Pidetään levyraati!

| Tagit: | Aiheet: Musiikki | Kirjoittaja:
Kuva: Wikipedia
Kuva: Wikipedia

Koulussa sellaiset musiikintunnit olivat hauskimpia, jolloin järjestettiin levyraati. Toimme omia kasettejamme kelattuna mielikappaleemme kohdalle, opettaja soitti niitä niin monta kuin tunnin aikana ehti. Jokainen merkitsi pisteet vihkoonsa ja tunnin päätteeksi opettaja ynnäsi lopputulokset liitutaululle. Oman kappaleen menestystä oli jännittävää seurata: kavereilta tuli tietysti hyviä pisteitä, etupulpettien likoilta huonompia.

Ainakin itse suhtauduin tehtävään suurella vakavuudella: kuuntelin tarkasti jokaisen kappaleen ja puntaroin huolellisesti niiden hyvät ja huonot puolet. Olin pisteyttäessäni ankara, mutta oikeudenmukainen.

Elitisimiä-kirjoitukseni perään virinnyt keskustelu musiikkinäytteineen herätti ajatuksen, joka on minusta parhaimpani pitkään aikaan: pidetään levyraati!

Tuumasta toimeen. Tässä säännöt:

Jokainen osallistuja postaa tämän kirjoituksen kommenttiraidalle esittäjän, kappaleen nimen sekä linkin, jonka takaa teos löytyy YouTubesta. Laulujen määrä on rajattu kahdeksaan, muuten tästä tulee liian työlästä – siis kahdeksan ensimmäisenä linkitettyä kappaletta hyväksytään mittelemään paremmuudesta. (On tietysti hyvin kiusallista jos kukaan muu kuin minä ei innostu tästä hankkeesta…)

Kun kahdeksan kilpakappaletta on selvillä, alkaa arvostelu. Jokainen kappaleen ilmoittanut on velvoitettu arvostelemaan myös muiden ilmoittamat teokset (omalle kappaleelle ei kuitenkaan anneta pisteitä). Arvosanat annetaan yhdestä kymmeneen (ei plussia, miinuksia eikä puolikkaita). Pelkät numerot riittävät, halutessaan voi kuitenkin esittää pari nasevaa, klausjärvismäistä kommenttia.

Myös yleisö saa osallistua äänestykseen: pelin henki on kuitenkin se, että jos leikkiin ryhtyy, niin on arvosteltava kaikki kahdeksan kappaletta.

Aikaa on tästä hetkestä eteenpäin 24 tuntia. Alkakaapa siis heti ilmoitella kandidaatteja, niin musiikin kuuntelu ja pisteyttäminen pääsee käyntiin! Äänestysaika päättyy huomenna klo 10.00.

Minä muistan edelleen sen ala-asteen levyraadin, johon luokkatoverini toi Quiet Riotin Metal Healthin – kappaleen avausriffi oli niin päräyttävä, että se jätti pysyvän muistijäljen korteksiin. Tarjotkoon tämä levyraati meille yhtä ikimuistoisia elämyksiä!

♠    ♠    ♠

Miten tässä kävi? Levyraadin lopputulokset löytyvät täältä.

Kommentit

  9. Mahtavaa – kahdeksan kappaletta on jo kasassa. Kokonaisuus muodostaa vielä aika mellevän musiikillisen tilkkutäkin. Nyt vain kuuntelemaan asianmukaisesti otsa rypyssä. Arvosanoja ja kritiikkiä saa alkaa jaella, aikaahan on huomisaamuun. Muistakaa: ei pisteitä yksittäisille biiseille – kaikki tulee arvioida (paitsi se oma).

    Tämähän meni paremmin kuin odotin: suunnitelma B oli nimittäin postata kappaleita itse erilaisten pseudonyymien takaa.

    Ei enempää biisejä! Valta on siirretty kansalle.

  11. #1: 10 pistettä. Koskettaisi, vaikkei esittäjä olisikaan kuollut.
    #2: 9 pistettä. Tulee mieleen ZZ Topin parhaat etelärokkirallit ennen kuin Frank Beard vaihdettiin robottiin. (vaikka kyllä oikeasti diggailen myös Afterburner jne. -aikakautta, esmes Stages on loistava)
    #3: 4 pistettä. Kitaraosasto kohdillaan, mutta korina ei vaan jaksa lämmittää.
    #4: 7 pistettä. Kuulostaa lupaavalta, mutta kehno laatu rokottaa kokonaisnautinnosta. Sai kuitenkin kiinnostumaan artistista.
    #5: 8 pistettä. Seiska biisistä, lisäpiste Lennonista rummuissa.
    #6: 10 pistettä, eikä tartte edes kuunnella. Legendarisch.
    #8: 6 pistettä. Hyvän mielen ralli, mutta jostain syystä minua ärsyttää Lily Allenin aksentti. Kuulostaa jotenkin liian alleviivatulta.

