Anssi & Wäinölä Harmonikan vieraana 1.7.2015

| Aiheet: Yhteisö | Kirjoittaja:
Tyhmä kuu
Tyhmä kuu

Sata Häme Soi tapahtuman osana Luomajärven Hevoskievarissa on järjestetty Niko Kumpuvaaran isännöimä Harmonikan vieraana tapahtuma nyt jo kolmena vuotena peräkkäin.

Paikka on parhainta maaseutua, tänne ei julkisilla olis päässytkään, joten onneksi on kimppakyyti.

Auringonpalvoja
Auringonpalvoja

Ennen konserttia saa ihailla maisemia ja eläimellistä menoa. On hevosia, kanoja, lampaita, kissoja, pupuja. On myös mahdollisuus syödä seisovasta pöydästä jos mitä herkkuja. Rakennukset pihapiireineen ovat kaunista katseltavaa.

Konsertti lava on tallin ylisillä, jonne käynti ladon ovista. Ootamme kiltisti lupaa siirtyä saliin valkkaamaan eturivin parhaat paikat. No okei myönnetään, et käytiin ne jo pitkähihasella ja huivilla jo aiemmin valtaamassa. Sen tähden on vähän vilpoista tässä oven pielessä ootellessa ja mitä tekee paikallinen kissa (jonka Anssiksi jo ristimme) hän kylmän viileästi jonon ohitse lipuu sisälle ensimmäisenä ja vielä hyväkäs omin lupinensa. Roudarikissa joku lisäpenkkejä katsomoon tuonut kuuluu sanovan.

Lopulta lupa sisätilaan siirtymiseen heltiää ja parkkeeraamme odotusinto taivaissa hanurimme penkkiin. Iltaa isännöivä spiikkaa meille lavalta, et konsertti alkaa perinteisesti instrumentaali musalla. On my knees by Tuomas Wäinölä saa aloittaa musiikillisen annin. Seuraavaksi nautimme toisesta Wäinölän tuotoksesta: Birds cage, kipaleen työnimi oli ollut Spirits of Jarmo Nikku. Nimikin kertoo et, kitarailoittelua ei tästä puutu.
Nyt on tullut aika kutsua paikalle Harmonikan toinen vieras Anssi Kela.
Sanomattakin lienee selvää, et tällaista kokoonpanoa, jossa on Anssin oikealla puolella toinen akkarikitaran soittaja ja vasemmalla puolen haitarinsoittaja, ei ole ennen kuultu.

Settilista
Settilista

Biisilista Anssin tuotannon osalta:
1. Aamu 2. Albin Stenman 3. Mikan faijan BMW 4. Karhusaari 5. Älä mene pois 6. Tyhmä kuu 7. Levoton tyttö – väliaika – 8. Milla 9. Miten sydämet toimii 10. Jennifer Aniston 11. Rakkaus on murhaa 12. Parasta aikaa 13. Piirrä minuun tie 14. 1972 15. Nummela -encore- 16. Kaksi sisarta 17. Karhun elämää 18. Puistossa.

IMG_7828
Kolme viimestä biisiä oli yleisön toiveita, muutoin edettiin valmiin suunnitelman mukaisesti. Tosin kaikki biisit olivat nyt erilaisia versioita ja monen biisin pituus venähti soittajien intoutuessa sooloilemaan. En ollut koskaan ajatellut et haitari voi kuulostaa näin hyvältä. Ja miten tällainen kaks akkarii ja haitari yhdistelmä voi toimia näin hienosti! Myönnän, et mulla oli joitain ennakkoluuloja keikalle tullessa, mut kotiin lähtiessä nuo oli tehokaristettu pois.

IMG_7807

Settilista oli kuin unelma, kaikki tarpeellinen höysteineen mahdutettuna kahteen tuntiin soittoa. Paljon sai kuulla sellaisia joiden kuulemisesta on aikaa jo vaik kuin ja kauan. Toisaalta myös sellaista mitä ei ennen oo ees kuullu esim. Tyhmä kuu kuultiin tällä kertaa, vaikkei siitä ollut vieläkään etukäteen akustista versioo. Oikein ilo kuulla oli tuo kumminkin ja asiantuntevasti tuo vedettiin ihan kuin tätä ois paljonkin jo harjoiteltu.

 

 

Vuodenajoista olivat Anssi ja Tuomas puhuneet matkalla kohteeseen lopputulemana oli et kuukausien nimiä pitäs muuttaa vastaamaan tätä päivää esim. tammikuu vois olla Thaikuu, kun Suomalaiset on sillon Thaimaassa ja nyt vois sään puolesta olla kesäkuu. Tää oli osa pitkää Karhusaari (Anssin mielestä hänen kesää parhaiten kuvaava biisinsä) kappaleeseen johdattelevaa spiikkausta. Yleisö kuunteli hyvin keskittyneesti ja mikäs siinä keskittyessä olennaiseen, kun kaikki oli ihan niin kuin pitääkin.  Väkeä tuohon esityspaikkaan mahtui n. 300. Puisen rakennuksen akustiikka miellytti myös esiintyjää. Olihan Elämys isolla eellä. Oon ihan onnesta ymmyrkäinen tämmösestä parhaudesta. Kyllä nyt taas kestää aikansa ennen kuin jalat maata koskettaa.

