Vanhan volkkarin kyydissä vuonna 2016

| Aiheet: Yhteisö | Kirjoittaja:

Vuosi 2017 on jo hyvässä vauhdissa, mutta nyt voisi olla aika vielä katsella hetken verran taaksepäin ja vähän ihmetellä mennyttä vuotta.

2015 tuli jo kokeiltua vähän road trippailua Anssin keikkojen perässä mutta vuonna 2016 kilometrejä taittui ja kehäkolmonen sai jäädä yllättävänkin kauas taakse, kun teki mieli päästä keikoille ja kesäkeleillä valoisaa maantietä oli kiva ajella. Kaikille pidemmille reissuille löytyi myös vähintään yksi kyytiläinenkin, eli tien päällä ei tarvinnut reissata yksin.

Keikkoja näin 34, jos keikaksi lasketaan jokainen tilaisuus jossa Anssi laulaa vähintään yhden biisin – tai oikeastaan 36, sillä olinhan myös mukana noissa Isot biisit -ohjelman nauhoituksissa kahtena eri päivänä ja jos ne kerran on laskettu keikoiksi Anssin omassa keikkalistassa, minäkin varmaan voin laskea ne keikoiksi.

Listallani on sooloesiintymisiä kapakoissa ja kirkossa, laivakeikkoja, bändikeikkoja pubeissa ja musaklubeilla, kesäfestareita (ja yksi talvifestari), hyväntekeväisyyskeikkoja ja tietenkin useita keikkoja kevään loistavalta salikiertueelta. Pienin keikkapaikka taisi olla lähiöbaari Ohana, jonne oli myös kaikken lyhin keikkamatka, alle 500 metriä meiltä kotoa. Isoin keikkapaikka oli Hartwall Areena, jossa Anssi esiintyi yhtenä Elastinen feat -konsertin tähtenä. Pisin keikkamatka oli Rauman salikeikalle, jonne ajomatkaa oli noin 250 km. Vielä kauampana oli tietysti Oulun Rotuaari Piknikin keikka, mutta sinne en ajanut Espoosta vaan kesämökiltä, josta matkaa Oulun keskustaan ei ole kuin kolmisenkymmentä kilometriä. Vuoden ensimmäinen keikka oli 20. tammikuuta ja viimeinen 8. joulukuuta.

Mikä oli vuoden paras keikka? Entä mieleenpainuvin? Hankala sanoa, koska tähän satsiin mahtuu niin monta keskenään niin erilaista keikkaa. Kuinka voi verrata toisiinsa salikeikkaa, jossa saa istua eturivin pehmeällä penkillä ja jossa äänentoisto on liki täydellistä ja hikistä klubikeikkaa, jossa siideriä kaadetaan selkääsi ja josta poistut kunnon mustelmilla, mutta jossa tunnelma on aika käsittämättömällä tavalla katossa? Mihin kohtaan asteikolla asettuu festarikeikka, jolla sataa rakeita ja on kylmempää kuin uudenvuodenaattona, mutta jolla Anssin lämppäreinä olivat mm. loistava Von Hertzen Brothers ja kiihkeä Klamydia? Onko se ylempänä vai alempana kuin vaikka Tennispalatsin huikea ilmaiskeikka tai Tapiola Parkin maanalainen luolaseikkailu dinosaurusten kera?

Ei, näitä ei todellakaan voi verrata toisiinsa. Jokaisesta lajista (kapakkakeikat, salikeikat, laivakeikat jne.) ehkä löytyisi yksi ylitse muiden, mutta eiväthän nekään ole keskenään verrattavissa. sillä vaikka settilista olisi samankaltainen, paikka on aina erilainen, yleisö on erilaista, keikan fiilis on erilainen. Ja matka keikkapaikalle on joka kerta erilainen. Yllättävää muuten, miten paljon se matka voi vaikuttaa ja kuinka paljon jostain satunnaisesta ajomatkasta jääkin mieleen, kun menomatka tehdään iloisessa keikanodotustunnelmassa ja paluumatkalla analysoidaan juuri nähtyä kiihkeästi muun autokunnan kanssa.

Parasta keikkaa ei tästä siis voi mitenkään valita. Ei myöskään sitä mieleenpainuvinta. Voi vain nostella esille satunnaisia erityisesti sykähdyttäneitä hetkiä. Helmikuussa eräänä arkiaamuna lintsattiin duunista ja paleltiin Narinkkatorilla Radio Aallon aamufestareilla ja väisteltiin jukurtintyrkyttäjiä. Maaliskuussa riemuittiin Nummelan soidessa Ned Kelly -kapakassa Nummelassa. Huhtikuussa otettiin auto talvisäilöstä ja ajeltiin kaupungista toiseen käsittämättömän hienosti toteutetun salikiertueen perässä. Lohjalla, heti tätä kiertuetta korkatessa, istuin eturivin keskimmäisellä paikalla ja kyynelehdin Anssin kitara sylissäni – ja vasta jälkeenpäin tajusin, että se oli mun 50. keikkani. Minä en ollut pysynyt laskuissa kärryillä, mutta Anssi selvästi oli, mistä muusta syystä tuo kitaranpitelyvuoro olisi osunut minulle juuri silloin?

