Keikkarapsa: Sen kesä kastelee minkä kastelee

| Aiheet: Yhteisö | Kirjoittaja:

Anssi Kela + bändi (ja Daniel Levi) to 9.7.2015 Satamahulinat Jätkäsaari, Helsinki

Helsingin ja Tallinnan välinen säännöllinen matkustajalaivaliikenne täytti pyöreät 50 vuotta, ja tämän kunniaksi Helsingin Satama järjesti ilmaisen koko perheen tapahtuman Jätkäsaaressa tyhjällä tontilla ihan Länsisataman nurkilla, siis siellä, mistä useimmat Tallinnan laivat lähtevät.

Ohjelmassa oli ollut jo iltapäivästä alkaen teatteria, huutokauppaa ja eri firmojen, mm. Tallinnan ravintoloiden esittelyä. Kun tulin paikalle, lavalla oli parhaillaan näppärä akrobaatti- ja jonglööriryhmä Circus Helsinki ja lavan edustalla oli melkoinen joukko metrin mittaista väkeä ilmapalloineen. Tämän kääpiölauman takana näkyi muutama tuttu naama Kela-paitoineen, ja liityin heidän seuraansa katsomaan sirkusesityksen jälkeen alkanutta roudausta. lavalla näkyi jo kahdet rummut, sillä tiedossa oli vielä kaksi bändiä.

Kuudelta lavalle nousi virolainen Daniel Levi. Nuorten poikien ta tyttöjen porukan genre on englanniksi laulettua kivaa peruspoppia. Bändi on kuulemma ollut kasassa noin puolitoista vuotta ja toistaiseksi suurin saavutus on sijoittuminen toiseksi Viron euroviisukarsinnoissa. Tämä oli heidän ensimmäinen Suomen keikkansa, ja harmittavasti paikalla ei selvästikään ollut juuri lainkaan varsinaista kohdeyleisöä eli ehkä 12-20-vuotiasta väkeä. Kevyt, iloinen, hyväntuulinen poppi ja mm. rakkaudesta autoilusta ja kesästä kertovat sanoitukset olivat selvästi juuri nuorille suunnattua.

Porukan biiseissä on ainesta, nämä ovat just sellaista ”hei kädet ylös, kaikki mukaan!” -kamaa ja lavaesiintyminen oli kohdillaan. Biisien lopetukset sensijaan jotenkin ontuvat kautta linjan, ne oli ikäänkuin tehty levylle, jossa ne kaikki päättyvät feidaukseen. Mutta aijai, oli aika eye candya lavalla riippumatta siitä, kumpaa sukupuolta mielummin katselee! Näille kavereille toivoo hyvää jatkoa ja oli harmi, että heidän esityksensä aikana lavan edessä oli niin vähän porukkaa. Me vähän yli-ikäiset eturiviläiset kyllä osallistuimme parhaamme mukaan.

Vartin roudaustauon aikana kävi ilmi, että tapahtuma-alueen takaosassa telttojen luona olikin aika paljon jengiä ja porukat alkoivat hissuksiin valua kohti lavan edustaa. Kaikki lämminhenkinen, vähän humalainen festaritörmäily kuitenkin puuttui täysin ja porukat seisoivat koko ajan kohteliaan väljästi. Sateenuhkainen sää varmaan verotti yleisöä, ja tässä tauon aikana yksi jos toinenkin tähyili taivaalle kertyneitä mustanpuhuvia pilviä tai selaili sadetutkaa kännykästään.

Ja jee, nyt lähtee! Tanssilattialla ollaan taas! Ei ole yllätys, että taas mennään ihan sillä samalla festarisettilistalla koska soittoaikaa on taas kerran se tasan tunti. Mutta eipä se haittaa, se on hyvin rakennettu, toimiva settilista ja ne minun himoitsemani harvinaisemmat bisiit eivät nyt kerta kaikkiaan voi mahtua tällaiselle keikalle. Niiden aika on taas joskus toiste, ei näillä kesäfestarikeikoilla. Oli mulla kyllä toivekyltti mukana mutta en oikeasti uskonut sen voivan vaikuttaa tämänkertaiseen settiin.

Jossain kolmannen biisin tienoilla alkoi sade, joka yltyi sen verran rankaksi että porukat alkoivat kaivella sadetakkejaan esille. Pieni kesäsade, eihän se mitään haittaa! Tai noh, vähän isompi kesäsade mutta hei, ei sentään tule rakeita ja sade alkaa jo tauotakin, ei kastuttu edes ihan ihoon asti. Lava oli onneksi ihan tarpeeksi hyvän katettu ja tuuli tuli lähinnä sivulta, joten sade ei haitannut Anssia ja bändiä, mitä nyt roudari kävi siirtämässä Tuomaksen kitaraefektilautaa vähän kauemmas lavan reunasta.

Anssi oli tutun energinen, mutta jo keikan alkupuolella kuuli että ääni ei nytkään taida olla ihan kunnossa ja keikan loppua kohden oli entistä selvempää, että mies on edelleen flunssassa. Ei sitä satunnaisempi keikallakävijä varmaan edes huomaisi, koska niin tyylikkäästi Anssi veti esityksensä, mutta kun on kuullut näitä biisejä useamman kerran, huomasi kyllä eron äänessä. Encorea ei saatu, sillä Anssi pyysi yleisöltä anteeksi ja sanoi että nyt ei vain pysty ja paljasti olleensa jopa lähellä pyörtymistä keikan aikana. Melkoinen ammattitaito, koska ei sitä kyllä eturiveistä huomannut. Toivottavasti tauti hellittää mahdollisimman pian.

Kiitos tästäkin keikasta niin esiintyjille kuin keikkaseuralle! Seuraava pääkaupunkiseudun keikka on tiedossa joskus elokuun alkupuolella, mutta sillä välillä on mahdollisuus ehkä nähdä vielä joku kauempanakin oleva keikka.

Settilista:

Tanssilattialla
Milla
Miten sydämet toimii
Puistossa
Levoton tyttö
Kitarabattle, Kaatua kuin puu
Karhunelämää
Nostalgiaa
1972
Nummela

Kommentit

  1. Itse olin täysin missannut mahdollisen sateen uhan, joten lähdin T-paitasillani liikenteeseen. Siinä Daniel Levin aikana alkoi käydä selväksi, että pilvipeite vain runsastuu ja sitten tuli ekat tipat taivaalta. Takki niskaan. Tummanharmaat pilvet lähestyivät ja sitten tuli sellaisia tuulenpuuskia, että kohta käy huonosti. Puistossa-veisun aikana, kun Anssi oli spiikannut, että nautitaan kesäsäästä, taivas aukeni (”samat sateet lankeaa…”), mutta pahin oli ohi jo Levottoman tytön lopulla. Minut pelasti perusteellinen varautuminen edellisviikonlopun Ruisrockiin, sillä sen ansiosta kameralaukussa oli edelleen ns. kertakäyttösadetakki. Se olikin niin kattava, että meinasi kattaa kolmen henkilön sateensuojauksen, mutta Liisa siinä vieressä pisti vain lippiksen päähän ja pysyi riittävän kuivana. 🙂 Sitten alkoi paistella aurinkokin, ihme kyllä. Oli kuin Suomen kesä minikoossa tuo Anssin keikka.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.