Yritettäisiin olla ihmisiksi
Jukka Relander kirjoitti viikko sitten Uuden Suomen kolumnissaan mainiosti internetissä kytevästä vihasta. Hän kummasteli taipumustamme hyökätä netin keskustelupalstoilla nimimerkin suojista toistemme kurkkuun ja tarvettamme kokoontua suurin joukoin sellaisten otsikoiden alle, joissa vihataan milloin mitäkin. ”Vertaisryhmä vapauttaa vihan, joka pienimmillä porukoilla pysyy vielä hallinnassa. Viharyhmien verkosto ei muistuta toimivaa yhteiskuntaa, vaan enemminkin kyse on kansalaissodan sähköisestä muodosta”, Relander kirjoittaa. Viha on helpompi yhteinen nimittäjä kuin se, että osoittaisi jollekin tukensa.
Aamulehden kolumnissaan myös Jyrki Lehtola sivuaa samaa aihetta. Hänen mukaansa aikaisemmin on ollut tapana ajatella, että kansa on hyvää. Kansan ääni on ollut jotain sellaista mikä pitäisi ehdottomasti saada esiin. ”Nyt kun kansan ääni on yhä kuuluvammin keskuudessamme, yhä harvempi haluaa kuulla sitä”, Lehtola kynäilee. Netin keskustelupalstoilla vapaaksi riistäytynyt Kansan ääni on osoittautunut rumaksi, epävireiseksi rääkymiseksi.
Suosittelen molempia kirjoituksia. Aihe on nimittäin sellainen, joka on ahdistanut minua viime aikoina. Ei pelkästään siksi, että minuakin on joukolla löylytetty erilaisilla palstoilla – minua ahdistaa nettikeskustelujen yleinen ilmapiiri, aiheesta riippumatta. Kun lähes joka paikassa on nykyisin mahdollista keskustella mistä vain ja kommentoida kaikkea mahdollista, niin miksi tämä tilaisuus on käsitetty niin, että nyt saa vapaasti solvata, viisastella, vittuilla, uhkailla ja vihata?
Tuon linkittämäni Jukka Relanderin kolumnin perässä on tällä hetkellä 252 kommentin laahus. Heti toinen alkaa näillä, kolumnistia luonnehtivilla sanoilla: ”Huvittavaa tuossa vihervasemmistolaisessa kuvatuksessa on se…” Voi toki olla, että tämän mielipiteen jälkeen kommenttien sävy olisi muuttunut, mutta minun piti lopettaa niiden lukeminen tuohon paikkaan. En pysty enää lukemaan tällaisille laduille ajautuvia keskusteluja, tulee vain paha mieli.
Relander kirjoittaa:
”Netti on meidän kaikkien yhteistä kansalaisjulkisuuttamme, ihan siinä missä tori, katu tai televisio. Ihan samat käyttäytymissäännöt ovat voimassa näilläkin palstoilla.
Sääntöjä voi toki kiertää. Itse olen sitä mieltä, että netissä pitäisi esiintyä aina omalla nimellä ja mieluiten myös kuvalla, lukuun ottamatta tiettyjä potilasryhmiä, uskontojen uhreja ja addiktioihinsa apua hakevia.
Kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa ihmisten välillä vallitsee jonkinlainen perustava eettinen side. Jos emme kaduilla karkaa toistemme päälle kuin joukko kuolaavia idiootteja, miksi tekisimme sen keskustelupalstoilla?”
Mikä meihin tosiaan keskustelupalstoilla menee? Uskoisin, että suurin osa nettisolvaajista käyttäytyy kotona, työpaikoilla, kouluissa ja kaduilla ihmisiksi. Miksi käytöstavat eivät päde netissä? Tuskin kukaan meistä lähtisi kauppakeskukseen, rullaisi siellä kommandopipoa naamalle, ja ryhtyisi äänekkäästi vittuilemaan vastaantulijoille. Netissä on kuitenkin nimimerkin takaa ihan ok toimia juuri näin.
Voidaan tietysti ajatella, että keskustelupalstat muodostavat tarpeellisen venttiilin, niiden kautta voi surutta päästellä ulos ylimääräisiä höyryjä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tällöin saavutettu hyöty on pienempi kuin aiheutettu tuho.
Tätä tuhoa on esimerkiksi se, että pidempiaikainen altistuminen Kansan äänelle on ainakin omalla kohdallani rappeuttanut uskoa ihmisyyteen. Keskustelupalstojen lukeminen lannistaa, tulee voimaton olo. On vaikeaa luottaa ihmiskunnan kehitykseen, kun mittava todistusaineisto tuntuisi puhuvan taantumisen puolesta.