Huhtikuuhun mahtui vielä muutama muu salikeikka, jotka minun osaltani päättyivät mahtavaan Savoyn iltaan kakkukesteineen, sekä hillitön opiskelijoiden vappubiletyskeikka The Circuksessa. Toukokuu alkoi Tennispalatsin kattokeikalla kesän ensimmäisenä kauniina päivänä ja päättyi Kumpulan ihanan kesäisiin Kyläjuhliin soolokeikkoineen.

Kesä ja festarikausi avattiin raesateessa ja muutaman asteen lämpötilassa Kaarinassa ja sitä jatkettiin Kaisaniemessä, Oulussa, Turussa ja lopulta Lahden elokuinen Isojanokin määriteltiin kesäfestarikeikaksi. Syyskausi avattiin tunnelmallisessa kirkkokeikalla Vantaalla, josta pitkä keikkamatka jatkui kapakoiden kautta kohti Kauniaisia ja hauskan rentoa triokeikkaa, jossa Anssi yllättäen otti basistin roolin. Loppusyksy oli mahtavien klubikeikkojen juhlaa, kun ensin jätettiin jäähyväiset Mössölle Lahdessa ja sitten riemuittiin Tavastialla, koko Suomen rock-elämän kehdossa kahtena peräkkäisenä iltana joista toinen oli vielä komeasti loppuunmyyty.

Elo- ja lokakuulle vielä mahtuvat isot biisit -ohjelmasarjan kuvaukset. Yhteensä kahdeksan eri vierasta ja neljä kuvauspäivää, joista kahtena sain kunnian olla paikalla studioyleisössä päivän molempien kuvaussessioiden ajan. Sessioiden ohjaaja Joel innosti meitä katsojia osallistumaan ja taputtamaan esitysten aikana ja yrittämään kestää, kun samaa biisiä kuvataan uudestaan ja uudestaan – ja päätyi hämmästymään, kun yleisö vain otti lisää kierroksia ottojen edetessä ja pomppi pystyyn hihkumaan ja huitomaan! Oli todella kivaa huomata, että me olimme Hyvä Yleisö.

Syksyyn mahtuu myös Facebookin Faniryhmän perustaminen. Ideallahan oli leikitelty jo pitkään, mutta lähinnä oli suunniteltu jotain foorumia, ja kukaan ei saanut mitään aikaiseksi ennen kuin ”uudemmat” fanit, joihin oli tutustuttu vuoden aikana, heittivät ilmoille ajatuksen fb-ryhmästä. Anssilta kysyttiin lupa sen perustamiseen, ja homma polkaistiin käyntiin syyskuun loppupuolella.

Vuosi on tuonut mukanaan faniryhmän ja monien uusien tuttavuuksien lisäksi myös muita ei-musiikillisia mieleenpainuneita hetkiä, joita ei olisi koskaan tapahtunut ilman Anssin musiikkia ja keikkoja. Käveleminen autiolla, pimenevällä hiekkarannalla syksyisessä Hangossa, kiihkeä mesettely kaverien kanssa uusien keikkojen julkaisujen yhteydessä, rauhallisen automatkan muuttuminen hetkessä hysteeriseksi kirkumiseksi kun Nummelan huoltoasema ilmestyy yllättäen etuvasemmalle, koko autokunnan totaalirepeäminen kun sivutien kyltissä sattuu lukemaan Fankkee, toivekylttien askartelu ja keikoille raahaaminen ja monta muuta vastaavaa hetkeä. Ja tietysti se extempore-retki Vihdin ja Nummelan maisemiin loppusyksyllä, sekin oli mahdollinen vain Anssin musiikin ja samantyyppisestä mielenhäiriöstä kärsivien kavereiden ansiosta.

Tämä on ollut tapahtumarikas ja hieno vuosi, joka näin jälkikäteen tuntuu yhdeltä pitkältä, riemukkaalta keikkamatkalta vanhan harmaan volkkarin kyydissä pitkin eteläisen Suomen kesäisiä maanteita, ja auto on joka reissulla täynnä parhaita kavereita. Koko ajan edessä on uusi keikka, vielä edellistäkin parempi ja yllättävämpi. Keikkaa ennen nostatetaan porukalla kierroksia (ja häiritään Anttia, joka tulee kellontarkasti lavalle bassonsa kieliä lämmittämään), keikka eletään, tanssitaan ja lauletaan mukana ja keikan jälkeen käydään pikaisesti moikkaamassa mustapukuista, hikistä miestä, joka tuntuu etäisen, ylpeän rokkistaran sijasta melkein kuin oikealta tuttavalta.

Hymyillään jatkossakin kun tavataan. Varataan paikkoja eturiveistä, lauletaan mukana, piirretään uusia toivekylttejä ja eletään ne biisien tarinat taas uudestaan. Laura ja Petri paukauttavat taaskin siihen sillankaiteeseen, Lauri ei vieläkään löydä muuta ratkaisua kuin itsarin, vaatteet leijailevat jälleen ikkunasta mutta me voimme silti juhlia Miss Lohja -finaalin sijoitusta! Me kaikki olemme sen yhdessä ansainneet, ja me jatkamme sen ansaitsemista vielä monen monta kertaa.

Kiitos Anssi, Antti, Saara, Tuomas, Ville, Esa, Terttu, Maia ja te kaikki muut, jotka teitte nämä kokemukset meille mahdollisiksi. Kiitos myös te kaikki, jotka olitte kokemassa näitä hetkiä minun kanssani.

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.