Keikkarapsa: Tää vois olla se ilta, tää vois olla se Vantaa

| Aiheet: Yhteisö | Kirjoittaja:

Anssi Kela + bändi pe 13.5.2022 Tulisuudelma, Vantaa

Nyt on maailma taas mallillaan, kun Vantaan Tikkurilan maineikas ruotsinlaivasimulaattori Tulisuudelma järjestää tuttuun tapaan rasittavan myöhään alkavia keikkailtoja, ja pitkän tauon jälkeen Anssi Kela bändeineen on buukattu tänne esiintymään. Juu, tuonne on toki mentävä taas kerran! Ja koska talosta saa kohtalaisen edullisesti hyttejä – anteeksi, tarkoitan hotellihuoneita, mennäänpä sinne saman tien muodikkaalle yhden yön staycation-lomalle.

Koska olemme nyt lomamatkalla Vantaalla eli melkein kaukomailla, ilmestymme paikalle hyvin ajoissa. Tutkimme paikallisen museon, tsekkaudumme sisälle hotelliin ja käymme toisen kerroksen Tulisuudelmassa toteamassa, että Anssin teknikot ovat jo saaneet pääosan illan esiintyjien kamoista pystyyn. Syömme ja päätämme sitten lähteä iltakävelylle katsomaan paikallisia maisemia. Löydämme hotellin takaa upeasti kukkivan ryhmän kirsikkapuita, ja innostumme pomppimaan niiden alla yrittäen napata kiinni maahan putoavia terälehtiä, koska tämän puuryhmän hanafubuki on alkamassa. Hetken ryntäilyn jälkeen tulen vilkaiseeksi hotellin suuntaan, ja kas, tuolla toisen kerroksen terassilla seisovat Antti ja Mikko, Anssin bändin basisti ja kitaristi, katselemassa touhujamme. Mikko vilkuttaa meille iloisesti. Tuota, eihän me yleensä näin, yleensä me olemme ihan aikuisia ja käyttäydymme asiallisesti – eikun äh, mitä mä esitän, kyllä me itse asiassa yleensäkin käyttäydymme juuri näin.

Jo muutaman tunnin jatkunut pieni sade ei osoita laantumisen merkkejä, joten päätämme jättää kävelyn tähän ja palaamme takaisin Tulisuudelmaan katsomaan, onko muukin bändi paikalla. Kyllä, he kaikki ovat paikalla, ja sound check on alkamassa. Jäämme seuraamaan sitä sisäänkäynnin nurkalle. Saamme kuulla peräti kaksi ja puoli biisiä, sekä lisäksi vähän jamittelua. Oikein kunnon preshow! Bändi saa tsekkinsä valmiiksi ja katoaa jonnekin alakerran suuntaan, ja me lähdemme hetkeksi huoneeseemme lojumaan.

Tulisuudelman ovet avataan kymmeneltä, ja siirrymme ala-aulaan sopivasti ennen sitä. Löydämme täältä muutamia samalle keikalle tulossa olevia tuttuja, ja asetumme jonon jatkoksi kun saamme keikkalippumme vaihdettua hopeisiksi rannekkeiksi. Portin auetessa marssimme portaat ylös ja varaamme paikat lavan edustalta. Valtaosa muusta yleisöstä sijoittuu toistaiseksi lähinnä salin seinustoille pöytiin. Yksi rohkea katsoja on asettunut esittelemään tanssiliikkeitään lattialle, joka on tahmea jo tässä vaiheessa iltaa. Istumme lavan etureunalle katselemaan häntä, ja kohta huomaamme, että myös lava on tahmea. Tietenkin, olemmehan Tulisuudelmassa.

Juttelemme kaikessa rauhassa vielä puoli kahdeltatoista, kun vieruskaveri tönäisee ja käskee nousemaan. No, mitä nyt? Oho, keikka on tosiaan alkamassa aivan aikataulun mukaisesti, vaikka tässä talossa niiden alku usein viivästyy puoleen yöhön tai ylikin. Mutta tuollahan Anssi porukoineen jo seisoo lavan sivulla olevan tolpan takana, ja kohta bändi nousee Villen johdolla lavalle aplodiemme saattelemana. Anssi tulee heti perässä kitaroineen, Kevään intro starttaa ja keikka on käynnissä! Tanssilattia oli aivan täynnä hetkeä ennen keikan aloitusta, ja nyt porukat asettuvat seisomaan lasit käsissään rintamasuunta lavaa kohti.