Mikä neuvoksi? Minusta Jukka Relanderin mielipide on hyvä: sananvapaudelle tuskin olisi kovinkaan paha isku, jos nettikeskustelijoilta alettaisiin vaatia oman nimen ja kuvan käyttöä. On tietysti poikkeuksellisia tilanteita ja olosuhteita, joissa kirjoittajan identiteetti on syytä suojata, mutta jotenkin en usko, että esimerkiksi Maikkarin viihdeuutisten kommentointi kuuluu niihin. Sen sijaan uskon, että oman nimen ja naaman näkyminen kirjoituksen yhteydessä laittaisi kommentaattorin harkitsemaan edes hiukan sanojaan – minkä luulisi olevan kaikkien etujen mukaista.
(Toisaalta Facebook on esimerkki siitä, etteivät nimi ja lärvi välttämättä toimi minkäänlaisena jarruna silloin, kun oikein päästellään menemään.)
Tässä minun blogissani saa vapaasti kommentoida nimimerkillä, ilman rekisteröitymispakkoa. Olen ollut tyytyväinen keskustelun tasoon, en ole kertaakaan joutunut sensuroimaan ainuttakaan viestiä. Toivottavasti en joudukaan: niin kauan kuin keskustelu säilyy asiallisena, se pysyy myös täysin vapaana. Jos kuitenkin jonain päivänä huomaan tämän saitin kommenttiraitojen muuttuneen sävyltään yhtä kaunaisiksi kuin vaikkapa Uuden Suomen tai Hesarin vastaavat, niin otan käyttöön rekisteröinnin ja hyväksyn ainoastaan omalla nimellään rekisteröityneet.
Sananvapauteen täytyy nimittäin liittyä myös vastuu sanomisistaan.
♠ ♠ ♠
Tästä aiheesta olen kirjoittanut ennenkin, lähes vuosi sitten: Perustyyppejä. Hassua muuten, että tuokin bloggaus sai alkunsa Jukka Relanderin kolumnista!
Niinhän se näyttää asia olevan. Maltillisemmat seurailevat, lueskelevat ja katselevat kun kiviä heitellään ääripäistä. Miten sitä osaisikaan rohkaista maan hiljaisia osallistumaan keskusteluun näilläkin kanavilla.
Erittäin loistava tuo loppukaneettisi. Juurikin näin.
Ihan samaa mieltä. Keskustelupalstoilla aina ensimmäisenä kaivetaan esiin kaikki negatiiviset asiat ja haukutaan kirjoittaja / juttu. Vasta sen jälkeen voidaan lukea teksti ajatuksella ja EHKÄ kirjoittaa asiallisia kommentteja. Käsittämätöntä.
Lisäksi itseäni ärsyttää myös ihmiset, jotka kommentoivat jotain uutista niin kuin tietäisivät asiasta enemmän, vaikkeivat tiedä. Esimerkkinä vaikkapa Sellon tapahtumat / niiden syyt.
Suomalaiset vaikuttaisivat olevan melko negatiivista ja kateellista kansaa, jos keskustelupalstoihin & gallupeihin on uskominen. Haluan kuitenkin uskoa vanhaa sanontaa, jonka mukaan tyhjät tynnyrit kumisevat eniten 🙂 Ehkä viisaammat osaavat olla hiljaa.
Täyttä asiaa. Itseäni vaivannu sama asia jo pitkään. Mulle kävis yhtä hyvin se että tänne laitettais tuo rekisteröityminen samantien käytäntöön. Vaikka täällä ollaanki suht asiallisella linjalla keskustelus, mut näyttäs tavallaa esimerkkiä asian puolesta.
Maikkarin ja iltalehtien keskustelu palstat on kyl nii ahdistavaa et oksat pois, mut sit taas on niitä foorumeja, joissa meininki säilyy asiallisena.. moderaattorien ansiosta tosin..
Itse kumminki harvoin kommentoin mitään, kun tiedostan omat heikkouteni puhua kirjoittaen, koska en osaa ilmaista itseäni aina selvästi. Sen takia mieluummin tyydyn painamaan suosittelen artikkelia, koska mulla ei oo mitää järkevää sanottavaa. Olikohan nytkään`?
Hyvää tekstiä 🙂
Itseä harmittaa kovasti, kun esim. hesarin (positiivistenkin) uutisten kommentointi menee 100% varmuudella siihen, että löydetään vaikka väkisin jotain negatiivista tai muutetaan asiat kokonaan päälaelleen tai jopa keksimään ihan irrelevantteja juttuja. Olen hyvin pettynyt ihmisiin. Tiedostan, että tämäkin oli varsin negatiivinen kommentti. :/
Sekin minua harmittaa kun jotkut ihmiset ihan omana itsenäänkin aina lyttää kaiken paskaksi, heti tuomitaan ja ei edes yritetä antaa asioille mahdollisuutta. He menettävät paljon hienoja juttuja, jotka aluksi tuntuu jotenkin oudolta tai vastenmielisiltä.
Itse olen huomannut hyvin monta kertaa, että esim. joku musiikki, joka itselle on outo, ei kuulosta juuri miltään tai jopa ärsyttävältä, kuitenkin kun olen antanut sille mahdollsiuuden niin olenkin sitten ihan rakastunut siihen. Sama juttu vaikka ruokien kanssa tai oikeastaan kaikkien asioiden kanssa.
