Kirja-arvostelu: Anssi Kela – Kosketusetäisyydellä

| Aiheet: Yhteisö | Kirjoittaja:

Musiikkitoimittaja Jean Ramsay on vuoden ajan kiertänyt mukana Anssi Kelan keikoilla havainnoimassa, mistä miehen uran uusi nousu oikein johtuu. Mukana on kulkenut myös valokuvaaja Kalle Björklid taltioimassa keikkamäärältään ennätyksellisen vuoden tapahtumia kuvalliseen muotoon. Vuoden aikana Ramsay on tutustunut myös meihin faneihin, ja kertonut useammassakin yhteydessä paineistaan kirjoittaa kirja, joka olisi yhtälailla kiinnostava kovan luokan fanille kuin sellaisellekin lukijalle, joka ei ennakkoon tiedä Anssista ehkä juuri muuta kuin pintaraapaisun, jos sitäkään. Ramsay tietää kyllä, että kovan luokan fanille tämä on pakko-ostos, jota ei voi ohittaa, ja hän haluaa selvästi tajota meillekin jotain.  Myönnänkin auliisti, että kaltaiseni fani, joka on lukenut ja kuunnellut suunnilleen kaikki mahdolliset haastattelut vuosien varrella ja tietää Anssista jotakuinkin kaiken sen, mitä julkisuudessa on ikinä esillä ollut, on taatusti haastava kohderyhmä, jota on vaikea miellyttää. Olen kuitenkin odottanut kirjaa suurella mielenkiinnolla, ja ahmin sen parilla istumalla heti, kun sen käsiini sain.

Olen etukäteen ounastellut, että kirjassa siitä kerrotun kuvauksen mukaisesti keskityttäisiin nimenomaan kuluneen vuoden tapahtumiin, mutta siellä kyllä kerrataan hyvin seikkaperäisesti myös Anssin koko tähänastinen ura. Tietysti, sillä näin jälkeenpäin ajateltuna on helppo käsittää, että ymmärtääkseen Anssin nykyisen suosion syitä ja sen mahdollistaneita tapahtumia, on pakkokin kurkistaa myös menneisyyteen. Ymmärtääkseen nykypäivää, on ymmärrettävä myös historiaa. On kuitenkin mielenkiintoista, että vaikka Anssi itse onkin eniten äänessä, niin Ramsay myös heittää väliin omaa analyysiaan aiheesta. Se onkin yksi syy, miksi kirja on hykerryttävää luettavaa myös kiihkeimmille faneille. Uudet näkökulmat ovat aina tervetulleita.

Jostain syystä se, että kirja on Ramsayn kirjoittama, mutta Anssi on äänessä kertojana, kuin puhuisi tapahtumista suoraan minulle, aiheuttaa sen, että minulle tulee hirveä tarve kommentoida Anssin sanomisia, ja käynkin useaan otteeseen mielessäni dialogia tämän kanssa. Kuten kohdassa, jossa Anssi kertoo, ettei ole vielä koskaan ärsyyntynyt keikan aikana pälättäjistä niin paljon, että olisi pyytänyt heitä hiljenemään. Tekisi mieli sanoa tiukkaan sävyyn, että kuulepas nyt, ne kälättäjät häiritsevät ennen kaikkea meitä, jotka olemme maksaneet lipusta ja tulleet kuuntelemaan musiikkia, joten seuraavalla kerralla niille voi ihan hyvin vaikka ärjäistä, että nyt leipälävet umpeen, kiitos! Jossain vaiheessa tajuan, että tämä kokemukseni varmaan kertoo juuri siitä, että kirja todella tuo Anssin kosketusetäisyydelle, kuten tavoitteena on ollutkin.

Anssin kertojanäänessä kuuluu tuttu lempeä itseironia ja innostus tekemiseen, sekä nöyryys elämää ja menestystä kohtaan. Tietysti tekstistä paistaa lisäksi Anssin omaleimainen huumori, mutta toisinaan myös jonkinlainen aliarvostus itseään kohtaan, kuten vaikkapa puhuessaan seksipelättimen roolistaan. Kuinkahan moni niistäkin lukuisista selfien kaipaajista on tuosta aikalailla eri mieltä.

Anssin kieli niin kirjoittaessaan kuin puhuessaankin on varsin rikasta ja monimuotoista, mutta sitä on myös Ramsayn itse tuottama teksti, jossa hän käyttää monipuolisesti erilaisia kielikuvia. Ramsay on selvästi perehtynyt aiheeseensa hyvin, ja tuntee musiikkitoimittajana alaa ja sen toimijoita laajemminkin.

Björklidin kuvat tukevat tekstiä, tai tekstit kuvia, niiden sijoittamisessa toistensa lomaan on selvästi nähty vaivaa. Björklidillä on omintakeinen tyyli kuvata, ja osa kuvista vaatiikin useita katselukertoja avautuakseen kunnolla. Kuvien avautumisessa minulle auttoivat paljon myös Björklidin julkaisutilaisuudessa kertomat omat perustelut, miksi kuvat ovat juuri sellaisia kuin ovat. Björklid keskittyy yksityiskohtiin, haluaa tuoda kuvillaan esille aivan erityisiä huomioita, tilanteita, joihin ei yleensä niinkään kiinnitetä huomiota. Olisikin mielenkiintoista kuulla enemmänkin Björklidin haastatteluja aiheesta.

