Keikkarapsa: Joulua kohti LeBonkissa

| Aiheet: Yhteisö | Kirjoittaja:

Anssi Kela soolo to 18.12.2014 LeBonk, Helsinki

LeBonk on yksi Helsingin rohkeista kapakoista/ravintoloista, joka pyrkii tarjoamaan myös hengen ravintoa. Muusikko Elias Kaskinen on vetää siellä kerran kuussa Alasti-klubia, jossa ensin haastatellaan jotain artista ja sen jälkeen kuullaan häneltä keikka. sateisena ja pimeänä joulukuun iltana klubilla oli vieraana Anssi Kela.

Kovin nuori tämä Elias on, onko koskaan mahtanut nähdä edes Anssin keikkaa, ja haastattelun alkupuolella vaikutti pelottavasti siltä että taustatiedot on haalittu kasaan pikaisella googlauksella, kun juontajan sujuvuutta tietenkin vertasi vanhan konkarin Holle Holopaisen vastaavaan suoritukseen pari kuukautta sitten Vuosaaren klubikeikalla. Onneksi kohta päästiin kunnolla vauhtiin ja jutut paranivat.

Lähes tunnin mittaiseksi venyneessä haastattelussa Elias sai Anssin kertoilemaan laajasti uransa alkuvaiheista ajalta ennen Pekka ja Susi -yhtyettä, ja ainakin minä sain kuulla paljon uusia, kiinnostavia tarinoita. Anssilla sitten riittää näitä kertomuksia! Ne pari viimeistä kysymystä, ne yleisön huutelemat, menivät sitten vähän töksähtävämmin ja niistä yhden vastausta Anssi tyylikkäästi vähän paikkailikin myöhemmin illalla biisien välisissä spiikeissä. Nämä ovat kyllä kiinnostavia nämä haastattelukeikat, vaikka onneksi Anssi kertoo soolokeikoillaan usein tarinoitaan ihan ilman haastattelijaakaan.

Itse keikka käynnistyi lyhyen tauon jälkeen Millalla, ja olipa yleisö heti mukana alkutahdeista lähtien! Oltiin anniskelupaikassa ja moni katsoja oli ottanut tapahtuman alkua odotellessaan muutaman alkoholipitoisen juoman, ja tässä tapauksessa se tuntui vapauttaneen yleisöä juuri sopivasti. Millan aikainen yhteislaulu ja muu mölinä viittasi siihen, että tiedossa on hauska keikka, ja sellainenhan siitä tulikin.

Millan jälkeen Anssi tuttuun soolokeikkojen tapaan ilmoitti, että nyt toteutetaan huudettuja toiveita ja niitä alkoi heti kuulua ilman sitä tuttua muutaman sekunnin epäröintiä. Huudetut toiveet kattoivat koko tuotannon ihan laidasta laitaan jo ennen seuraavaa biisiä, sieltä uran alkupuolelta peräisin olevaa Karhunelämää.

Katsomon toiselta laidalta toivottiin sinnikkäästi Kaivosta, ja pienen epäröinnin jälkeen Anssi lupasi yrittää toteuttaa sen vaikka ei ole soittanut sitä pitkään aikaan. Se ei tällä kertaa osunut ihan maaliin vaan sanat katosivat sekä ekassa säkeistössä että sitä seuranneessa kertosäkeessä sen verran pahasti että Anssi joutui keskeyttämään biisin ja kysyi, onko jollain tablettia jolta hän voisi luntata ne sanat. Ei valitettavasti ollut ja pelkkä kännykän näyttö oli kuulemma vähän liian pieni tähän tarkoitukseen. Eli taidetaan joutua pärjäämään ilman Kaivosta vaikka paikalla kuulemma oli faneja Osakasta, Japanista asti ja he olivat tulleet vain tämän biisin takia.