Mutta ei se, että joku menettää omalla itsepäisyydellä jotain upeaa, harmita minua, vaan se valtava negatiivinen ”energia”, joka tulee, kun heti pitää haukkua kaikkea paskaksi.
No ehkä nyt meni vähän offtopiciksi, pahoittelen.
Juuri tuosta negatiivisesta energiasta kirjoitin, ei ollut offtopicia. Minäkin uskon, että monien nettikirjoittajien lähtökohtana jo kommentoitavaa kirjoitusta lukiessa on väkisin kaivaa siitä jotain kritisoitavaa, oikaistavaa, valitettavaa ja vittuiltavaa. Jos kirjoituksesta ei löydy muuta vikaa kuin pilkku väärässä paikassa, niin pilkataan sitten sitä.
Kaipa tuollaisesta sitten saa jonkinlaista sisältöä elämään.
Hieno kirjoitus. Minusta kanssa pitää pystyä seisomaan sanojensa takana. Minä en ymmärrä sellaisia kannanottoja, joilla vittuillaan, motititaan, solvataan jne. Kateus tulee mieleen. Minusta asiasta kuin asiasta voi edes yrittää löytää jotain positiivista tai edes kehitettävää.
Hyvää pohdiskelua.
Vaikeahan tuohon on löytää yksiselitteistä vastausta, kun kyse on niin henkilökohtaisista asioista. Jotkin ovat varmasti kateellisia ja purkavat sitä kautta pahaa oloaan anonyymina, toiset ovat muuten vaan vittuuntuneita jne. Anonyymina on muutenkin helppo heittää sellaista tekstiä, jota ei välttämättä edes tarkoita.
Usein ihmisiltä puuttuu se aito avarakatseisuus ja suvaitsevaisuus. Ei anneta tilaa uusille näkemyksille ja vedetään vain massan mukana. Helposti sitten tyrmätään poikeavat ajatukset ja heitetään lokaa niskaan pelkän nimimerkin takaa. Surullisen säälittävää.
En myöskään pidä keskustelupalstojen inside-meiningistä, eli siitä että jos postaa jotain itselle uutta ja innostavaa, saa usein vastaukseksi vain kommentin ”wanha” tai purnausta siitä, että tämä linkki löytyy kyllä jo täältä ja täältä, kiitos vain. Eihän uusi tulokas voi mitenkään tietää, mistä vuosien aikana on puhuttu. Sellainen tietty kohteliaisuus ja ymmärtäväisyys puuttuu kokonaan.
Olen huomannut senkin, että ystävällistä sävyä on harvinaisen vaikeaa netissä ilmaista ilman hymiöitä. Usein olen kimpaantunut hurjasti jollekulle siitä, että teksti on liian ärtsyä ja totista, kun taas kirjoittajan omasta mielestä hän oli niin lämmin ja kiva.
Hankala juttu.
P.S. Itse muuten käytän nimimerkkiä vain siksi, kun vanhasta nettinimestäni tuli nykyinen lempinimeni. Voin ihan vapaasti tunnustaa että oikea nimeni on Petra. Kannatan siis avoimuutta.
Hieno kirjoitus aiheesta, josta keskustellaan aivan liian vähän. Itse olettaisin nettiherjaamisen perustuvan siihen, että monilla meistä katoaa todellisuudentaju virtuaalisessa kanssakäymisessä. On varmasti ihmisiä, jotka keskustellessaan kasvokkain ajattelevat kaikkea muuta kuin sanovat: ”Voi kun mukava nähdä sinuakin pitkästä aikaa!”, vaikka he siis ajattelevat: ”Miksi pitikin törämätä häneen juuri nyt?” Pointti on se, että kun nämä ajatukset jätetään live-kanssakäymisessä kertomatta, netissä ne kerrotaan kaunistelematta ja usein liioitellen. Syynä tähän lienee vastuuttomuus. Anonyymin ei tarvitse ottaa vastuuta teoistaan, joten pilkkaajat muuttuvat netissä kokonaan eri henkilöiksi. Kyse on eräänlaisesta kaksinaismoraalista, jossa internetin ja todellisuuden raja on valtava. Näin ollen joillekin meistä muodostuu virtuaalimaailmassa täysin uuteen moraaliin perustuva tapa kommunikoida.
joo, tää on vaikea aihe. Toisaalta kannatan vapautta kirjoitta nimimerkillä ja olen luonteeltani peruslaista eli jos kirjoittamiselle on jotain hidasteita, kuten lokkautuminen tms, niin voipi jäädä tekemättä vaan sen takia että se vie aikaa ja eforttia. Joskus minuttikin voi olla iso ponnistus 🙂
Noita iltakehdin/HS/YouTube jne kommenttipalstoja joskus olen lukenut mutta en enää kun sielä mopo keulii niin helposti. Sen takia juuri tälläiset sivut kun nämä on ok kun täällä pysyy joku tolkku, itseasiassa ihan hyvää ja herättävää keskustelua paikoittain.