Mies mustissaan vaihtaa kitarasta toiseen, liehuu pitkin lavaa ja nappaa välillä laulumikin käteensä innostaessaan yleisöä, ja muu bändi antaa tiukkaa taustatukea. Yleisö osallistuu komeasti yhteislauluun. Neljästä ensimmäisestä kappaleesta arvaa, että nytkin mennään tämänvuotisen kevätkiertueen vakiosettilistan mukaan ja mikäs siinä, antaa mennä vaan. Tällä kertaa paikan valinta tarkoittaa valitettavasti sitä, että Mikon kitara tahtoo peittää kaiken muun alleen ja etenkään Anssin laulua ei oikein kuule, päinvastoin kuin sound checkissä jossa äänet olivat hienosti kohdillaan, mutta jossa me olimme eri paikassa eli aivan tilan takanurkassa. Yleisöstä toivotaan äänekkäästi Paranoidia.

Viidentenä biisinä on Levoton. Hmm, ei kai sen tässä kohtaa pitäisi tulla? Puuttuuko jotain välistä? No sama se, Anssi manaa levottomuutta esille ja kertoo, että tämä voisi olla se ilta, tämä voisi olla se paikka, tämä voisi olla se Vantaa, jossa levottomuus lasketaan irti. Osa katsojista oli selvästi ruokkinut tai ehkä pikemminkin juottanut levottomuuttaan jo ennen keikan alkua, mutta yllättävän vähällä tönimisellä täällä säästyy. Kaikilla ei ole yhtä hyvä tuuri, ja eräs katsoja saa vapautuksen häneen liimautuneesta nilkistä vasta, kun Antti astuu lavan reunalle ja sanoo mielipiteensä moisesta käytöksestä.

Levottoman jälkeen Antti taluttaa bändin nokkamiehen rumpuraiserin vieressä olevan settilistan luokse ja osoittaa sieltä jotain. Ja aivan oikein, Anssi on sotkenut ennalta sovitun biisijärjestyksen, ja nyt vasta tulee Piirrä minuun tie, jonka siis olisi kuulunut soida ennen Levotonta. No ei se mitään, sillä seuraavaksi revontulet loimuavat ja Ilves nousee listaykköseksi. Antti herrasmiehenä kumartuu lattian tasolle jotta ei peittäisi näkymää, kun usein hänen taakseen piiloon jäävä Saara saa laulaa oman rivinsä Kahdessa sisaressa, ja yleisö taputtaa.

Kun uhkaavat pilvet on puhalleltu pois Tikkurilan taivaalta, Mikko ja Anssi aloittavat ihan vieraalta kuulostavan intron. Nyt on 1972:n paikka setissä, ja yritän epätoivoisesti kuulla tästä tiluttelusta jotain tuttua mutta ei, ja silti Anssi astuu kohta laulumikin ääreen, ja alkaa kertoa, mitä Kristian teki aikoinaan luokassa. Oho, no jopas, uusi ihan intro sen vanhan tutun tilalla! Nummela sen sijaan kulkee totuttuun tapaan ja saamme kavuta yhdessä harjulle.

Encore lähtee käyntiin taas aluksi tunnistamattomalla jamittelulla, jonka muuntuu kohta tutuksi sydänten aluksi Villen liittyessä mukaan. Yleisöstä tiedustellaan, onko Anssi itse Ilves, mutta hän vastaa olevansa Leijona, syntynyt heinäkuun lopulla. Mika kavereineen käy ajelulla, ja vaikka Tulisuudelmassa on tänä iltana kaikki hyvin, Laurilla ei taaskaan ollut. Vielä on aikaa yhdelle biisille, jonka myötä poltetaan loppuun vihoviimeisetkin energianrippeet elimistöistämme. Keskisormet pystyyn ja Fuck the World!

Bändi kumartaa, Anssi kiittää yleisöä illasta ja he kiirehtivät pois lavalta jonnekin bäkkärin suuntaan. Jäämme vielä hetkeksi istuskelemaan lavan etureunalle ja juttelemaan, mutta kello on jo paljon ja huomenna on muiden menojen takia melko aikainen herätys, joten jätetään nuoremmat vielä katsomaan, millainen meno täällä yökerhossa on ja me siirrymme nukkumaan. On tämä vain melkoisen myöhäinen keikan alkamisaika, ja vastaavasti keikan päättymisaikakin on myöhään, pitkällä seuraavan vuorokauden puolella. Onneksi lähiaikoina on tiedossa keikkoja, joilla on varhaisempi alkamisaika, mutta kaipa tänne Tulisuudelmaan tulee jatkossakin palattua, oli soittoaika mikä vaan, koska tämä paikka täytyy käydä kokemassa.

Settilista

Kevät tulee
Milla
Puistossa
Nostalgiaa
Levoton tyttö
Piirrä minuun tie
Revontulet
Ilves
Kaksi sisarta
Sut puhallan pois
1972
Nummela

Miten sydämet toimii?
Mikan faijan BMW
Fuck the World (Pyhimys cover)