Venuksesta surffaten Tavastiaa kohti

| Aiheet: Yhteisö | Kirjoittaja:
Valovoimaa

Marraskuinen pimeys koittaa vallata valoisimmankin mielen. Taistelussa synkkyyttä vastaan on otettava rajut keinot kehiin. Onnea on stadin ankein supersankari alias Kelastinen aina valmiina pelastamaan neito hädässä. Alus on laskeutunut tällä erää Venukseen. Paikalliset alkuasukkaat jonottavat sankoin joukoin Kela terapiaan. Lippua heiluttaen pääsen jonon ohi ja sokkeloisesta tantereesta lähden etsimään lavasäteilyä. Olen kerran aiemmin tällä planeetalla kohdannut Anssin valovoimaisine taustajoukkoineen, silti joudun kysymään tutulta neuvoa löytääkseni esiintymisareenan johon itsensä asemoida paraatipaikalle.

Olkaa tervehdityt Venuksen asukkaat

Ennen kuin kello kaksneljä lyö tiivistyy muukin väestö seurakseni. Puolen yön maissa kajahtaa, Kasarin lapsella mennään kovaa ja korkealta alkusoinnuista asti, yläfemmat kehiin puun takaa tulee Kelastinen. Lavan edessä on laatikoita joiden päälle Anssi kipuaa olemaan yleisön sylissä. Huuh… Onkohan näin paljon ja näin lähellä yleisöä ennen esiintynytkään. Millaa lauletaan muassaan ja Kahta sisarta ei sovi rakastaa yhtäaikaa (ehkä vuoropäivin/viikoin kuitenkin?). Legendaarisesta Puistosta jatketaan Levottomasti Kitarabattleen. Huomaan valinneeni loistavan paikan viimeistään nyt kun Tuomas ja Anssi edessäni olevan kaapin päällä mittelevät kitaroineen. Setti on jokseenkin vakiintunutta kamaa ja about puoleen vuoteen ei oo biisilistoja tarvittu, kun kaikki muistavat mitä soitetaan. Siksikin harvinainen lista kitaranvaihtomerkkeineen löytyy pitkästä aikaa remmissä mukana olevalta Pavelta. Tuo aarre tietysti mukaan haalitaan. Aarteiden aatelistoa kartuttamaan pääsee tältä keikalta myös pleku, jonka alkuperäinen omistaja jäi vielä mysteeriksi. Keikan päätyttyä nään yhden tutun metsästävän Villen nimmaria viihteen vauhdissa katkenneeseen rumpukapulaan. Kaikenlaisia kalleuksia joista tärkeimmät on ne sydämeen tallennetut himmeen helmien hetkien muistot.

Paven nimmari yön suunnistusohjeissa

Keskellä keikkaa Anssi haalii käsiinsä Kekkosen joka patsastelullaan vakuuttaa löylyjen olevan erityisen kuumat täällä Venuksessa. Pyyhkeellä ja Tuomaksen päältään riisumalla paidallakin täytyy laulajan koittaa tässä trooppisessa ilmanalassa tuulettaa.

2080-luvulla aikana lähtee levylaulaja iltauinnille. Mä olin varautunut tähän aatokseen surffaamisesta, koska paljon ja tiiviisti yleisöä kannattelemassa. Toivottavasti tiukat otteet artistin raajoista (ensin jotta saadaan hänet polskimaan ja lopuks ettei ihan naama eellä kanveesiin putois) ei saaneet mitään ruhjeita aikaiseksi. Seuraavalla kerralla jätän kuvien ottamisen tässä tilanteessa jollekulle muulle niin pystyn kaksin käsin kääntämään Anssia mahdollisimman turvallisesti laskeutumaan takaisin lavalle. Anssi Kelan fanit fb-ryhmään (jos et vielä tähän ryhmään kuulu niin hopihopi liittymispyyntöä kehiin, muuten jäät paljosta paitsi) onkin nyt postattu asiantuntevat ohjeet tällaisen tilanteen varalle, suosittelen tsekkaamaan.

Yrität vain kuvata sinussa kiinni olevia kitarajumalia

Uuteen Musta tuntuu multa kappaleeseen päätän tällä kertaa keskittyä täysin kuvaamatta ja hyvänen aika miten tää loppuosuus onkaan Rock. Biisin energisyys pääsee tässä bändiversiossa niin oikeuksiinsa.

Bändi on tässä ja nyt jotenkin todella iloisen ja rennon oloinen. Anssi on selvästi selättänyt flunssansa ja olisiko joulun läheisyys tai ihmisten paljous, joka osaltaan vaikuttaa valovoimaisen viihdyttävään tunnelmaan. Terttu ja Tuomaskin pitkästä aikaa mukana.

Encoren aikana bändi häipyy lavalta, yleisö taputtaa saadakseen pimeydenselätys Kela hoitoa lisää ja takaa alkaa mieskuoro huutaa Mikan faijan BMW. Lisäähän saamme. Bemari viimeisenä. Tuota ennen Maitohapoilla ja Anssin bassosooloa ei kyllä mitenkään voisi seurata lähempää. Jotenkin tästä taivaallisesta ihanuudesta selviydyn muistaen jopa hengittää. Lopuksi bändin kadotessa takahuoneen kätköihin Anssi vielä kättelee faneja ja kaikille halukkaille riittää aikaa saada kuva sankarinsa kanssa, nimmari tai lausua kiitoksen sana. Tästä täyden tuvan keikasta on hyvä porskuttaa kohti ens viikon Tavastioita ja hei LOPPUUNMYYTYÄ Tavastian keikkaa. Livelevykin ilmestyy sopivasti ens viikolla. On mun täytyny olla kiltti, kun mua näin hemmotellaan joulun alla.

Illan vaativin osuus

Kommentit

  1. Upeat kuvatkin tässä tunnetta täynnä olevassa raportissa. Harvinaisen hieno biisilista tarkkoine soitinten vaihtomerkkeineen. Onpa hyvä, että muistit myös hengittää, Yx levoton tyttö, muutenhan oltaisiin jääty paitsi tätä keikkakuvaustasi. Kiitos.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.