Mutta asia on juuri näin: Sananvapauteen liittyy myös vastuu sanomisistaan.
Eräs asia, mikä virtuaalisessa kanssakäymisessä myös tietysti hämärtyy, on kirjoittajan ikä. Veikkaisin, että monet pahimmista vittuilijoista ovat itse asiassa ikänsä puolesta ns. täyttä ymmärrystä vailla. Netti antaa mahdollisuuden huutaa hiukan isommalla äänellä kuin mihin rahkeet oikeasti riittäisivät.
Näinpä juuri, minäkin veikkaan että 90 % niistä kaikkein molopäisimmistä päänaukojista on teinejä, näkee monesti jo kirjoitustyylistä. Vaan on niitä asemalle jääneitä vanhemmissakin ikäryhmissä mutta ovat ehkä enemmän yksittäistapauksia.
Kyllä useasti oikein hirvittää minkälainen paikka Suomi on jonkin ajan päästä jos nuo vatipäiset teinit pysyvät yhtä pönttöinä ja tavalla tai toisella asettuvat kuitenkin yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti merkittäviinkin asemiin. Onhan sitä itsekin varmaan muuttunut siitä mitä oli alle parikymppisenä, mutta väittäisin että ei niin paljoa. Silloin ei tietysti ollut jotain internettiä olemassakaan, mutta varmaan nuo nykyiset palstahäiriköt olisivat keksineet jotain muuta askaretta samoissa merkeissä. Oli noita ei niin kaikkein fiksuimpia nuoria minunkin nuoruudessani ja välillä ahkeroivat konnuuksiensa kimpussa kovastikin.
Mun ”nuoruudes” tuli netti vasta yläasteen puolivälissä ja täten tältä kaikelta ”säästyi”. Mietityttää onko sillä asialla mitään tekemistä asian kanssa että kaikilla on netti käytössä jo ala-asteen ekasta luokasta lähtien? Tavallaan totuttaudutaan jo internetin maailmaan niin aikaisessa vaiheessa että sen käyttäytymis malli ja säännöt jäävät hieman oppimatta. Aletaan siis vähä huolimattomasti mukaan sivistykseen. Tiedä sitte, mutta sitähä tää joukko vettuileminen mitä ala/ylä-asteilla harrastetaan muutenkin. Ei vain tahdota erottua muusta porukasta! Pakko kulkee massojen mukana tai jää yksin omalle laudalle kukkumaa. Milloinkahan tää käytös saa uuden muodon noilla keskustelupalstoilla? Kun ihmiset rupeavat sanoista tekoihin? Tiedä sitte vaikka kyllä sitäkin on tapahtunut jo muutenkin.
Oiva ja osuva kirjoitus jälleen kerran. Samaa olen ihmetellyt itsekin, että miksei netissä osata käyttäytyä. Negatiivisenkin mielipiteen voi ja pystyy ilmaisemaan myös ketään haukkumatta tai loukkaamatta. Mielestäni hyvä esimerkki tämmöiselle ”nettisotimiselle” ja solvaamiselle ja haukkumiselle on Suomi24:n kirjoituspalstat, sinne jos uskaltautuu kirjoittamaan tai aloittamaan jonkun keskustelun, niin ei mene kauaa kun ne vakituiset kirjoittajat ovat toisiaan ja toistensa mielipiteitä haukkumassa, ja samalla siinä se aiheen aloittaja saa vihamielisiä kommentteja ja paskaa niskaansa. :/
Nettisolvaamisella on varmaan hyvin paljon tekemistä nimenomaan sen kanssa, että esiinnytään anonyyminä. Helppohan se on solvata oman nimimerkkinsä takaa muka anonyymisti toista tuntematonta nimimerkkiä, kun ei tarvitse kohdata ihmistä silmästä silmään. Harvalla ihmisellä sentään on pokkaa toista päin näköä haukkua.
Mietin itse tätä aihetta ihan muutama päivä sitten, kun 10-vuotias poikani innostui Habbo Hotellista. Heti ensimmäisenä pitää muistaa olla kertomassa, miten nettimaailmassa käyttäydytään, ei esim. kiroilla eikä haukuta toisia. Toivotaan, että jospa lapset heti netin käytön alkuvaiheessa oppisivat ”olemaan ihmisiksi” ja käyttäytymään toisia kohtaan samalla tavalla kuin muussakin sivistyneessä kanssakäymisessä niin osaisivat sen taidon myös aikuisena.
Nimimerkillä solvaaminen on äärettömän helppoa, kun sen voi tehdä joutumatta tilille ja vastuuseen. Hyvin suurella todennäköisyydellä kukaan ei koskaan saa tietää, kuka solvauksen takana tosiasiassa oli. Se ei kuitenkaan tee siitä millään lailla oikeutettua.
