avausbiisi Milla toimi hyvin samoin kuin sitä seurannut Sydämet toimii, sillä koko yleisö tunsi ne ja otti ne hyvin vastaan. Ovien aukeamista odotellessa huomasin, että paikalla näyttää olevan aika lailla väkeä, joka ei ole ehkä koskaan ollut Anssin keikalla mutta jotka tuntevat ainakin tärkeimmät osat hänen tuotannostaan, joten hiteillä aloittaminen oli hyvä ratkaisu.

Näiden kahden biisin jälkeen oli haastattelurupeaman vuoro. Holle ja Anssi istuivat punaisilla nojatuoleilla ja jutustelivat rennon tuntuisesti. Holle vanhana muusikkona ja kokeneena toimittajana osasi johdatella keskustelua hyvin laadituin kysymyksin ja malttoi antaa Anssin puhua juttunsa rauhassa loppuun asti turhia keskeyttämättä.

Valtaosa stooreista oli ainakin osin tuttuja ties mistä vanhoista lehtihaastatteluista ja blogikirjoituksista, mutta olipa hauska kuulla niitä ihan näin livetilanteessa! Tuota tarinointia olisi voinut kuunnella vielä ihan hyvin toisenkin mokoman. Lapsuuden juttuja, nuoruuden haaveita, uran eri vaiheita ja biisien taustoja. Ja Bruce Springsteen, mun laskujen mukaan kolme eri kertaa. Oikein hyvä haastattelu siis!

Vähän vaille kahdeksan oli aika aloittaa varsinainen keikka. Mies, kitara ja huuliharppu, ja toive että esittäkää biisitoiveita mutta mieluiten vain herran omaa tuotantoa. No okei, mä en sitten huuda My Hometown, vaikka se mainittiin siinä haastatteluosuudessa kun Brucesta puhuttiin mutta joku viereisestä pöydästä sentään huutaa tämän jälkeen sen pakollisen ”Soittakaa Paranoid”.

Aloitusbiisi on Puistossa, johon tällä kertaa kuului mukaan pitkä tarina kappaleen alkuperäisen idean synnystä. Rakkaus on murhaa:n jälkeen saatiin kuulla, että Anssin fb-sivulla oli juuri rikottu 30 000 tykkääjän raja, ja sitä juhlittiin koko salin voimin olemalla hetki kuninkaita (1972)! Mutta sitten Anssi palaa vielä kerran Springsteeniin ja yllättäen vetää iki-ihanan The Riverin! Nyt on hyvä hetki mulle ja mun kaverille. Ne loppufalsetitkin tulivat ihan kunnialla. Selvästi on käyty keikoilla opiskelemassa koska tätä Riverin versiota ei löydy studiolevyiltä.

Yleisön toivebiisit jatkuvat ja seuraavaksi kuullaan Aamu ja sitten Parasta aikaa, johon taas liittyy tarina biisin tarkoituksesta. En vain ole aivan yhtä vakuuttunut siitä, että biisin tärkein sanoma on se, että pitäisi lopettaa tiskaaminen ja imurointi, koska vähän pelkään että sen kaltaisen pidempään jatkuvan renttuilun seurauksena ikkunasta vaatteita voi lentää aika herkästi.

Kahta sisarta edelsi myös tarina biisin syntymästä, tässähän ollaan oikein kunnon Unplugged-keikalla! Superkuu oli jännän nopea versio, jollaista en ennen ollut kuullutkaan. Vielä Levoton tyttö ja Jennifer Aniston (lyhyen tarinan kera) ennen kuin kiivettiin porukalla kävelemään harjulla ja katselemaan öistä Nummelaa. Vielä saatiin encorena Mikan faijan BMW ja sitten aivan liian lyhyeltä tuntunut ilta olikin jo ohi.

