Juhannusetkot Lahden Mössöllä 17.6.2015

| Aiheet: Yhteisö | Kirjoittaja:

Yhteisön kokoontumisajot ja kuuma hiusmuoti

Supersysteri: Möysän Esso on jo elävä legenda Möysän kaupunginosassa. Kotilounasruuan, texmex- ja hampurilaisannosten lisäksi siellä tarjoillaan iltaisin musiikillista gourmeeta. Sana paikan hyvästä menosta sekä loistavasta akustiikasta on kiirinyt usean artistin korviin. Mössö, kuten paikalliset ravintolaa kutsuvat, on siis käsite.

Yx levoton tyttö: Pientä panikointia aiheutti edeltävänä päivänä se, kun huomattiin keikan ehkä alkavan seiskalta ja mehän oltiin suunniteltu sillon vasta ajavamme Lahteen. Itse maestron vahvistettua aloitusajan sorvattiin aikataulut uusiksi. Joitain hätäviestejä aiheutti myös erään junan hyytyminen 300m ennen Pasilan asemaa. Junasta ei tietty päässy ulos, vaik matka assalle eli kohtaamispaikalle ois ollu noinkin lyhyt.

Trientale: Ne kuukahtaneessa junassa vietetyt 20 minuuttia olivat pitkät ja raastavat, vähemmästäkin ihminen hermostuu!

Yx levoton tyttö: Käytiin keskustelua kuinka keikalle ehtiminen ois ollu pätevä syy rikkoo ikkuna ja livistää sitä kautta junasta. Onneks pysähdys ei venyny niin pitkäks, et ois ehtiny jonkun varasuunnitelman toteuttaa.

Trientale: Menomatkalla täydessä autossa meillä oli jo tunnelma katossa ja viestit kulkivat kiivaaseen tahtiin sen osan porukastamme kanssa, joka jo oli Lahdessa. Anssin musiikin lisäksi näillä keikoilla on aina yhtä mahtavaa nähdä kavereita ja olla osana meidän aivan parasta Yhteisöämme!

Yx levoton tyttö: Perille Mössölle osattiin vahingossa ihan suoraan, tai kuskin mielestä taidolla.

Trientale: Ehdimme pääkallonpaikalle vähän ennen maestroa, jonka saapuminen kirvoitti seurueessamme innostunutta kiljahtelua…

Mari: Valtasimme yhdestä pitkästä pöydästä lavan puoleisen päädyn. Kun koko seurue oli koossa ja lyhyt soundcheck oli ohi, pöytä muuttui kampaussalongiksi. Leväytimme pöytään kaikki kampaamotuotteet sekä mustan kynsilakan ja aloimme ehostaa. Huoltsikan tunnelma oli sen verran leppoisa, ettei kukaan vetänyt siitä hampparia väärään kurkkuun. Salongissa syntyi kolme upeaa lettikampausta, jotka olivat saaneet innoituksensa Vain elämää -kuvausten hiusmuodista, eli siis Satulinna-letit! Menimme vielä tukkimaan naistenvessan hiuslakan hajulla. Paikalliset suhtautuivat meihin suopeasti hymyillen.

Trientale: Onneksi meillä oli seurueessamme yksi letitystaitoinen! Erotuimme joukosta sen verran paljon, että vessassa ollessamme porukan miehiltä kysyttiin, tulisiko joku meistä radiohaastatteluun keikan jälkeen…

Mössössä kaikki valmista!
Mössössä kaikki valmista!

Mössön lavalle nousee Anssi Kela…

Trientale: Näillä soolokeikoilla on parasta se, että biisilistat vaihtelevat enemmän kuin viime aikojen bändikeikoilla. On kiva kuulla vähemmän soitettuja kappaleita ja erilaisia versioita tutuista biiseistä. Kun yleisö saa toivoa, ei etukäteen juuri tiedä mitä on tulossa, niitä selvimpiä hittejä ehkä lukuun ottamatta. Ja Anssin tarinankerrontaahan jaksaisi kuunnella ihan vaikka kuinka ja paljon!

Mari: Anssin tarinaratsu pääsi laukkaamaan, kun yleisöstä alkoi tipahdella kouluaiheisia kysymyksiä. Opimme, että musiikin numero oli kymppi, mutta äikkä ei luonnistunut niin hyvin, koska oli liikaa kielioppia. Yleisöstä tuli myös hauskoja johdattelevia äännähdyksiä: ”Ollaan muuten hyvää vuosikertaa, -72!” ”Sä taisit olla liikuntatunnilla maitohapoilla?” ”Mitäs sä teit psykologian tunnilla?”