Olipa kiva lukea Anssin kirjoitus päivän polttavasta aiheesta ja ainakin nämä kommentit Anssin kirjoituksen alla olivat hyvin asiallisia ja rakentavia.
Hyvä kirjoitus! Minäkin olen välillä miettinyt, että mikä meidät suomalaiset saa käyttäytymään törpösti netin erilaisilla foorumeilla.
Pomonan esiin tuoma seikka, että välillä lyhyestä kommentista voi saada tylymmän vaikutelman kuin sen kirjoittaja on tarkoittanut, on myös totta. Kommentteja ei tule aina luettua kovin harkiten ennen kommentin julkaisemista ja ne on usein kirjoitettu nopeasti.
Joskus kommentit tosin ovat niin solvaavia, että kyse ei ole vain tulkinnan vaikeudesta.
On sääli, että usein mielenkiintoisia kirjoituksia ei viitsi kommentoida lainkaan, kun huomaa, että kommenttilaatikossa on loan heitto täydessä vauhdissa ja ”keskustelijat” vain takertuvat epäolennaisuuksiin ja tyrehdyttävät tolkullisen ajatusten vaihdon jo alkuunsa.
Tässä blogissa tätä ongelmaa ei ole juuri onneksi näkynyt, minkä vuoksi kommentit tulee usein luettuakin ja joskus tulee jopa itsekin sanottua jotain.
Netin lisäksi suomalaiset käyttäytyvät usein epäkohteliaasti auton ratissa. Onkohan niillä jotain yhteistä syytä?
Mahtavaa ihmisiksi olemista tähän mennessä! Olen teistä ylpeä, tällaista keskustelua on ilo lukea.
Tähän joku voisi tietysti kärkevästi näpäyttää, että totta kai tällainen keskustelu on Anssista hyvä, kun kaikki vain hymisevät samassa sävellajissa. Mutta eihän tässä olekaan kyse siitä, että kaikkien olisi oltava asioista samaa mieltä. Kyse on siitä, että eriävät mielipiteetkin voi esittää niin monella tavalla: niillä voi joko rakentaa tai myrkyttää keskustelua.
Mä jo melkein heitin tuossa aikaisemmin tähän ketjuun oikein kunnon provoiluyrityksen, mutta maltin sitten mieleni kuitenkin ja olin ihmisiksi. Kunhan vain noille ääliöteineille saataisiin porttikielto nettiin. Niin ja keski-ikäisille miehille saisi laittaa porttikiellon joka paikkaan.
WORD!
Mutta aistin pahaa. Täällä alkaa pian vittuilukierre..
Vastauksena Viljamille:
Epäilen. Tuskin täällä alkaa mitään erityistä vittuilukierrettä. Ihan noin vaan, kun ajattelen omaa mielikuvaani stereotyyppisestä anssikela.comin käyttäjästä. Ei ole kuvana mikään kovin vittuilevainen tyyppi. Tietystikkään Anssi ei kirjoituksissaan kauheasti provosoi ketään. Se on kyl hyvä tapa ehkäistä kyseistä habittia 🙂
Stereotypiani saattaa myös olla väärä.
Tämä kirjoitus, samoin kuin Relanderin ja Lehtolan ovat kaikki mitä mainioimpia. Itekään en ole Hesarin keskustelupalstaa jaksanut aikoihin vilkaistakaan. Kaikki on siellä aina punavihreiden kukkahattutätien ja muiden telaketjufeminisitien vika. Olen kyllä yritänyt ajatella ennemmin niin, että kyseessä on äänekäs ja hankala pieni vähemmistö, ei mikään varsinaisesti ihmiskuvani uhkaava asia.
Sinänsä kansaan pettyminen on kuitenkin eräänlainen sivistyneistön (kamala sana) ikuisuustrauma. Ainakin Ranskan vallankumouksesta alkaen, mutta varmaan jo aiemmin, kertoohan tästä aiheesta jo vanha Golem-myyttikin.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Golem
Kansan ääni halutaan kuuluville ja sen pitääkin kuulua, mutta sitten se kansa ei olekaan kilttiä eikä käyttäydy ollenkaan niin ihanteellisesti kuin on ajateltu. Vaikeaa.
Eikös Jyrki Lehtola itse kirjoita todella ilkeitä kolumneja Iltalehteen? Ja toisessa lehdessä moralisoi netin nimettömiä herjakirjoittajia? Ilkeä ja ilkkuva kirjoittelu onnistuu myös toimittajilta/kolumnisteilta, omalla nimellä ja kuvalla. Onko se jotenkin luvallisempaa?
Myös Kaarina Hazard syyllistyi kolumnissaan Tony Halmeesta melkoiseen tunteettomuuteen ja ihmetteli sitten, että ”mistä se viha kumpuaa”. Eli ”fiksut” toimittajat/kolumnistit saavat ilkeillä, mutta ”tyhmä” kansa ei? Onko se vain kirjoitustaitoisten oikeus?
