Elämää laineilla 5.11.2015

Liisa: Aallokko, aallokko kutsuu! Marraskuussa miniristeilylle Tallinnaan, vaikka perillä ei edes pääse maihin! Noh, ainakin viina on halpaa. Kun Eckerö Line järjesti alkusyksyllä kilpailun, jossa saattoi voittaa risteilyn keksimällä elämää suuremman kysymyksen Vain Elämää -tähdille, oli vähän pakko osallistua. Kysymysten taso ei varmaan ollut elämää suurempi, koska meidän porukoille osui peräti kaksi neljän hengen risteilypakettia! Voittoristeilyn sai valita vapaasti koko syksyn tarjonnasta, joten päätimme sotkea työrytmimme ja lähteä arki-iltana meriseikkailulle kuuman Vain Elämää -tähden eli Anssi Kelan keikalle.

Trientale: Parasta risteilylippujen voittamisessa ei ollut se itse voittaminen, vaan se, että voiton saattoi jakaa ystävien kanssa! Anssin keikoista on aina kivointa nauttia hyvässä seurassa, ja erityisesti tällaisilla risteilymatkoilla laadukas seura on tarpeen.

Yx levoton tyttö: Ennen laivaan nousua terminaalissa venaillessa Karisalmi (= Anssin basisti) laskeutuu rappusia ah aina yhtä iloisesti meitä tervehtäen (= kaulan katkaisua elehtien) kera Maian (=tämän seurueen aivot, pyörittää myös oheistuotekauppaa). Keskustelemme hiuksista ja suureksi riemuksi selviää, että myös he ovat tulossa laivalle, vieläpä samaiselle.

Mari: Kun koko jengi on koossa ja piletit lunastettu tiskiltä, siirrymme aulaan odottamaan Finlandialle pääsyä ja pohtiessamme, mistä luukusta bändin kamat lastataan laivaan, ihmismassa alkaa yllättäen liikkua. Laiva ohoi, täältä tullaan!

Merelle päin

Liisa: Meillä on voittolippujemme ansiosta kaksi ikkunallista, tilavaa hyttiä käytössämme! Matkan aluksi pari kuusihenkisen seurueemme jäsentä heittäytyy hankaliksi ja alkaa valittaa nälkäänsä, vaikka muut haluaisivat leikkiä laivan käytävillä ja seikkailla kannella. Käymme kuitenkin ensin pikaisesti stalkkaamassa kamojen roudausta Bar Nosturissa ja häiritsemässä töissään pyörivää bändiä.

Mari: Meitä ilahdutti kovasti, että lavan molemmin puolin oli kyltit: ”Esityksen videokuvaaminen, äänittäminen tai muu taltiointi ehdottomasti kielletty!” Kävimme kuvaamassa kyltin muistoksi. Jäi epäselväksi, oliko joku esitys juuri silloin meneillään.

Univormuun pukeutunut ”rouva kapteeni” valisti keikan alkavan kahdeksalta ja päättyvän ehdottomasti viimeistään laivan tullessa Helsingissä satamaan eli klo 21.15. Lisäksi Karisalmi laski liikkeelle huhun, että Anssilla olisi jossain joku nimmarisessio. Tämä aiheutti seurueessa levottomuutta, joten hankkiuduimme laivan infoon tulkitsemaan kryssningsprogrammeja. Ostimme nipun tv-lehtiä, kannessa Maija Vilkkumaa poseeraa Anssin kanssa.

Liisa: Ylimmän kannen cafeteriasta löytyi kaikille sopivaa merimättöä, jota odotellessa ihmeteltiin meille lykättyjä vekottimia: ruoka soitti keittiöstä ja kyseinen vekotin alkoi vilkkua! Kyllä tämä moderni tekniikka on ihmeellistä!

Trientale: Olin ollut kipeänä, eikä ruoka ollut maistunut aikoihin. Ruokahalu palautui laivan kahvilassa, eivätkä ranskalaiset ja lihapullat ole varmaan koskaan maistuneet niin hyvältä kuin siellä!

Liisa: Cafeteria tärisi laivan kyntäessä merta, ja ruokailun jälkeen keskusteltiin jäävuorista ja kilpajuoksutettiin laseja pitkin pöytää. Vesilasi voitti kokislasin.

