Perustyyppejä

| Tagit: , | Aiheet: Huomiot, Internet, Mielipiteet | Kirjoittaja:

Hesarin nettisivuilla oli taas eilen hieno kolumni: Jukka Relander kirjoitti ansiokkaasti tieteen ja uskonnon suhteesta otsikolla Mikä ihmeen darwinismi? Tuohon aiheeseen minulla ei ole sen kummempaa lisättävää, suosittelen kirjoituksen lukemista. Sen sijaan kolumnin perässä ollut vilkas keskustelu sai aineenvaihduntani hieman kiihtymään.

Keskustelu alkoi asiallisena, mutta ei mennyt kauaakaan, kun paikalle saapui eräs nettikeskustelujen perustyypeistä: besserwisser, joka tarttuu johonkin mitättömään pikkuseikkaan, vääntää siitä tylpän lyömäaseen ja alkaa suruttaa mäiskiä kirjoittajaa. Tässä tapauksessa kyseessä oli henkilö, joka kyseenalaisti Relanderin koulutuksen, ammattitaidon ja yleisen oppineisuuden, koska tämä oli kolumnissaan sortunut esittämään, että käsitteen lopussa oleva -ismi (esim. sanassa darwinismi) saattaisi viitata jonkinlaiseen ideologiaan. Näinhän ei besserwisserimme mielestä toki ollut, ja hän suosittelikin Relanderille tutustumista teoksiin Stanford Encyclopedia of Philosophy sekä Darwinism: An Exposition of the Theory of Natural Selection with Some of Its Applications. Neuvoi vielä, että nämä luettuaan Relanderin kannattaisi konsultoida modernin evoluutiobiologian asiantuntijoita.

Keskustelua oli yhä selaimen täydeltä, mutta pelkästään tämä kommentti myrkytti sen niin tehokkaasti, että lopetin lukemisen. (Tosin juuri nyt tuli mieleen, että tavasinkohan kommentin sittenkin vääränlaisilla lukulaseilla: jos se olikin huumoria, parodia tietynlaisesta nettikirjoittelusta? Kun kyseisen repliikin lukee tästä näkökulmasta, niin sehän on itse asiassa melko hillitön.)

Suomessa sana on vapaa ja mielipiteensä saa esittää. Kun sellaisen sitten uskaltaa molskauttaa nettiin, niin mielipide lilluu siellä kuin verinen lihakimpale houkuttelemassa hait raatelemaan sen kappaleiksi. Tämä tekee itsensä ilmaisemisesta todella työlästä: kirjoittaessa pitää puntaroida jokaista sanaa ja lausetta miettien, että millä tavalla niitä voidaan väännellä ja tulkita. Yleensä saa joka tapauksessa todeta epäonnistuneensa: keskustelua seuratessaan huomaa, että kappas vain – sanani pystyy näköjään rusauttamaan tuollaiseenkin asentoon.

Nämä sanojen naprapaatit ja kirjoittajan salattujen tarkoitusperien selvännäkijät muodostavatkin toisen nettikeskustelujen vakiohahmon: tulkitsijan, joka keskittyy lukemaan lähinnä rivien välejä ja vetää niistä toinen toistaan huimempia johtopäätöksiä.

Nettikeskustelut tarjoavat periaatteessa oivan mahdollisuuden tasa-arvoiseen ajatustenvaihtoon. Käytännössä tämä kuitenkin toteutuu perin harvoin. Yleensä nettikeskusteluista muodostuu ennemmin tai myöhemmin niljakas tatami, jolla näsäviisaat besserwisserit ja tyhjästä tuohtuneet tulkitsijat kilvan pätevät. Ajatukset eivät vaihdu, niistä etsitään vain aukkoja, joiden avulla vastustajan saisi selälleen. Lopputuloksena onkin sitten epämääräinen läjä nokkelaksi argumentoinniksi naamioitua vittuilua, jonka alla alkuperäinen asia on jo aikaa sitten lakannut hengittämästä.

Monet uutisia tarjoavat saitit (esim. YLE ja HS) ovat liittäneet artikkeleidensa perään mahdollisuuden kommenttien esittämiseen. Tämäkin on tietysti periaatteessa mahtavaa. Käytännössä – enpä ole ihan varma. Minusta voisi olla ihan paikallaan, että kaikilla internetin keskustelupalstoilla olisi käytössään vuorokauden mittainen puskurimuisti: kirjoitettuasi kommentin, se lähtisi oikeasti eteenpäin vasta vuorokauden kuluttua. Tänä aikana voisit vielä muokata tekstiäsi – tai poistaa sen kokonaan. Ainakin itselleni tällaisesta puskurista olisi vuosien varrella ollut paljon hyötyä.

Ymmärsiväthän kaikki nyt varmasti, etten tehnyt edellistä ehdotusta täysin vakavissani!

● ● ●

Besserwisserin ja tulkitsijan lisäksi nettikeskustelujen perustyyppejä on tietysti monia muitakin. Tänne on listattu kahdeksan erilaista.