No jaa, itse en tässä kovin suurta ongelmaa näe. Netin viharyhmät ovat oikeasti huolestuttava ilmiö, mutta yksittäiset nettivauhkoojat jätän omaan arvoonsa. Itse asiassa en monesti edes törmää niihin ja jos törmäään, niin jätän lukematta. Olisi varmaan syytä olla enemmän valvojia, jotka kävisivät nettikeskusteluja läpi, mutta netti nyt on sellainen suo, johon kaikki uppoaa.
Mari: ”Eikös Jyrki Lehtola itse kirjoita todella ilkeitä kolumneja Iltalehteen?”
Joo, sama kaveri. Hänen Iltalehden päästönsä ovat melko pahanhajuisia, mutta ihmeekseni nuo Aamulehden kolumnit ovat usein todella hyviä. Hänellä on selvästi erilaiset roolihahmot kahteen eri lehteen.
Usein on kyllä käynyt mielessä, että miltä mahtaa tuntua olla ihminen, jonka työnä on vain vittuilla ja olla mahdollisimman ilkeä? En viittaa tällä nyt pelkästään Lehtolaan, onhan noita muitakin.
Anssi on taas kerran onnistunut kirjoittamaan täyttä asiaa. En itse ylensä käy julkisilla keskustelupalstoilla ollenkaan, koska tuntuu ettei niillä 90 % tapauksista synny mitään keskustelua.
Enpä tiedä voiko tämä ilmiö johtua siitä sitten, ettei keskutelupalstoilla ole tarpeeksi tiukkoja sääntöjä? Enpä voi tosin väittää tutustuneeni suomalaisten keskustelupalstojen sääntöihin kovin tarkasti, mutta käyn säännöllisesti parilla enlanninkielisellä foorumeilla. Parhailla sivustoilla on yleensä sääntönä että kirjoittajan pitää pystyä perustelemaan mielipiteensä ja käyttäytyä kunnioittavasti muita kirjoittelijoita kohtaan. Ja jos hän ei sitä tee vaan ainoastaan ”huutelee” mielipiteitään tai käyttäytyy muuten agressiivisesti tai loukkaavasti muita kohtaan, hän voi saada väliaikaisen kirjoituskiellon sivustolle. Ja jos hän tämänkin jälkeen jatkaa huonoa käytöstä, lopulta tulee elinikäinen käyttökielto. Tuo voi kuulostaa joistakin aika rajulta, mutta näillä sivustoilla on mukava käydä koska keskustelu pysyy aina asiallisena ja järkevänä,väliaikaisia häirikköjä lukuunottamatta. Toki tälläinen järjestelmä edellyttää että sivulla on tarpeeksi valvojia jotka ehtivät lukea kaikki postit ja puuttua ongelmiin, mutta olisiko se sitten niin kamala vaiva palkata vähän lisää väkeä, jos se parantaa muuten sivustoa?
Kannatan kyllä ajatusta että tänne Anssin sivustolle ruvettaisiin kirjoittamaan omalla nimellä, jos se vain tulee tarpeelliseksi. Olisin itse asiassa halunnut tehdä niin jo pitempäänkin aikaan, mut mulla on sinäänsä hauska ongelma, että mun oikea nimeni on Mari. Eipä siinä nimessä ole sinäänsä mitään vikaa, mut kun täällä on jo toinen samanniminen kirjoittaja. =D Jos mä rupeisin omalla nimellä kirjoittelemaan, ihmisillä menisi aika nopeasti henkilöt sekaisin.
Luin juuri eräältä uutissivustolta otsikon, että ”AC/DC-liput menivät kuumille kiville”. Joku päivänsäde oli sitten rientänyt nimimerkin takaa kommentoimaan suunnilleen näin: ”No onpas kansainvälinen meininki, oikein 15 metrin jono. Kivistä en tiedä, ihmisiltähän nuo näyttävät.”
Harmillista, että jotkut saavat kiksit ilman myrkyttämisestä.
P.S. Vaihdoin nimimerkikseni oikean etunimeni.
hyvää päivää
hyvää iltaa arvoisa raatikansa, seksivau teil’ kaikille.
anssi kela on minun mielestäni täyrellinen *********.
EDIT: – anteeksi kukaan ei ole täydellinen.
EDIT 2: just kidding here
EDIT 3: sensuroin siis itse. enkä ajatellut mitään pahaa. kirjoitin vain satunnaisen määrän tähtiä.
Ilkeitä ihmisiä on maailma pullollaan. Valitettavasti osalla ihmisistä on niin paha olo itsensä kanssa, että ainoa tapa saada kicksejä on toisten solvaaminen ja pahan mielen aiheuttaminen. Välillä tuntuu, että keinoilla, joilla pahaa mieltä aiheutetaan, ei ole mitään rajaa ja aina vaan käyvät hurjemmiksi.