Yx levoton tyttö: Tällä keikalla, kuten niin monella muullakin Mr.Kelan esiintymisellä on niin nastaa, et tulee ihan paha mieli niiden puolesta, jotka tän syystä tahi toisesta missas. Yleisö Mössöl oli ihanan musaan keskittyvää. Ihan oikeesti parasta aikaa elämässä on AK:n keikoilla vietetty aika. Kaikki se häröilykin before & after on vaan niin hauskaa. Möysän Essolla tykkäsin eniten intuitiivisesta soolokeikan fiiliksestä.

Mari: Rva Ruusunen!!! Apua mikä versio! Erittäin ZZ Top! Ja varmaan hauskin ikinä! Tuli ihan ne ajat mieleen, kun tuosta biisistä soitettiin erityylisiä versioita. Paitsi että tuli myös vahvasti sellainen olo, että kyllä Anssi on nykyään paljon taitavampi esiintyjä kuin silloin! Onneksi tämä tuli videolle!

Trientale: Ruusunen oli upea, onneksi toivoit sitä! Elävästi tuli tosiaan mieleen ne ajat, kun erilaisten versioiden Ruusus-ep:kin oli suunnitteilla! Onhan Anssi todellakin kehittynyt esiintyjänä niistä ajoista ja heittää itsensä upeasti likoon. Eikä pelkää yllättävämpiäkään biisivalintoja, kuten saimme nytkin todistaa…

Supersysteri:

Hilu: Toivoin ihanaa Tyhmä kuu -kappaletta. Anssi kertoi, että ei ole ehtinyt tekemään uuden levyn kappaleista mies ja kitara -versioita. Nyt on tilaisuus, ehdotti Mari. Anssi aloitti kappaletta lupaavan kuuloisesti, mutta tasan ei käy tuuri: sen sijaan tuli Superkuu. Kuu kuin kuu! (No ei oikeastaan).

Mari: Superkuu oli kyllä loistava, mutta kyllä Anssille soisi hiukan treeniaikaa, ettei aina tarttis samoilla biiseillä mennä. Tanssilattialla ei irronnut edes a cappellana(!), joten meni tosi pitkään ennen kuin kuultiin eka uuden levyn biisi. Se oli Nostalgiaa ja johan lähti yleisö mukaan taputtamaan. Tykättiin! Mutta paras toive tuli ihan takavasemmalta, tai itse asiassa etuoikealta. Anssi kuuli jotain kummaa yleisöstä ja alkoi lehteillä lunttilappupinoaan. Siellä pitäisi olla tämä erittäin unohtunut biisi, jonka hän aikoo nyt ajankohtaisuuden vuoksi esittää. Jännitys tiivistyi…

Arkeologinen kaivaus.
Arkeologiset kaivaukset käynnissä.

Yx levoton tyttö: Anssin mappi, josta löytyy kaikkee outoo, vei meidät tällä kertaa Satulinnaan. Spiikkauksessa varoiteltiin et rahoja ei täs kohtaa keikkaa saa takaisin, eikä Kelakaan korvaa. Mut upeestihan tuo sydämet valloittaen meni, nappisuoritus. Ite en ollu Anssin esittämänä tätä ennen kuullu, joten siksikin erityisesti osu ja uppos. Joillakin levyn satavuotisjuhlilla Anssi oli kappaleen esittäny, ku tää on kaikkien aikojen myydyimmällä Jari Sillanpään Satulinna-levyllä. Ja vain parilla keikalla kuultu sen jälkeen. Lucky me, olin ny Möysän Essolla nauttimassa tämän harvinaisen herkun.

Mari: Satulinna kuulosti paremmalta kuin viimeksi, Espoon Amarillossa sillä soolokeikalla, jonka jälkeen Anssi näki Superkuun taivaalla. Auuu!