Mari: Saimme tax-freesta saaliiksi mm. paljon karkkeja, outoja ainesosia sisältäviä janojuomia ja Vain Elämää -levyjä. Sulloiduimme ostoksinemme hytteihin ihmettelemään, miten seuraavat 2,5 tuntia kulutetaan ilman toimivaa nettiyhteyttä. Olisiko tanssiorkesteri Sunset tai yläkannen trubaduuri vaihtoehto?

Trientale: Hytissä saattoi ihmetellä koko katon peittävää peiliä, joka aiheutti suurta riemua muuten niin tavanomaisissa matkustusoloissa.

Mari: Toinen hytti vaipui epätoivon sijasta unten maille. Toisessa hytissä piirrettiin toivebiisikyltti ainoalle mukana olleelle paperilappuselle, revittiin muoveja uusista levyistä (vinkki: irtoaa kuulemma hyvin sieniveitsellä), keskusteltiin etelän tummista yöhyttysistä, harkittiin pikavisiittiä Tallinnaan ja yritettiin sokeriövereitä tuliaiskarkeilla, kunnes ikävystyminen keskeytyi ajatukseen, että bändi tekee ehkä soundcheckin laivan ollessa satamassa. Kyllä!

Yllätys perstaskussa

Liisa: Soundcheckin alkua odotellessa tuntematon naishenkilö lähestyi porukkaamme ja tiedusteli, voisimmeko toimittaa Anssille tärkeän viestin ennen keikkaa. Ehdotimme odottelemaan hetken, sillä Anssi varmaan pian ilmestyisi soundcheckiin, mutta nainen ei voinut jäädä paikalle. Hän ei halunnut tulla nähdyksi bändin lähellä ennen keikkaa, sillä asian piti olla yllätys hänen matkaseuralleen. Hän antoi taitetun lappusen, jonka lupasimme toimittaa Anssille tai jollekin bändin jäsenelle. Minä piilotin paperin perstaskuuni odottelemaan sopivaa hetkeä.

Anssi ei tullut kahden puolikkaan biisin mittaiseen soundcheckiin, joten Antti sai toimia viestinviejänä. Hän luki lapun otsa kurtussa ja otti sen hellästi haltuunsa. Eikä paljastanut mitä lappuun oli kirjoitettu, joten viesti jäi meille ikiajoiksi mysteeriksi. Kosinta? Kiristys tai uhkailu? Toivebiisinä Milla tai Nummela?

Paluumatka alkaa

Yx levoton tyttö: Käytävällä vastaan tulee nuoria urhoja suurine kaljakeisseineen. Ovat harmikseen myöhästyneet laivastaan ja joutuneet maksamaan 25 € päästäkseen stadiin. Onni onnettomuudessa, ovat kuitenkin riemuissaan Anssi Kelan esiintymisestä tällä botskilla. Kehuvat Anssin eilistä livelähetystä (feat. VilleGalle). Mukavia nuorukaisia, heissä on tulevaisuus.

Mari: Suoritamme hytin 7312 edustalla perinteikkään käytäväjuoksun. Laivan pitkät pehmustetut kiitoradat kutsuvat pieneen kiihdyttelyyn. Juoksusuorituksen jälkeen yksi käytävän ovista aukeaa ja sieltä kurkkii koulupoika. Toivoo varmaan löytävänsä leikkiseuraa samanikäisistä riekkujista. Karisalmen viisauden mukaan kaikissa meissä asuu pieni nelivuotias poika, jopa minussa. Olisipa tiennyt hän. Kun saavumme hyttiin 7112, seurueen miesväki aloittelee Hevisaurus-limonadin maistajaisten videointia. Sitten odotuksen piina on vihdoin ohi.

Showtime

Yx levoton tyttö: Ennen keikkaa Anssi on häkitetty nurkkaan ja yleisökin häädetään kauemmas lavan edestä. Täytyyhän kaiken edetä oikeaoppisesti, että peto voidaan turvallisin mielin päästää vapaaksi ilman sen suurempia miestappioita. Harras odotus palkitaan. Kuulijakunta saa luvan lähestyä lavaa. Mr. Kela on irti eikä hillittömältä villiintymiseltä välty kukaan.