En hyväksy yhtään ”tavallisia” ihmisiä enempää sitä, että toimittajat solvaavat julkisuuden henkilöitä kolumneissaan. Eli rakentava kirjoittaminen ja moraalisuus eivät ole itsestään selviä arvoja tämän päivän toimittajille. Olen aika päivää sitten lopettanut iltapäivälehtien kuten Iltalehden ostamisen, sillä niiden jo pelkästään lööpit on usein niin yliampuvia. Uutisaiheet on monta kertaa sellaisia, joista ei ymmärrä, mitä uutisarvoa niillä on (esim. syksyllä oli joka päivä kirjoituksia BB-asukeista).
Netti on valitettavasti loputon suo, josta kukaan ei ole varma, mitä sieltä löytyy. Vielä vaarallisemmaksi sen tekee ihmiset, jotka eivät kunnioita toisiaan eivätkä osaa käyttäytyä. Paljon olisi maailmassa parantamisen varaa tältä osin!
Post Scriptum: Kannatan avoimuutta ja esiinnyn jatkossa tällä sivustolla oikealla nimelläni enkä anonyymillä ”vankinumerosarjalla” a9800362. Kunnioitan tällä päätöksellä Anssia sekä kaikkia täällä kirjoittelevia ihmisiä, jotka haluavat toteuttaa rakentavaa nettikommentointia ja keskustelua.
Heräsi yhtäkkiä edeltävästä kommentista ihmettely: onko periaatteessa väliä sillä, esiintyykö vakituisella nimimerkillä vai omalla nimellä?
Koskapa itse uskon olevan ihmisiä, jotka käyttävät aina samaa nimimerkkiä, ja kirjoittavat asiallisesti, koska nimimerkki edustaa heitä itseään (esimerkkinä tältä sivustolta olen huomannut Heinz-Harald N. nimisellä merkillä olevan usein asiallisia kommentteja (en toisaalta ole varma allekirjoittaako hän lausuntoani)).
Tämä on tietysti vain omaa pohdintaa. 🙂
niin, ei kait ole isoa merkitystä esiintyykö nimimerkillä vai omalla nimellä, kunhan seisoo sanojensa takana ja yrittää olla ihmisiksi myös sieltä nimimerkin takaa. Itse esiinnyn omalla nimellä mutta en kuitenkaan haluasi olla ihan heti rajoittamassa nimimerkkien käyttöäkään ja asettamassa rajoituksia. Aina kun kuitenkaan ei ihan jokapaikkaan viitsi olla omaa nimeä antamassa.
Pyrin täydelliseen asiattomuuteen kaikissa tekemisissäni.
Nimimerkkini (sukunimi Nieminen) on syntynyt Geoff Crammondin Formula One Grand Prix -pelin höyryissä n. vuonna 1994. Kiitokset asianosaisille.
Itsekin olen tuota nettikirjoittelun problematiikkaa puinut silloin tällöin. Itse en usko, että kyse on teineistä – teinejä saattaa joukossa olla paljon, mutta enemmän se johtuu siitä, että teinit käyttävät verkkopalveluita paljon.
Kirjoittaminen on taitolaji, ja tekstin välityksellä aikamoinen osa siitä reaalimaailman viestinnästä jää välittämättä. Täsmälleen samat sanat tuntuvat verkossa kärkevämmiltä, kun mukana ei ole eleitä ja ilmeitä pehmentämässä, eikä kirjoittaja voi muokata ulosantiaan vastaanottajan reaktioiden mukaan. Ihmisen sijaan kirjoitetaan kasvottomalle ”kirjoittajalle” tai ”yleisölle”.
Nimimerkki toki madaltaa kynnystä edelleen, eikä se tee sitä pelkästään netissä. Vilkaiskaapa Iltalehden – tai vaikka mainitun Aamulehden – mielipideosastoa painetussa lehdessä, ja verratkaa sitä vaikkapa HS:n vastaavaan. Eroa on paljon, ja väittäisin yhdeksi syyksi, että -lehdissä nimimerkin käyttö on sääntö, HS:ssä poikkeus.
Nettikeskustelujen asiattomuus ei sinällään ole suomalaisten yksinoikeus, samaa huttua löytyy aika lailla kaikilla sivustoilla, missä sana on edes osapuilleen vapaa. Ilmiö ei myöskään ole ihan uusi – ”flame wars” oli tuttu ilmiö Usenetissä jo silloin, kun verkkoon pääsi lähinnä akateemisista laitoksista.
Olen samaa mieltä siitä, että nimimerkkien kieltäminen varmasti pistäisi ihmiset miettimään himpun verran pidempään, mitä kirjoittavat, ja se olisi kiistämättä hyvä asia. Toisaalta moisen järjestelmän pystyttäminen ja väärinkäytösten estäminen ei liene ihan triviaalia.
