Keikkarapsa: Se sai koulussa Saipan nimekseen

Anssi Kela + bändi ke 17.10.2018 Lappeenranta-sali, Lappeenranta

Me olimme jo aikoja sitten päättäneet, että liika on liikaa ja siksi kaikki ne Anssi Kelan Ääriviivoja-konserttisalikiertueen keikat, jotka ovat yli kahden tunnin ajomatkan päässä kotoa, pudotetaan ilman muuta pois listalta. Mutta liha on heikko, kun houkutus on tarpeeksi vahva, ja yksi kerrallaan päättäväisimmätkin meistä alkavat antaa periksi. Lopputuloksena on, että keskiviikkona Lappeenrantaa kohti suuntaa sininen auto, johon on ahtautunut viisi keikkapaikkaa kohti matkustavaa keikkapaineissaan hepuloivaa kaverusta.

Lappeenrantaan selvitään ilman sen kummempia kommelluksia, ja vasta aivan keskustassa kuski panikoi, kun joku onkin peittänyt alueen kaikki kadut pylväsviidakon kannattelemalla betonikannella ja sotkenut niiden järjestyksen. Matkustajien avulla hotellin parkkiluola onneksi löytyy, ja kun sieltä kiivetään maan päälle, Lappeenranta näyttääkin jo paljon kotoisammalta. Hotellin viereisestä kauppakeskuksesta löytyy shoppailu- ja ruokailuseuraa, ja osa käy jo viereisen Lappeenranta-salin ovien takana vakoilemassa tilannetta. Oho, joko Villellä tulee olemaan illan keikalla 15 minuutin mittainen hieman tylsänpuoleinen rumpusoolo, tai sitten bändillä on soundcheck meneillään.

Salissa osa menee eturiviin ja me muut jaamme porukalla kuusi vierekkäistä paikkaa muutamaa riviä taempaa. Hei, menkää te muut sinne keskemmälle, antakaa kun mä otan tän käytävän reunapaikan. Tässä mahtuu parhaiten tanssimaan, jos vaikka sattuisi tulemaan joku vauhdikkaampi biisi tälläkin keikalla.

Jo heti akustisen osuuden alkaessa huomaa, että bändi on saanut levätä kiertueen välipäivien aikana, sillä keikka lähtee sujumaan erittäin energisesti ja kaikki lavalla olijat vaikuttavat olevan hyvällä tuulella. Ilveksen spiikissä Anssi kertoo, että he olivat keikkabussissa (tai mikä pakettiauto se näillä mahtaa olla) pohtineet, pitäisikö tätä biisiä muokata aina esiintymiskaupungin mukaan, ja pitäisikö sen siis kertoa tänä iltana pipopäisestä kaverista nimeltä Saipa. Ilves taitaa kuitenkin rimmata paremmin sanoitukseen, joten sen niminen hemmo saa nytkin varttua koulupojasta isojen lavojen tähdeksi ja lopulta tehdä lopullisen exitin parvekkeen kautta.

Anssi kyselee biisitoiveita soolo-osion aluksi, ja kuten monesti ennenkin, nyt huudellaan biisejä, jotka tullaan kuulemaan myöhemmin keikalla ja niitä ei siksi haluta nyt esittää. Nummela lienee suosituin tällä kohdalla tulevista toivehuudoista ja hämmästyttävää kyllä, kukaan ei ole vielä toivonut Millaa, vaikka näillä keikoilla taatusti on ollut väkeä, joka on myöhästynyt sen alusta. Tälläkin kertaa Anssi valitsee yhden sijasta kaksi toivetta. Ensin saamme puhtaana soolona todellisen yllätysvalinnan Huoneessa. Anssi uskaltaa epäillä, että biisin muistaminen voi olla hankalaa ja niinhän se onkin, mutta kun eturivistä ladellaan sanoitusta ja Anssi kokeilee alkua uudelleen, koko biisi seuraa aivan ongelmitta ja vielä niin herkkänä versiona. Anssi naureskelee sen päälle, että kun vain se alku menee oikein ja hän saa oikean langan päästä kiinni, loppu tosiaan tulee perässä paljon helpommin.