Kommentit

  1. Pieni epilogi:

    Kävin jälleen Hesarin saitilla lukemassa viimeisimmän kolumnin, tällä kertaa Sofi Oksasen kirjoittaman. Teksti oli mainio ja synnyttänyt keskusteluakin. Lainaus kommenttiketjun kuudennestä viestistä: ”Kirjoituksesi on mielestäni vähän hapuileva siinä mielessä, että otsikko, ingressi ja sisältö eivät oikein pysy linjassa.”

  2. Veli todisti jälleen väkevästi. Asiallinen ajatustenvaihto ei yksinkertaisesti tunnu olevan mahdollista internetin välityksellä. Olisi todella mielenkiintoista katsoa, että kuinka moni näistä rohkelikoista olisi valmis sanomaan samat asiat kasvoista kasvoihin, ja ilman viinan avustusta. Siinä saattaisivat ingressit, sisällöt ja otsikot jäädä putkeen.

  3. Relander kommentoi ansiokkaasti myös Nina Mikkosen päiväkotimanauksia: ”Myös Hitlerin äiti oli kotiäiti”.

    Nettikirjoittelussa ja sen kommentoinnissa näyttäytyy suomalaisista aivan uusi puoli. Jos ennen sähköisen viestinnän vallankumousta järjestettiin vaikkapa katugalluppeja aiheesta sun toisesta, vastaukset olivat korkeintaan kolmisanaisia ja hyvinkin mielipiteettömiä. Ainoastaan vanha ”Karpolla on asiaa”-mainos on jäänyt mieleen rohkeasta kannanotosta. Mainoksessa kyseltiin ihmisiltä, mitä mieltä he ovat Karpon ohjelmasta. Eräs nuorehko herrasmies kiteytti ajatuksensa juurevasti: ”Pelkkää paskaa”.
    Sivuraiteelta takaisin kiskoille: olen jossain vaiheessa tehnyt alitajuisen päätöksen olla kommentoimatta – ainakaan kovin vahvasti asenteideni värittämänä – netin mielipide- tai muita kirjoituksia tajuttuani, että toisten asenteet, mielipiteet ja ennakkoluulot ovat vähintään yhtä vahvaan juurtuneita kuin omani. Tai jos ryhdynkin ajatuksiani julki tuomaan, luen toki mahdolliset vastakommentit, mutten ryhdy selittelemään omia sanavalintojani. Kuluu se aika muutenkin, vaikka pullaa leipoen.

  4. Eräs ääripää (?) kommenttilaatikoissa on hymistelijät, jotka käyvät sanomassa vain ja ainoastaan että ovat samaa mieltä. Itsekin teen tätä joskus, totta kai, ei aina voi olla mitään järkevää sanottavaa (en myönnä että nytkään olisi mitään järkevää sanottavaa) ja silti haluaa ilmaista että on käynyt lukemassa ja kirjoittaja on käyttänyt hyvin sanan säilää. Mutta jos jokaiseen kirjoitukseen käy vain myöntelemässä eikä koskaan ole mitään asiaa, niin…
    .. Niin…

    Piti vain käydä sanomassa että samaa mieltä, Jukka Relanderilla on sanat hienosti hallussa.

  5. Näin bloggaajan vinkkelistä tällaiset hymistelijätkin ovat tietysti tervetulleita: vaikka he eivät sinänsä edistäisikään varsinaista keskustelua, niin ainakin minulle tulee hyvä fiilis siitä, että tiettävästi joku oikeasti lukee näitä Jumitteluja. Eli hymistelkää vapaasti!

    Vaikka kirjoittajana arvostan suuresti kaikenlaista huomiota hyminästä karjuntaan, niin itse olen kuitenkin valitettavan huono jakamaan palautetta edelleen. En seuraa aktiivisesti kovinkaan montaa blogia, enkä ole koskaan tainnut kommentoida niissä mitään.

    Ei kun komento takaisin: osallistuinhan minä Kirsi Pihan Lukupiirissä itseäni koskevaan keskusteluun surullisin seurauksin. Ja Kritiikkiporttiinkin taisin kerran kirjoittaa. Ja erääseen Soundin keskusteluun – eli onhan näitä sittenkin…

    Ehkä juuri tuo, että kävin polttamassa näppini Lukupiirissä, on tehnyt minusta varovaisemman nettikeskustelijan. Kirjoitan kuitenkin aina omalla nimelläni (jostain syystä ei ole koskaan edes juolahtanut mieleen käyttää nimimerkkiä). Koska nimi on tunnettu, niin kyllähän ne omat kommenttini jotenkin aina pomppaavat muiden seasta esiin. Monilla tuntuu olevan kova tarve päästä näpäyttämään julkisuuden henkilöä – lyömäase kaivetaan tarvittaessa vaikka pilkkuvirheestä. Tämän näkee hyvin esim. lukemalla Hesarin kolumnistien synnyttämää keskustelua.

  6. Anssi tsättäiletsä kuinka usein Suomi24ssa nimimerkil Anssi Kela?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.