Omiksi suosikeikseni nousevat kuvat, joissa Anssi on yksin odottamassa lavalle menoa tai keikka-autossa kännykkäänsä keskittyneenä, sekä nelosluvun alussa oleva otos keikalta. Jotenkin näissä Anssi tulee todella kosketusetäisyydelle ja ne ovat kiinnostavia, sillä näitä tapahtumia ei tavallinen keikalla kävijä yleensä näe. Jotenkin ne myös esittävät Anssin hauraimmillaan ja ovat kuvauksia juuri siitä yhdestä, pienestä hetkestä. Joissain keikkatilanteissa otetuissa kuvissa taas käy hyvin ilmi se, mikä näköala esimerkiksi rumpalilla tai jollain aivan keskellä yleisöä seisovalla saattaa tapahtumiin olla. Anssi ei välttämättä olekaan ensimmäisenä ja päällimmäisenä näkökentässä, ja keikkakokemus voi olla kauempana yleisössä hyvin erinäköinen kuin eturivissä. Kuvissa on hyvin tuotu esille se, että keikkaelämä harvoin on varsinaista glamouria, vaan se on pitkäveteistä odottelua ja vähemmän esteettisiä kasoja erilaisia piuhoja ja laatikoita. Ja sitten toisaalta taas se on silmänkantamattomiin onnellisina hymyileviä kasvoja ja lavaa kohti ojentautuvia käsivarsia.

Jos siis tietää Anssista etukäteen paljon, ei kirja varsinaisesti tarjoa uutta ihmeellistä tietoa tai jymypaljastuksia, vaikka mukana onkin toki myös pieniä mielenkiintoisia yksityiskohtia, joihin en aiemmin muista törmänneeni, kuten vaihtoehtoinen nimi Pekalle ja Sudelle. Lukiessa on vähän kuin tietäisi juonen etukäteen, mutta Ramsayn kuvaukset ja analyysit nykyhetkestä onneksi mukavasti tukevat näitä jo tuttuja tarinoita, tuoden niihin ehkä jopa joitain uusia näkökulmia. Joten loppujen lopuksi tutut kertomukset eivät mitenkään häiritse. Oikeastaan ainoa mikä häiritsee, ovat kirjoitus- tai näppäilyvirheet, joihin ikävästi aina havahtuu. Eihän niitä koskaan omasta tekstistään huomaa, mutta annas olla kun luet tärkeää kirjaa, johan ärsyttää.

Toki teos olisi saanut myös olla pitempi, sillä niin koukuttava se on, ettei sitä millään olisi halunnut laskea käsistään. Kun sivut vähenivät, teki mieli hidastaa lukutahtia, jotta nautinto säilyisi mahdollisimman pitkään, mutta samalla halusi vain kiihkeästi tietää, mitä sitten seuraavaksi tapahtuu! Kirjan julkaisutilaisuudessa Ramsay sanoi, että esimerkiksi bändiläisten haastattelut jätettiin kirjasta pois, koska se olisi tuonut heti kirjaan 50 sivua lisää. Ja minä hihkuin mielessäni, että sehän olisi ollut mahtavaa!

Bändiäkin toki käsitellään kirjassa lyhyesti, ovathan he erittäin tärkeä osa Anssin keikkoja ja elämää. Ramsay luo heistä aikalailla juuri sellaista kuvaa, jonka heistä myös keikoilla saa. Tosin siitä olen eri mieltä, että Antti olisi lavalla introvertti tai ilmeetön, ja tähän Anssikin myöhemmin kirjan sivuilla puuttuu. On myös kiinnostavaa ja hauskaa löytää kirjasta itsensä, miehensä ja ystävänsä, niin teksteistä kuin kuvistakin. Kuvaukset eivät ole lainkaan hullumpia.

Kaikenkaikkiaan voi sanoa kirjan summaavan hyvin Anssin tähänastisen uran, ja toimivan oivallisesti jonkinlaisena välitilinpäätöksenä, jollaiseksi se osaltaan on tarkoitettukin. Ramsay piirtää kuvan juuri sellaisesta Anssista, jollanen hän keikoillakin on. Anssi todella on aito ja yllättävänkin avoin, pitäen silti täysin kontrollissaan sen, mitä haluaa näyttää ja mitä ei. Kirja tulee epäilemättä kestämään useamman lukukerran, ja Björklidin kuvista tulee varmasti jatkossakin löytymään sellaisia mielenkiintoisia yksityiskohtia, joihin ei ensikatsomalla tajua edes kiinnittää huomiota. Kirja on ilman muuta pakollinen jokaiselle fanille, mutta se varmasti tuo Anssin kosketusetäisyydelle myös monille sellaisille lukijoille, joille Anssi ei ennestään ole yhtä tuttu tai yhtä lähellä sydäntä. Ramsay ja Björklid ovat tehneet hyvää työtä Anssin suosiollisella avustuksella. Molemmat ovat varmasti olleet tehtävään juuri oikeita valintoja, ja kirja onkin paitsi Anssin, myös tekijöidensä näköinen.