  12. -jeppe: Tulit hiukan myöhässä, raatiin osallistuvat kahdeksan biisiä oli jo lyöty lukkoon. Transformer Man olisi kuitenkin saanut minulta kovat pisteet – vaikka Unplugged-versio onkin mielestäni vielä originaalia parempi.

  13. #1: 9 pistettä. Tästä biisistä jäi surumielinen olo, mutta hyvällä tavalla.
    #2: 8 pistettä. Hauska video ja tarttuva biisi. Nyt ymmärrän, miksi 90 % pojista (tai-ainaskii-melkein) haaveilee kitaristin urasta 🙂
    #3: 1 piste. Melodiasta 8 pistettä, mutta laulajan korina pudottaa siitä 7 pois 🙂
    #4: 8 pistettä. Kaunis kappale ja laulajan ääni on persoonallinen. 4 min biisinä olisin antanut tälle ysin. Nyt vähän turhan pitkä versio.
    #6: 5 pistettä. Ei kolahtanut bändi/biisi silloin aikoinaankaan, ja vielä vähemmän tätä nykyä.
    #7: 10 pistettä. Tämä oli pakko kuunnella 3 krt peräkkäin (vaikka Levyraadin sääntöjä uhmaten). Kiva kuunnella välillä jotain muutakin kuin lontoonkielistä musaa. Voi keskittyä pelkästään melodiaan, laulajan ääneen ja kappaleen tunnelmaan…
    #8: 7 pistettä. Lily Allenin äänestä tykkäsin, mutta video ärsytti. Ja puhaltimet varsinkin biisin loppupuolella alkoi jo riipiä hermoja 🙂

    Ugh. ”Pirkko Liinamaa” on puhunut! 🙂 (Kuluikin hyvin tämä duhadenä-saikkupäivä kotona mm. Levyraadin parissa.)

  14. Äh, myöhästyin. Olisin myös halunnut laittaa yhden kappaleen mukaan kilpailemaan. Anssille sellainen vinkki että tekaiseppas foruumille pystöön samanlainen levyraati aihe niin useammat pääsevät mukaan! Nimittäin sen verran hyvä idea on.

  15. #1 – 7p. miellyttävä, vaikkakin hieman melonkolinen fiilis…
    #2 – 8p. letkeä meno…
    #3 – 5p. en ole koskaan oikeen tykännyt tuosta susilaulusta…
    #4 – 7p. herkkää…
    #5 – 6p. Springsteen tykkäis!
    #6 –
    #7 – 7p. eteerisen viileetä…Seal tykkäis!
    #8 – 4p. en oikein saanu kiinni…

  16. 1. 5 pistettä. Hieno klassikkobiisi kyseessä. On vaan vähän liiankin riisuttu minun makuuni. Pelkkä ukulele ja hento ääni eivät jaksa kantaa biisiä kiitettävään arvosanaan asti.

    2. 6 pistettä. En ole oikein koskaan saanut selville, tekeekö Eagles of Death metal hommaansa täysin kieli poskessa vai edes hieman vakavissaan. Oli miten oli, väljähtäneeltä tuntuu tämäkin yhden idean musiikillinen pala, oli sitten huumoria tai ei.

    3. –

    4. 8 pistettä. Tästä mie tykkään. Pompöösiä orkestraatiota, taiteellista vonkumista mikrofoniin, ja kaikesta vielä bootleg-tallenne. Mieleeni soi kaikuja Madman Across the Waterin aikaisesta Elton Johnista.

    5. 7 pistettä. Alku vaikutti todella lupaavalta, sen jälkeen laulajan ”keskiluokkainen Jyrki 69” -tyyli vei fiilikset. Arvosana keskiarvo kiitettävistä väliosista ja heikoista säkeistöistä. Pahimmillaan fiilis on kuin Soundi-lehden legendaarisesssa demoarvioissa ”kitaraa rämpytetään ja sanoja hoetaan, tylsää”

    6. 9 pistettä. Eihän tälle vaan voi mitään, tämä biisi edustaa aikalailla kaikkea sitä mikä on hyvää ”kasarihevissä” \,,/ \,,/

    7. 7 pistettä. Jrock oli nuorena heikkouteni, hienojen biisien ja sovitusten päällä vaan oli aivan liian usein jollain tapaa tökkivää laulua. Tässäkin laulu tuntuu ”soivan” kauniisti osana herkkää kappaletta valitettavan harvoin.

    8. 7 pistettä. Todella kivat loopit taustalla. Laulajan äänestä, tyylistä ja aksentista en pitänyt, vaikka laulumelodia paikoin kiva onkin.

  17. Täytyy vielä Dioon palata sen verran, että se jaksaa aina vain pitää uskottavuutensa. Toisin on käynyt monelle muulle 80-luvun sankarille. Vaikkapa Twisted Sisterin ovat vuodet syöneet aika surkuhupaiseksi humpaksi.

