Viimeisin muttei suinkaan vähäisin kerta 2014
Viimeinen bändikeikka. Turun Börs, paremmat pikkujoulut osoittautuu oivalliseksi maaperäksi onnistuneelle musa elämykselle.
Tervetulleeksi ,meidät toivottelee Lola Wallinkoski, hän toimii happeningin juontajana.
Alkamisaikakin on suht inhimillinen klo 22. Yleisönä on lähinnä pikkujouluja viettävää ja itsenäisyyspäivää juhlivaa kansaa. Lattian kuorruttaa muuallekkin kuin kurkusta alas kaatunut voimajuoma, lasinsirpaleet ja kaatuileva juhlaväki.
Setin parhaisiin paloihin lukeutui: Levyhylly pelastaa, sujuva yhteislaulu ja kitarabattle. Edellisestä taistosta onkin aikaa aivan anteeksiantamattoman kauan, NELJÄ kuukautta!!!
Kaiken komeuden kuitenkin kruunasi encoren encorena, kun Anssi itsekseen alkaa tapailla sointuja kitarastaan samalla sanoen: ” Oikeestaan mä haluaisin esittää teille vielä.” Keskityn kuuntelemaan kuinka levylaulaja arpoo meille kitaransa kaikukopasta, mitä suurimmalla kernaudella, Laulun petetyille. Tuosta biisistä kehkeytyikin kaikkien aikojen paras versio kyseisestä, lavalle takaisin lompsineen bändin avustamana.
Toteutunut biisilista meni jokseenkin näin:
1.Miten sydämet toimii
2. Milla
3.Aamu
4.Kaksi sisarta
5.Levyhylly pelastaa
6. Puistossa
7. Jennifer Aniston
8. Levoton tyttö
9. Kaatua kuin puu – battle
10. Karhun elämää
11. Parasta aikaa
12. 1972
13. Maitohapoilla
14. Nummela
– encore-
15.Mikan faijan BMW
16. Laulu petetyille
Höysteenä asianmukaista sooloilua.
Koko illan ajan tunnelma on rento ja vapautunut. Anssi ottaa ilon irti itsenäisyyspäivästä soittaen milloin Maamme laulua ja milloin Finlandiaa. Keikan jälkeen pyytämäni nimmarin lisäksi biisilistaan piirtyy Suomen lippukin.
Wäinölän kitarointi lähtee kirjaimellisesti lapasesta kitaransa irrotessa hihnastaan, mutta kaikkien onneksi säilytään ehjinä kuitenkin. Lennokkaan skitan lisäksi lentää yleisön saalistettavaksi rumpukapulat.
Myyntipisteen luota tavoittamani (tautologian professorinakin tunnettu) yhtyeen basisti on myös helpottunut, keikkahan oli kuitenkin hyvä.
Vauhdikkaat tapahtumat, otteessaan pitävä lavakarisma, parin vuoden saatossa herkullisen mureaksi marinoitunut musiikki tarjoiltuna mitä ammattimaisimmin ottein saa unohtamaan kaiken muun. Myös sen ikävän tosiasian, et seuraava bändikeikka on vasta puolen vuoden päästä, ellei sitten kuitenkin jo aiemmin…Hmmm… Maaliskuussa Fuengirola? Eihän sinne ny oikeastaan oo matka eikä mikään…
Nyt tuo pelastava levyhylly on tarpeen jos koskaan, sen avulla tästä piinaavasta tauosta on selviydyttävä. Täytyy odottaa uutta levyä, uusia keikkoja ja odottavan aika on aina pitkä, vaikka huomattavasti surullisempaahan olis, jos ei ois mitään mitä odottaa.
Keikan jälkeen mulle esitettyyn kysymykseen: ”No kannattiko tulla?”
Vastaus on: ” En kyllä keksi mitään mitä mieluummin olisin itsenäisyyspäivänä halunnut tehdä.”
Lopussa kiitos seisoo eli (ehkä ties monennenko kerran) KIITOS; jaa ja mistäkö, no vaikka kahdesta vuodesta Parasta aikaa kiertuetta täynnä henkeä salpaavia hetkiä ja notta voi olla semmottist ja tämmöttist mitä voi sitten kiikkustuoliin perssiinsä jämähdettyä muistella.
Onneksi Tampere-talolta raikaa jotain vuoden viimeisinä tunteina TV1:ltä!
http://www.tampere-talo.fi/vuosivaihtuu