Nyt Anssi hullutteli hetken aikaa Maitohapoilla-biisin kanssa ja vaikka tämä versio olisi selvästi kelvannut oikein hyvin tälle yleisölle, biisistä saatiin kuulla vain ensimmäinen säkeistö. Levottoman tytön jälkeen lavan reunalle ilmestyi klubi-isäntä Elias, joka oli käynyt tulostamassa Kaivoksen sanat ja polvistui lavalle toimimaan nuottitelineenä, ja nyt Kaivos irtosikin niin kauniisti! Tämä nätti biisi ansaitsisi soida useammin.

Tutut hittibiisit Mikan faijan BMW, Aamu ja Sydämet kirvoittivat porukat jonkinlaiseen yhteislaulun tapaiseen ainakin kertosäkeissä ja tahtia taputettiin innolla. Anssi kysyi että haluaako kukaan kuulla uutta biisiä, ja tämähän on tunnetusti tarjous, josta ei voi kieltäytyä. Nostalgiaa ei ollut mennyt ihan putkeen kuukausi sitten Tikkurilan keikalla, mutta nyt tuli täysosuma. Tätä kuuntelee ilokseen ja osa porukasta tapailee jo kertosäkeen sanoja ja laulaa mukana. Biisin sanoituksen joistain kohdista minulle tulee oudon eppunormaalimaisia viboja (ja se on siis positiivinen asia, ainakin minusta, koska Epuilla sanoitukset ovat parhaimmillaan aika uskomatonta sana-akrobatiaa), pitääpä analysoida tätä enemmän sitten kun biisi on ilmestynyt ja voin veivata sitä joltain soittimelta.

Yllätysbiiseillä jatketaan, ja seuraavaksi saatiin kuulla Band Aidin kasarijouluhitti Do They Know It’s Christmas? Loistovalinta, koska sehän on hyvä biisi ja näin joulunajan keikalla sopii hyvin soittaa joku joululaulu. Parasta aikaa ja Puistossa lämmittivät yleisön komeaan suoritukseen Nummelan loppu-ulinoissa, joita ennen sai taas kerran ihmetellä Anssin huikeaa äänenkäyttöä. Miten noin hentoiseen mieheen mahtuu noin isot keuhkot, huijaako se jotenkin? 1972 ja kaikki laulavat mukana, kuten kuuluukin. Anssiin biiseissä on tällaista keikkaa ajatellen harmittavan vähän helposti mukana laulettavia kertosäkeitä, mutta onneksi tämän yhteydessä voidaan aina karjua kaikki tuntemamme ammatit, osasi laulaa tai ei.

Vielä vauhdikas jouluvalmisteluaikaan sopiva leipomisbiisi Matkalla Alabamaan (eikun kertooko se oikeesti seksistä, hyii…) jota seurasi setin päättänyt Älä mene pois. On se vaan niin kaunis kappale, siihen ei kyllästy. Juontaja Elias kiipesi lavalle kiittämään Anssia ja sai hänet vielä kertomaan Kahdesta sisaruksesta, ja sitten tämä ilta oli ohi.

Kiitos tästä illasta, ja kiitos tästä kiertueesta. Kokeilen ehkä myöhemmin kirjoittaa jonkinlaista yhteenvetoa tällä kiertueella näkemistäni keikoista.

(ja miksi ihmeessä mä olen taas noussut viideltä kirjoittamaan keikkarapsaa? No kun olin muutenkin heräillyt läpi yön ja kun olin taas juuri saanut unen päästä kiinni, eikös mun uneeni ilmesty itse Anssi laulamaan jotain todella kömpelösti sanoitettua tarinaa työpaikkani yt-neuvotteluista (sävelenä BMW). Ei semmoisen jälkeen enää kannata yrittää nukkua, d’oh. Joku parempi biisi ensi kerralla, joohan?)

Settilista

haastattelu noin 50 min.

Milla
Karhunelämää
Kaivos (alkupuoli)
Maitohapoilla (eka säkeistö)
Levoton tyttö
Kaivos
Mikan faijan BMW
Aamu
Miten sydämet toimii?
Nostalgiaa
Do They Know It’s Christmas? (Band Aid cover)
Parasta aikaa
Puistossa
Nummela
1972
Matkalla Alabamaan (Popeda cover)
Älä mene pois

Kaksi sisarta

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.