Liisa: Yleisö oli keski-iältään selvästi normaalia vanhempaa, ja ikäjakauma oli hyvin laaja alle 10-vuotiaasta eläkeikäisiin asti. Porukat tykkäsivät kovasti normaaleista suurista hiteistä, mutta Puistossa sai paljon kovemmat aplodit kuin Milla, ja suurimman potin räjäytti 2080-luvulla. Kummatkin biisit ovat Vain Elämää -sarjasta tuttuja, joten niiden suosio sopii juuri tälle keikalle.

Mari: Keinuuko lattia bändin meuhkaamisesta? 2080-luvulla oli se juttu, joka laivalta jää soimaan päähän. Jo ekalla kuulemiskerralla tätä osaa laulaa mukana! Ilman korvatulppia soimaan olisi voinut jäädä muutakin, sillä niin desibelirajat rikkovaa kiljunaa tämä kappale sai aikaan.

Yx levoton tyttö: Eniten sykähdytti Jennifer Aniston ja 2080-luvulla. Mutta kaikki muukin oli niin kovin parasta koskaan. Bändi Ansseineen on kovasti kehittynyt, olkoonkin että oli alunalkaenkin tod. hyvä.

Trientale: Vaikka keikka oli hieman normaalia lyhyempi, oli biisilista oikein ilahduttava. Saatoin unohtaa aiemmat purnaukseni biisilistojen samankaltaisuudesta.

Liisa: Puolipyöreä lava oli aika pieni ja eturivin miehet saivat vähän väistellä, kun Anssi yritti mahtua ottamaan edes pari askelta sivulle saadakseen tapansa mukaan haltuun koko yleisön ja laulaakseen henkilökohtaisesti jokaiselle. Jokainen kitaran heilautus oli vaarassa yltää etukaiteen yli ja kolauttaa lähintä katsojaa päähän. Battlessa Anssin tukanheitto oli jotenkin tavallista tehokkaampaa ja komeamman näköistä.

Mari: Anssin suursuosio näkyi hauskasti siinä, että kovin juttu näyttää olevan selfien ottaminen artistista. Keikan aikana! Antin tontin edessä eräs naishenkilö heittäytyi selälleen lavalle biisilistan päälle ja yritti huolella tähdätä potretin niin, että Anssi vilkkuu kuvassa taustalla. Levylaulaja hymyili tilanteelle. Myös lavan toisella laidalla oli samansuuntaista aktiviteettia. Eräs kaksikko ehti pyytää solistia asettautumaan kuvaan mukaan. Anssi hymyili näillekin ja kuittasi, että on nyt töissä.

Liisa: Yleisön rivit harvenivat reilusti parin viimeisen biisin aikana, kun porukka kiirehti keräämään kamoja ennen maihintuloa ja tekemään viime hetken viinaostoksia laivan marketista.

Afterparty

Mari: Tunnin keikan jälkeen Anssilla oli vartti aikaa nimmarijonon hoiteluun. Ripeästi jono etenikin ja turvaamassa oli laivan oma järkkäri. Muu bändi raivasi lavaa soittimista. Biisilistassa oli paljon tyhjää tilaa, joten päätin kerätä siihen koko bändin nimmarit. Homma meni ns. pieleen jo siinä vaiheessa, kun ojensin listan Antille ja sanoin, että jättää tilaa vielä muillekin…

Liisa: Kysyimme Antilta, kokeneelta merellä keikkailijalta, miten bändi oli saanut aikansa kulumaan laivalla, koska meillä oli käynyt aika vähän pitkäksi. Olivat kuulemma nukkuneet kolme henkeä samassa sängyssä. Vau, todella rrrajua rock-elämää!

Yx levoton tyttö: Back in black. Anssi oli aidon helpottunut värikkään elämänsä päättymiseen. Musta kyllä pukee Anssia tai sitten siihen on vaan silmä niin tottunut.

Trientale: Eivät jääneet yhteiskuvat ottamatta tälläkään kertaa! Ja vaikka viimeisinä jäimme notkumaan Anssin kimppuun, niin hyvin ehdittiin vielä laivasta poiskin, suorastaan jouduimme jonottamaan ulospääsyä. Kotimatka kulutettiin tietysti suunnittelemalla tulevia keikkoja, onneksi niitä on vielä tällekin vuodelle jokunen jäljellä!