Minäkään en usko, että esim. lainsäädännöllä voitaisiin alkaa pistämään ala-arvoiselle nettikirjoittelulle suitsia. Eikä pitäisikään. Tehtävä on niiden, jotka tarjoavat foorumeita kirjoittelulle – minä pidän huolen tästä omasta saitistani. Kuten kirjoituksessani totesin: en vaadi rekisteröitymistä niin kauan kuin vapaata mahdollisuutta kirjoitteluun osataan käyttää vastuullisesti.
Muistaakseni aikoinaan, vuosikymmeniä sitten, HS:n mielipideosastolle sai kirjoittaa nimimerkillä. Sitten lehti teki linjanvedon, jonka mukaan nimimerkki sallitaan vain poikkeustapauksissa.
Mielestäni HS:n pitäisi pikaisesti tehdä tuo aivan sama linjaus nettikeskustelunsa kanssa.
Kyllä nimimerkin suoja on sanavapauden kannalta aika ehdoton. Ihmisen pitäisi saada kertoa mielipiteensä, ilman että hänen persoonansa joutuu uhkailujen tai leimautumisen kohteeksi.
Aika helposti, yllättävän helposti, ihmiset ovat luopumassa länsimaisen demokratian perusoikeuksista, kun joku asiasta älähtää. Mistä tämäkin sitten kertoo? Ihmiskunta on jo niin pitkällä, ettei uusia keskusteluja tarvita, että totuus on jo löydetty? Kyllä oikeus nimettömyyteen on yksi suurimmista ihmisoikeuksista. Ei oikein muutenkaan voi asiaa nähdä.
Rekisteröinti olisi kyllä aika hyvä lääke spammaukseen, mutta kuka takaa, että rekisteri pysyy salassa?
Vähän vanha on jo kirjoitus, mutta kun tämä on melkein kokonaan ollut tuollaista peesailua Anssin perässä, niin annanpa osin eriävän mielipiteen keskusteluun.
Ensiksi tuohon Relanderin kolumniin, joka puhui ”viharyhmistä”. Minusta Facebookin viharyhmät eivät kerro oikeasti melkein mitään. Niihin liittyminen kestää 2 sekuntia, ja kun kerran jo viisi mutua kaveria on ryhmään liittynyt, miksei liittyisi itsekin. Kunhan on aiheesta sinne päin samaa mieltä kuin ryhmän/sivun nimi on, siihen liitytään. Esimerkiksi tässä Halmeen tapauksessa uskon, että suurin osa ryhmään liittyneistä oli vain sitä mieltä, että Hazardin kolumni oli vähän yliampuva, mutta koska tuo ryhmä tuli ensimmäisenä vastaan, siihen liityttiin – olihan samaa mieltä ryhmän nimen kanssa, vaikkei ihan niin rajusti.
Nimimerkin kannalta joku ottikin asian esille, että vakiintunut nimimerkki saattaa olla tarkempi tunnistus ihmiselle kuin oma nimi. Itselläni on parilla foorumilla sama nimimerkki, mutta blogeja kommentoin usein vain etunimellä tai etunimellä ja sukunimen ensimmäisellä kirjaimella. Etunimellä kirjoittelua tosin voidaan pitää jo melkeinpä nimimerkkinä, niitä kuin on niin monta samaa. Saman etu- ja sukunimenkin omaavia on Suomessa huomattavasti, joten ainakin kaupunki pitäisi nimen oheen liittää. Kuva tietysti myös auttaisi, mutta se tuo myös ongelmia.
Internetin hienous perustuu juuri anonyymitettiin. Tästä on tehty hieno kuvakin, vuodelta 1993: http://bit.ly/9RYh1e
Eli anonymiteetti suojaa itseä, ja mahdollistaa kipeistä asioista puhumisen. Googlen avulla löytää nykyään melkein mitä vaan, joten jos internetissä joutuisi käyttämään oikeaa nimeään joka paikassa, voisi syntyä todella ikäviä tilanteita.
Viimeinen ongelma on, että internetissä voi huijata nimensä niin helposti. Samoin kuvankin voisi huijata. Eli loppuen lopuksi nimen käyttämisen pakottaminen ei auttaisi mitään. Moderointi on tärkeässä roolissa keskusteluissa, mutta monet (minä mukaan lukien) suhtautuu ennakkosensuuriinkiin kovin kielteisesti. Suurin osa käyttäjistä kuitenkin loppupeleissä (hieno sanonta) tajuaa, että omalle kannalle hyödyllisintä on asiallinen kirjoittelu ja järkipohjainen argumentointi.
Loppuun voisi vielä sanoa, että usein internetissä myös turhaudutaan. Kun on selitetty oma argumentti neljään kertaan, kerrattu samat pomminvarmat perustelut moneen kertaan, kumottu toisen perustelut monin eri tavoin, ja lopussa toinen ottaa vielä esiin ”mutta mieti lapsia!”-argumentin, on hyvin vaikeaa pitää keskustelu vielä asiallisena. Toisaalta, Koiviston sanoin, ”provosoida saa, muttei provosoitua”.
Itse olen 16-vuotias lukiolainen ja koitan näin pitää meidän teinien lippua korkealla!