Anssi kutsuu bändin lavalle ja kun hän sano, että nyt otetaan vielä toinenkin ylimääräinen kappale, Antti yrittää jälleen paeta paikalta ja viedä Saaran mukanaan. Bändi kuitenkin asettuu paikoilleen, ja Kaksi sisarta soi aivan loistavana versiona juuri näillä soittimilla. Saarakin laulaa oman osuutensa, vaikka tämä on periaatteessa Anssin soolokappale tänä iltana. Palava silta ja Puistossa viimeistelevät akustisen puoliajan.

Kun Bumerangi heitetään lentämään, eturivin keskiosa pomppaa saman tien pystyyn tanssimaan sen tahdissa Anssin hyväksyvän katseen alla, Kun minäkin punnerran pystyyn neljännen rivin penkistäni, bändinjohtajan nopea vilkaisu suuntaani ja leveä hymy kertovat, että ”just noin, hyvä!”

Kitaran ja basson kaksintaistelulle hihkutaan ja sen koreografiassa on taas jotain edellisistä poikkeavia elementtejä. Miten loistavaa, että se on joka ilta hieman erilainen! Samoin Petri Ruususen koreografioissa Anssi kokeilee taas jotain pientä muutosta aiempaan ainakin siinä Lauran haudalle kumartuessaan. Kiitos ei saa taas eturivin tanssimaan, mutta eteläkarjalainen yleisö ei enimmäkseen ole vielä ihan valmis muuhun kuin innostuneeseen katseluun, joten loppu yleisö istuu edelleen tiiviisti.

Kaunis Älä mene pois ei lähde tänään ihan oikein, ja Anssi repeilee huolella ensimmäisten sanojen aikana Antin nauraessa hänelle. Anssi onnistuu kuitenkin heti jo seuraavan rivin aikana vakavoitumaan biisin tunnelman vaatimalla tavalla. Antti ja Tuomas intoutuvat virnistelemään ja elehtimään toisilleen oikein kunnolla, ja sähköisen setin aikana Antti liikkuu aika paljon Tuomaksen puolella miesten uhitellessa toisilleen ja soittaessa välillä komeasti vierekkäin hieman toisiaan töniskellen. Erittäin vauhdikas keikka etenee huimaa vauhtia ilman kuolleita hetkiä.

Nostalgian aikana eturivi on taas pystyssä, ja pienen harkinnan jälkeen (Apua, tuleeko nyt järkkäri ja pamputtaa?) karkaan omalta paikaltani heidän luokseen tanssimaan kun 1972 alkaa. Täällä Lappeenranta-salissa ei ole korotettua lavaa, vaan kaikki olemme aivan samassa tasossa pomppimassa aivan hyväksyvästi hymyilevän Anssin edessä. Nummela on syytä kokea taas omasta penkistään, mutta Parasta aikaa on taas parasta siellä edessä muiden yhtä innolla riehuvien kera. Ja nousevat ne peffat penkistä useimmilla muillakin katsojilla tänä iltana tämän päätösbiisin aikana.

Hikeä kuivatellaan taas hetki keikan jälkeen aulan puolella samalla kun odotellaan, että nimmarijono etenee loppuun asti. Sen jälkeen käydään lahjomassa Anssia karkeilla, jotta hän jaksaa tämän viimeisen kiertueviikonkin keikat (ainakin basisti Antille ja ääniteknikko Tertulle oli jo sujautettu herkkuja tätä ennen) ennen kuin siirrymme autokuntamme voimin parille pilsnerillle läheisen hotellin aulabaariin. Osa bändistä ja taustavoimista ilmestyy sinne myös myöhemmin, mutta tyydymme vain vilkuttelemaan heidän pöytäänsä ja jatkamme keskenämme omia hölmöjä ja kovaäänisiä juttujamme normaaliin tyyliimme laskemalla rimaa entisestään ja lisäämällä volyymia aina valomerkkiin asti.

Settilista

Milla
Ensilumi
Ilves
Sä et tiennyt
Levoton tyttö
Rakkaus on murhaa
Huoneessa (soolo)
Kaksi sisarta (full band)
Palava silta
Puistossa

(väliaika)

Bumerangi
Jotain on poissa
SOS
Älä mene pois
Battle
Petri Ruusunen
Kiitos ei
Kuolleen miehen kitara
Nostalgiaa
1972
—
Nummela
Parasta aikaa