Supersysteri:

Hilu: Biisilista:
1. Kaksi sisarta
2. Puistossa
3. Superkuu
4. Karhun elämää
5. Aamu
6. Milla
7. Levoton tyttö
8. Albin Stenman
9. Rva Ruusunen
10. Nostalgiaa
11. 1972
12. Satulinna
13. Miten sydämet toimii?
14. Piirrä minuun tie
15. Nummela
16. Mikan faijan BMW
17. Parasta aikaa

Yx levoton tyttö: Iltamien viisi parasta, joita ei mihinkään paremmuusjärjestykseen pysty laittamaan: Satulinna (koska en ollu ennen Anssilta kuullu tätä ja versionsa oli sikarouhee), Rva Ruusunen (ihana sama, joka kerta erilainen kuitenkin), Piirrä minuun tie (tähän oon rakastunut), Superkuu (pakko ulvoa sutena), Parasta aikaa (tää on), Levoton tyttö & Nostalgiaa (näille on pakko antaa sija parhauden joukossa, joten xtra 6. olkoon tuo).

Trientale: Hih, tossa oli jo seitsemän kappaletta! Kertonee siitä, että tällä keikalla kuultiin niin hyviä versioita eri kappaleista, että ei niitä niin vaan paremmuusjärjestykseen laitetakaan! Parasta aikaa oli kyllä jotenkin niin hieno taas, kyllä sen kuullessa aina tulee se fiilis, että nämä keikkareissut ovat juuri sitä parasta aikaa, ei mahda mitään.

Mari: Kerättäiskö jengi kasaan, ei olla nähty pitkään aikaan… Parasta aikaa, voi tapahtua mitä vaan!

Radioon, ihan pihalle ja kotiin päin

Mari: Keikan jälkeen irrottelimme teippejä ja niittejä julisteista, kun joku muistutti siitä haastattelusta. Päätimme mennä yhdessä, vaikka radiotyyppi hetken nieleskelikin, kun meitä oli kokonainen jengi. Jutustelimme suorana radioon samaan aikaan, kun artisti keräsi kitaransa kasaan lavalta. Unohdimme kyllä mainostaa uutta levyä. Ois pitänyt sanoa, että kotimatkalla haluamme kuunnella uutta Nostalgiaa-albumia, jolla on juuri tällaisiin hilpeisiin kesäretkiin sopivaa musiikkia! Haastavia kysymyksiä kyllä oli, esim. kuinkas monta keikkaa olette nähneet. Hmm.

Trientale: Miten saatettiinkin unohtaa mainostaa Nostalgiaa! Ei olla vielä ihan yhtä päteviä näissä yllätyshaastatteluissa kuin Anssi!

Yx levoton tyttö: Lukkoon menee ihminen, kun mikki ängetään naamarin eteen ja kysymykseen pitäs vastauskin sanoa, et kiitti vaan tästä yllärihaastiksesta. No onneks meitä oli monta ja olihan tuokin kokemus benjihyppy ilman köyttä oman mukavuusalueen ulkopuolelle.

Hilu: Keikan jälkeen Anssi tuli tapansa mukaan myyntipisteelle juttelemaan, signeeraamaan levyjä ja poseeraamaan kuvissa halukkaiden kanssa. Ikinä ei vaan tahdo keksiä mitään järjellistä puhuttavaa! Lisäksi kävimme ulkona vähän valokuvailemassa Anssin kera.

Mari: Olihan kummallista, kun ulkona oli vielä valoisaa! Se on Suomen kesä nyt! Anssi-parka katseli pilviä kohti, kun me saarroimme hänet hymyillämme. Näytti se silti olostaan nauttivan ja sai Mössön tiskiltä mukaan vege-evästä kurnivalle vatsalle.

Trientale: Saatiin hienoja kuvia, eikä Anssillakaan ollut kiire pois piirityksestämme. Paitsi ehkä sitten, kun tuli puheeksi ryhmähali…

Yx levoton tyttö: Hihhei, tosta halailusta tulee ihan teletapit mieleen. Uudestaan, uudestaan, ryhmähali, teletapit sanovat hei. Ehkä olikin ihan aiheellista lopuksi juhannustoivotusten lisäksi todeta kiitos ja anteeks. Kotia kohti lähti onnesta huokailevaa sakkia. Liput tulevalle Mössön bändikeikalle pöytävarauksen kera matkassa. Miesväen kirjoittamasta keikkarapsasta ois tullu lyhyt ja ytimekäs.

Mies 1: Oli ihan vitu hyvä!
Mies 2: Hyvä oli!

Mari: Kesäyön aurinko ei laskenut meille ja letit juhlistivat juhannukseen asti. Löysin kolmen päivän päästä hiuksistani vielä yhden Mössön pinnin. Kiitos Yhteisön ystävät!

Kartta taivaaseen.
Kartta taivaaseen.

 

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.