Keikkarapsa: Mössöllä keskellä tuttuu porukkaa

| Aiheet: Yhteisö | Kirjoittaja:

Anssi Kela + bändi la 19.3.2022 Möysän Musaklubi, Lahti

Anssi Kelan odotettu kevätkiertue on lopultakin käynnistynyt! Pari ensimmäistä keikkaa maaliskuun alussa on turhan kaukana, ja odotan kovasti kiertueen toista keikkaviikonloppua ja vuoden ensimmäistä Anssikeikkaani, mutta Anssi mokoma meneekin sairastumaan koronaan ja se keikka peruuntuu. Moni muukin muusikko on nyt kärsinyt samasta vaivasta, mm. kaksi Kaihon Karavaanin jäsentä, ja olin jo huolissani tutkimassa kalenteria, kuinka monta muutakin keikkaa sieltä mahtaa nyt pudota pois. Mutta eipä hätää, Anssi pärjääkin yllättävän lyhyellä sairastelulla ja jo seuraavan viikonlopun keikkojen luvataan tapahtuvan.

Perjantain Himoksen keikalta kantautuu uutisia siitä, että hyvin on sujunut, joten kolmihenkinen autokuntamme starttaa lauantaina kohti Lahtea iloisin mielin. Olemme pelänneet keikan peruuntumista viimeiseen saakka, mutta kyllä se mitä ilmeisimmin toteutuu. Saavumme kohteeseen kohta pimeän laskeuduttua, luistelemme hengenvaarallisen liukkaan Hämeenkadun ylitse ja liitymme paikalle jo ilmestyneen jonon jatkoksi, vaikka ovien aukeamiseen on vielä lähes tunti. Täällä on aika kylmää, mutta meillä on paljon juteltavaa tuttujen kanssa, joten aika ei käy pitkäksi. Henkilökunta käy kurkistamassa jonoa ja toteaa, että oikein hyvä juttu, jonotus nostaa keikkafiilistä.

Lopulta pääsemme sisälle lämpimään, laskeudumme portaat alas ja varaamme tietenkin paikat eturivistä. Tällä kertaa täällä ei ole mellakka-aitaa, vaan pääsemme nojailemaan suoraan korkean lavan reunaan. Paikka täyttyy vähitellen. Siemailemme juomiamme, seurustelemme, tsekkailemme screenillä pyöriviä paikan tulevien keikkojen mainoksia ja kurkistelemme lavan sivulle, jossa osa bändiläisistä välillä häivähtää. Suunnittelevatko he illan settilistaa? Mitä kappaleita mahtaa setissä olla? Kohta teknikko tuo settilistan lavalle ja pitkäkätisimmät ottavat siitä jo itselleen valokuvat. Minä en kurkottele, vaan antaa itse keikan paljastaa kohta kuultavat kappaleet esitysjärjestyksessä.

Ja siinä bändi jo onkin lavalla! Anssi näkyy verhojen raosta vielä bäkkärin puolella, mutta muut neljä asettuvat paikoilleen ja aloittavat oudolta kuulostavan intron. Introsta en tunnistaisi biisiä, mutta kiertueen aiempien keikkojen perusteella tiedän, että kyseessä on nykyään hyvin harvoin soitettu Kevät tulee, tämänkeväisen kiertueen nimikkobiisi. Se on mitä sopivin biisi tähän vuodenaikaan, kun valo jo tosissaan lävistää talvisen kooman, mutta ihmiset ovat levottomia eikä maailmantilannekaan ole mitenkään erityisen ideaali. Mutta nyt Anssi antaa meille luvan sisäisen eläimemme vapauttamiseen, se saa nyt huutaa ja riehua. Onneksi on seisomakeikka, sillä nyt bailataan!

Seuraavaksi käynnistyy Milla, ja siitä siirrytään huojuttamaan käsiämme eräässä puistossa. Oma keikkakunto on näköjään hieman rapistunut kunnon seisomakeikkojen puutteessa, eikä taannoin murtunut käsi ei oikein tee vielä kunnon huojutusliikettä, mutta Anssilla ja bändillä ei tosiaan ole keikkakunnossaan puutteita! Anssin ääni näyttää kestävän hyvin tämän settilistan biisien laulamisen, ja mikä esiintymisen ilo koko porukasta paistaakaan! Lavan puolella ei tosiaan himmailla yhtään.

Anssi spiikkaa nyt jonkun Vain elämää -biisin, mikä niistä saadaan kuulla? Oho, Chisun Tuu mua vastaan. Tyylikästä, tunteikasta tarinaa parisuhteen haasteista ensi rakastumisen huuman jälkeen ja kuka sopisi paremmin kertomaan meille tällaisista jutuista kuin tämä vasta avioitunut, mutta pitkässä parisuhteessa elävä mies? Vauhdikkaan Nostalgian myötä siirrytään taas tutumpaan ohjelmistoon. Anssi kertoo, kuinka bändi oli keikkapaikalle saapuessaan nähnyt Lahden kuuluisat hyppyrimäet, joten tänä iltana saamme kuulla Matti Nykäsen tarinan Euroopan huimimmista lentomäistä iltapäivälehtien lööppeihin. Tässä vaiheessa onkin sopivaa manata esiin levottomuutta.