Vuotalon juhlasalissa on muuten aivan käsittämättömän hyvä akustiikka! Anssin kitarointi ei koskaan ole kuulostanut noin hyvältä ja jopa perkussiot eli Anssin pehmeäpohjaisiltä näyttävien tennareiden polkaisut tömisivät salissa komeasti. Monessa biisissä unohduin ihan vain ihastelemaan todella sujuvaa kitaransoittoa, kun siitä kerrankin pääsi nauttimaan näin häiriöttömässä ympäristössä.

Kun käy tarpeeksi monella saman artistin keikalla, saa mahdollisuuden keskittyä eri keikoilla eri juttuihin, kuten nyt tuo kitara, ja pääsee kokemaan tutuista biiseistä erilaisia versioita. Tai no joo, toki on niitä artisteja jotka kopioivat omat biisinsä keikasta toiseen aina ihan muuttumattomina ja mahdollisiman lähelle levyversiota vastaavina, mutta sellaisia ei sitten tarvitse käydä katsomassa kovin usein. Kerta per kiertue riittää hyvin.

Tuo paikka tosiaan kannattaa tsekata vaikka vain tämän akustiikan takia, seuratkaa siis Vuotalon tulevien keikkojen listaa. Juhlasali oli tässä ”klubikattauksessa” myös mukavan intiimi eikä liian jäykkä tai juhlallinen. Lisäksi sijainti tosi lähellä Vuosaaren metroasemaa on erinomainen. Eikä se Itä-Helsinki oikeasti ole erityisen pelottava edes perjantaisin.

Settilista

Milla
Miten sydämet toimii?

haastattelu n. 45 min

Puistossa
Rakkaus on murhaa
1972
The River (Bruce Springsteen cover)
Aamu
Parasta aikaa
Kaksi sisarta
Superkuu
Levoton tyttö
Jennifer Aniston
Nummela

Mikan faijan BMW

Kommentit

  1. Komppailen raporttia, Vuotalon akustiikka on mahtava, ensimmäistä kertaa kävin paikalla. Kiinnitin asiaan huomiota jo ennen tapahtuman alkua, kun salista kaikui alkuvirittelyjen ääniä. Oli todella hienoa kuunnella konserttia, jossa hienosäätökin kuului niin erinomaisen hyvin. Ja haastis! En ollut tajunnut konseptiin edes kuuluvan sellaista. Kerrankin haastateltava sai rauhassa sanoa asiansa, mukava oli kuunnella Anssin kertoilua. Kaikin puolin hieno ilta, suuri kiitos artistille!

  2. Artistikin oli mielissään. Kuten Facebookiin jo kirjasinkin tunnelmiani, niin on erityisen antoisaa tarjota miestä ja kitaraa niin tarkkaavaiselle yleisölle kuin mitä Vuotalossa oli. Sooloesitys on hauras ja kuuntelemaan keskittyvälle yleisölle on aina ilo esiintyä. Oli hieno keikka.

  3. Kiitos kivasta rapsasta. Oli kyllä superia pitkästä aikaa antautua nauttimaan tällaisesta esiintymisestä. Oleellinen ero esim. Bar Ihkun keikkaan oli et keskittymistä ei yritetty häiritä mitä kummallisimmilla tavoilla ja settiin pystyi sisällyttämään harvemmin kuullun ROM biisinkin! Joku näkyi saaneen The Riverin tallennettua, voi ihanuutta <3 Kun viimein löysin perille Vuotaloon oli salin ovella jo pitkä jono. Olin kaikin puolin iloisesti yllättynyt tästä ehtoosta. KIITOS!

  4. Kyllä Anssi on sanansa mittainen mies. Lähes päivälleen 12 vuotta sitten lupasi Semifinalissa, että soittaa meille sitten toisella soolokeikalla The Riverin ja nyt sen soitti. Kauniisti kiitän!

    Minäkin sain sen videolle, mutta lievästä hyperventiloinnistani johtuen alku jäi puuttumaan.

    Ja akustiikalle myös täydet pisteet.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.