Sata Häme Soi tapahtuman osana Luomajärven Hevoskievarissa on järjestetty Niko Kumpuvaaran isännöimä Harmonikan vieraana tapahtuma nyt jo kolmena vuotena peräkkäin.

Paikka on parhainta maaseutua, tänne ei julkisilla olis päässytkään, joten onneksi on kimppakyyti.

Ennen konserttia saa ihailla maisemia ja eläimellistä menoa. On hevosia, kanoja, lampaita, kissoja, pupuja. On myös mahdollisuus syödä seisovasta pöydästä jos mitä herkkuja. Rakennukset pihapiireineen ovat kaunista katseltavaa.

Konsertti lava on tallin ylisillä, jonne käynti ladon ovista. Ootamme kiltisti lupaa siirtyä saliin valkkaamaan eturivin parhaat paikat. No okei myönnetään, et käytiin ne jo pitkähihasella ja huivilla jo aiemmin valtaamassa. Sen tähden on vähän vilpoista tässä oven pielessä ootellessa ja mitä tekee paikallinen kissa (jonka Anssiksi jo ristimme) hän kylmän viileästi jonon ohitse lipuu sisälle ensimmäisenä ja vielä hyväkäs omin lupinensa. Roudarikissa joku lisäpenkkejä katsomoon tuonut kuuluu sanovan.

Lopulta lupa sisätilaan siirtymiseen heltiää ja parkkeeraamme odotusinto taivaissa hanurimme penkkiin. Iltaa isännöivä spiikkaa meille lavalta, et konsertti alkaa perinteisesti instrumentaali musalla. On my knees by Tuomas Wäinölä saa aloittaa musiikillisen annin. Seuraavaksi nautimme toisesta Wäinölän tuotoksesta: Birds cage, kipaleen työnimi oli ollut Spirits of Jarmo Nikku. Nimikin kertoo et, kitarailoittelua ei tästä puutu.
Nyt on tullut aika kutsua paikalle Harmonikan toinen vieras Anssi Kela.
Sanomattakin lienee selvää, et tällaista kokoonpanoa, jossa on Anssin oikealla puolella toinen akkarikitaran soittaja ja vasemmalla puolen haitarinsoittaja, ei ole ennen kuultu.

Biisilista Anssin tuotannon osalta:
1. Aamu 2. Albin Stenman 3. Mikan faijan BMW 4. Karhusaari 5. Älä mene pois 6. Tyhmä kuu 7. Levoton tyttö – väliaika – 8. Milla 9. Miten sydämet toimii 10. Jennifer Aniston 11. Rakkaus on murhaa 12. Parasta aikaa 13. Piirrä minuun tie 14. 1972 15. Nummela -encore- 16. Kaksi sisarta 17. Karhun elämää 18. Puistossa.

Kolme viimestä biisiä oli yleisön toiveita, muutoin edettiin valmiin suunnitelman mukaisesti. Tosin kaikki biisit olivat nyt erilaisia versioita ja monen biisin pituus venähti soittajien intoutuessa sooloilemaan. En ollut koskaan ajatellut et haitari voi kuulostaa näin hyvältä. Ja miten tällainen kaks akkarii ja haitari yhdistelmä voi toimia näin hienosti! Myönnän, et mulla oli joitain ennakkoluuloja keikalle tullessa, mut kotiin lähtiessä nuo oli tehokaristettu pois.

Settilista oli kuin unelma, kaikki tarpeellinen höysteineen mahdutettuna kahteen tuntiin soittoa. Paljon sai kuulla sellaisia joiden kuulemisesta on aikaa jo vaik kuin ja kauan. Toisaalta myös sellaista mitä ei ennen oo ees kuullu esim. Tyhmä kuu kuultiin tällä kertaa, vaikkei siitä ollut vieläkään etukäteen akustista versioo. Oikein ilo kuulla oli tuo kumminkin ja asiantuntevasti tuo vedettiin ihan kuin tätä ois paljonkin jo harjoiteltu.

Vuodenajoista olivat Anssi ja Tuomas puhuneet matkalla kohteeseen lopputulemana oli et kuukausien nimiä pitäs muuttaa vastaamaan tätä päivää esim. tammikuu vois olla Thaikuu, kun Suomalaiset on sillon Thaimaassa ja nyt vois sään puolesta olla kesäkuu. Tää oli osa pitkää Karhusaari (Anssin mielestä hänen kesää parhaiten kuvaava biisinsä) kappaleeseen johdattelevaa spiikkausta. Yleisö kuunteli hyvin keskittyneesti ja mikäs siinä keskittyessä olennaiseen, kun kaikki oli ihan niin kuin pitääkin.  Väkeä tuohon esityspaikkaan mahtui n. 300. Puisen rakennuksen akustiikka miellytti myös esiintyjää. Olihan Elämys isolla eellä. Oon ihan onnesta ymmyrkäinen tämmösestä parhaudesta. Kyllä nyt taas kestää aikansa ennen kuin jalat maata koskettaa.

Tänään lööpeistä sain lukea kuinka Anssi Vilkkumaan Maijan kans laulaa karaokessa White Snakea Hesalaisessa karaokebaarissa keskellä yötä. Kun nyt Vain Elämää seuraavan tuotantokauden tähden tapasin oli ihan pakko tiedustella kuinka on eilisestä karonkasta toivuttu: ”Hyvin, ehin nukkua pari tuntia, enkä laulanu ääntänikään pois.”