Lavan valaistus vaihtuu vihreäsävyiseksi, ja Anssi kertoo nyt, kuinka häneltä on viikko sitten ilmestynyt uusi kappale, Revontulet, joka kertoo siitä, mitä kukin ihminen voi kantaa sisällään ilman, että se näkyy ulospäin. Itse kullakin on huolia ja murheita, mutta myös sisäistä valoa, joka ei välttämättä pääse loistamaan sen useammin kuin vihertävät revontulet Helsingin taivaalla. Kappale on saanut maailman ensi-iltansa eilen Himoksella, ja nyt katsotaan, miten bändi selviää esityksestä tänä iltana. No toki he selviävät hyvin, tätä on selvästi harjoiteltu ja nämä rautaiset ammattilaiset osaavat roolinsa Anssin herättäessä tämän toistaiseksi vain levyltä kuulemani tarinan eloon edessämme.

Oman sisäisen valonsa voi saada loistamaan, jos ymmärtää rohkeasti kokeilla ja etsiä omaa juttuaan, oli se sitten mustiin pukeutuminen tai joku muu homma. Sitä ei kyllä oikein muista etsiä juuri nyt, kun mustiin pukeutuva laulaja polvistuu ihan tuohon eteen, katsoo kohti ja hymyilee laulaessaan. Ehkä se oma juttu voi olla myös se, että käy keikoilla kokemassa tällaisia huippuhetkiä ihan livenä?

Ilvekselläkin oli sisäisiä revontulia, jotka saivat loistaa omalla tavallaan, mutta kaikille se ei riitä, vaan he päätyvät toisenlaiseen ratkaisuun. Mikko Kosonen vonguttaa kitaraansa huolella Ilveksen muistolle, ja vaikka kun lopussa ulvomme yhdessä niille, jotka ovat lähteneet liian varhain, kitarakuviot muuttuvat vain rajummiksi ja siirrymme jostain länsimaisten harmonioiden parista toiseen ulottuvuuteen. Anssi maadoittaa punaista Gretschiään ja Mikko paiskaa lopulta oman kitaransa lattiaan. Nyt ei puutu kuin sytytysneste (ja onneksi se puuttuukin), sillä tästä outrosta tulee nyt kyllä kovasti Jimi Hendrix in Monterey -viboja! Huh huh.

Anssi vaihtaa välillä akustiseen kitaraan ja saamme rauhoittua hetken kahden sisaren parissa. Pään päällä leijuvaa pilveä puhallellaan yhdessä pois, ja sitten tulille laitetaankin jo se eräs tuttu riffi. Joka ei kyllä tänään pysy koko aikaa sinä tuttuna versiona, vaan välillä käydään Peter Gunn Themen puolella ennen kuin saadaan 1972 käynnistymään ja päästään kuulemaan, mitä kukin koulukaveri aikoinaan teki ja mitä heille sittemmin on tapahtunut. Yhteislaulua Mössön kaikkien kerrosten voimien! Sen jälkeen on hyvä hetki siirtyä kävelemään harjulle.

Encoreen on tänään säästetty Sydämet, ja se kävi ilmi jo itse keikan aikana jonkun toivoessa sitä. Anssi laulaa sen sanoissa, että Mössöllä keskellä outoo porukkaa, mutta täällä eturivissä ollaan kyllä tänään keskellä tuttua porukkaa, jossa kuunnellaan vieläkin samaa musaa. Haikea retki BMW:n kyydissä saa päättää keikan, ja bändi kerääntyy lavan keskelle kumartamaan meille. Anssi kutsuu meitä tänään normaalin madafakin’ yleisön sijasta kovaksi johtokunnan partioksi, ja otamme tämän ilevainiomaisen arvonimen riemulla vastaan.

No jo on bändi kovassa iskussa koronasta huolimatta! Kevätkiertueen setti on tyylikäs ja hyvin koottu (no ehkä Bemaria lukuun ottamatta, keikkojen ei kuuluisi päättyä lapsuudenkaverin itsemurhaan eli tämä kappale saisi mieluummin olla setissä aiemmin), tuttujen kappaleiden sovituksissa on taas mukana uusia elementtejä ja komea Revontulet on ehdottomasti saatava kuulla uudestaan mahdollisimman pian. Tätä keikan jälkeistä auvoisaa tunnetta on ollut ikävä, ja vaikka muutkin esiintyjät tuottavat hyvän olon hetkiä, näihin Anssin keikkoihin liittyy myös tietynlainen yhdessäolo, jota kaipaa. Onneksi kotimatkaa on vielä edessä kohtalainen ajorupeama, jonka aikana ehdimme käydä sitä saman tien läpi. Keikan hetipurku kohtalotovereiden kera on mitä mainiointa terapiaa mielelle!

Ja kun seuraavana aamuna herätessä ensimmäisenä tajuaa, että päänsisäinen radio soittaa nyt Revontulien kertosäettä, voi todeta, että vaikka on lähtenyt keikalta, keikka ei ole vielä lähtenyt minusta. Tämä on oikein hyvä olotila.

Settilista

Kevät tulee
Milla
Puistossa
Tuu mua vastaan (Chisu cover)
Nostalgiaa
Hyppy sumuun
Levoton tyttö
Revontulet
Musta tuntuu multa
Ilves
Kaksi sisarta
Sut puhallan pois
1972
Nummela

Miten sydämet toimii?
Mikan faijan BMW

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.