Nummela
Nummela

Tänään lööpeistä sain lukea kuinka Anssi Vilkkumaan Maijan kans laulaa karaokessa White Snakea Hesalaisessa karaokebaarissa keskellä yötä. Kun nyt Vain Elämää seuraavan tuotantokauden tähden tapasin oli ihan pakko tiedustella kuinka on eilisestä karonkasta toivuttu: ”Hyvin, ehin nukkua pari tuntia, enkä laulanu ääntänikään pois.”

Kommentit

  1. Unohdin rapsassa mainita, et kuulosti mageelta Nummelan haitari soolo huuliharpun tilalla.

  2. Olin myös paikalla ja vietettiin samalla vaimon kanssa 26-vuotishääpäivää. Ei olisi parempaa tapaa siihen voinut kuvitellakaan! Konsertti oli yksi parhaista, missä olen ikinä ollut. Anssin lauluissa on mielettömän hienoja tarinoita, laulu on äärimmäisen musikaalista, esiintymisessä vahva lataus ja soittotaitoa ja soittamisen iloa löytyi lavalta vaikka muille jakaa. On hienoa tulla konserttiin, jossa ei vedetä levyversioita yksiyhteen, vaan sovituksissa löytyi ihan uusia ideoita ja taisipa improvisaatio välillä viedä mennessään ihan uusille teille. Tunnelma oli suorastaan harras. Lisää tällaista, Anssi! Koneet on koneita, mutta oikeat soittajat ja oikeat soittimet on maaginen yhdistelmä.

  3. Hyvä Gibson63 juurkin näin, olen ihan samaa mieltä. Lisäsin tuohon raporttiin vielä kännykällä tallennetun Parasta aikaa kappaleen iltamista.

  4. Hyvä 🙂 Tuleehan täs kommattuu omaa kirjoitusta moneen otteeseen, mut oon niin aidon innoissani tästä. Unohdin rapsas myös mainita kuin 1972 lähti iloisesti lapasesta ja lähes yheksän minsan jälkeen Anssi kyseli, et miten tästä osasta pääsee pois vai onko ny menty jo liian pitkälle. Löytyhän se loppu tälläkin kertaa melki kymmen minuuttisen soiton päätteeks, oli kyl ihan helmee sooloiluu, kiitos vaan kaikille laval olleille virtuooseille. Myös sille uimamaisteriksi tituleeratulle =D

  5. Jep, tuo kappale muuntui Steve ’n’ Seagulls -tyyliin Thunderstruckiksi ja sitten taidettiin mennä itämaisen sävelasteikon puolellekin. Mutta haitaristi-Niko oli vaan uimakandidaatti 🙂

  6. Uskaltasinks määki kommentoida, vaikka tämmönen keltanokka oonkin.. Ihmeellistä kuinka samanlaisesti ollaan tämä keikka koettu, te ilmeisesti pitkänlinjan fanit ja sitten me kaksi, ketkä oltiin ekaa kertaa kuulemassa Anssia livenä. Sillä erotuksella, että meillä ei ollut minkäänlaisia ennakkoluuloja keikalle tullessakaan, vaan ainoastaan ennakko-odotukset, että varmasti upea ilta tulossa. Mutta kyllähän tuo ylitti kaikki odotukset, paikka ja erikoinen kokoonpano loi huikean hienon ja todellakin hartaan tunnelman. Pelkäsin alkoholimyynnin takia, että möliseekö yleisö taustalla mutta ei vaan hiiskumatta kuunteli herkimmissä kohdissa ja oli kuitenkin hyvin mukana ja selvästi kiitollista, että sai kokea jotain näin ainutlaatuista.

    Päällimmäisenä nousee mieleen jo teidän nostamat Nummela: kuinka hienosti haitari siihen sopikaan. Sitten 1972:n hervoton jammailu. Mietinkin sen aikana, että onko kaikki harjoiteltua mutta eihän se sitten ollut :). Mikan faijan BMW:stä myös riipaisevan kaunis versio, onneksi olin varustautunut nenäliinoin, aavistelin, etten tällä keikalla kuivin silmin säily.. Vaikutuksen teki myös Albin Stenman, no joo, kaikki oli ihan mahtavuutta.

    Mä yritän saada aikaiseksi kirjottaa jonkinlaisen keikkarapsan Thishardland-foorumille, niin voinko laittaa sinne linkit noihin teidän kuvaamiin Youtube-pätkiin?

  7. Ilman muuta voi laittaa linkin ja kiva kun kirjotat Pia!

  8. Toki saat laittaa linkin Pia. Itse asiassa mäkin näin Anssin ekan kerran nyt oikeesti livenä. Olen jo niiiiin vanha, että muistan Pekka ja Susi-kokoonpanon ja siltä Karhun elämän. Tykkäsin kappaleesta jo silloin, vaikken välttämättä siitä mitään tajunnut. Kuulosti vaan niin hyvältä. Tältä soolouralta on tullut monta suosikkia (Nummela, 1972, Rakkaus on murhaa, Kaksi sisarta jne), mutta lopullisesti kolahti, kun näin Anssin livenä telkusta. Sitten tuli hommattua live-levy, jota olen kuunnellut lukemattomia kertoja. Välillä vaimon kanssa kuunnellaan se automatkalla hiiskahtamatta läpi. Nyt sitten lopulta tuli oikea live-kokemus.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.