  18. Kappale #1:

    Israel Kamakawiwo’ole: Somewhere Over The Rainbow

    Biisi on omiin korviin jo hiukan liian kulunutta tavaraa, eikä tämä nyt sinällään tuonut mielestäni siihen mitään hirveän uutta ja merkittävää. Hienosti sinällään saatu toimimaan tuo versio, mies ja ukulele, mutta olisin ehkä vielä kaivannut johonkin väliin jotain uutta elementtiä. Kun havaiji-tunnelmissa ollaan, niin vaikka jotain slide-juttuja ym. tai jotain rytmistä elementtiä lisää. Ei mitään vikaa sinänsä, mutta ei mitään erikoistakaan.

    5 pistettä

    Kappale #3:

    Seith : Undertow

    Ensimmäisenä kappaleessa ilahdutti ns. ”rautalankasoundilla” vedetty kahden äänen särömassan päällä kelluva riffi. Tällaisen musiikin parissa se on jo aika rohkeaa. Örinä oli omassa lajissaan ihan hyvää, tosin artikulaatio jäi vähän epäselväksi… tai vähän ja vähän. En saanut yhdestäkään sanasta selvää, mutta kenties sillä ei tässä ole niin paljon merkitystä. Biisi oli harmoniamaailmaltaan suht tonaalista ja sinne olisi kyllä jotain puhdastakin laulua saanut johonkin väliin. Tosin sekin on nykyään jo klisee, että vuorotellaan örinää ja puhdasta. Vaikeaa on hevyä soittavilla. Kappale jäi jollain tapaa kuitenkin aika etäiseksi, mitään muuta tarttumapintaa tuon rautalankailun lisäksi en oikein löytänyt. Bändi sinällään vaikutti ihan potentiaaliselta tapaukselta, mutta ehkä juuri tämä biisi ei ole sitten se omaan makuun parhaiten sopiva.

    6 pistettä

    Kappale #4:

    Sufjan Stevens: Majesty Snowbird

    Huonosta äänenlaadusta voisi ehkä sakottaa yhden pisteen. Kaikki musiikillinen informaatio ei ihan välittynyt sieltä niin kuin olisi toivonut. Mutta joo. Hieno uusi tuttavuus. Ensi alkuun pelästyin, että nyt tulee joku 10 minuutin itkuvirsi, mutta siellähän oli ihan hyviä juttuja. Pitää jatkossa tutustua kyseiseen artistiin paremminkin. Biisi jäi soimaan päähän ja aiheutti hetkeksi apean melankolisen mielentilan. Mutta niinkin voi hyvä musiikki vaikuttaa.

    8 pistettä

    Kappale #5:

    The National : Slow Show

    Kiinnostavamman laulajan ja laulumelodioiden kanssa olisi voinut olla ihan hyvä. Nyt ei oikein jaksanut kiinnostaa millään tapaa. Tyyppi vaan mutisee jotain mikkiin. Ei kolahda.

    4 pistettä

    Kappale #6:

    Dio:Last in Line

    Mulla ei ikäni puolesta liity tähän ainakaan mitään nostalgia-arvoa, eikä kappale muutenkaan ollut ennestään tuttu. Diolla on kyllä ihan hyviä ralleja, mutta tämä nyt ei oikein kolahtanut. Tykkään kyllä vanhoista hevijutuista, mutta kun ei kolahda niin ei kolahda. Minkäs sille mahtaa. Melodiat eivät kai matkustaneet sinne, missä juuri minun korvaani miellytetään.

    4 pistettä

    Kappale #7:

    Akino Arai: Ai No Ondo

    Riemastuin heti alkuun, kun jostain tuli mielleyhtymä Final Fantasy 7:ään. Se takaa jo sen, ettei tämä jää viimeiseksi omalla listallani. No, mutta olisihan se kappale voinut tuosta johonkin vielä kasvaa, mutta toisaalta mukava tämmönen pikkubiisi. Japanin kieli on myös ihan veikeän kuuloista.

    7 pistettä

    Kappale #8:

    Mark Ronson feat. Lily Allen: Oh My God

    Hyvä musiikkivideo vei ehkä himpun verran liikaa huomiota pois itse biisistä, mutta hyvähän se kuitenkin oli. Jos hommaa rupeisi purkamaan ja pohtimaan ja blä blä niin tultaisiin tulokseen rölölöö mutta en jaksa. Totean vain, että hyvälle tuulelle tulin ja tästä annan vaikka:

    8 pistettä

  19. Hei, ketkään muut kuin biisejä postanneet eivät ole vielä osallistuneet raatiin! Ideahan oli, että kaikki saavat antaa pisteitä, tarkempi kommentointikaan ei ollut pakollista. Tässä olisi siis hyvä puhde perjantai-illalle!

  20. 1. kaunis. itku. 9
    2. hieno. nauru. 9
    3. jees. vesi ei liikahda. 8
    4. piano ja linnut! 9
    5. ooh! intensiivistä. 10
    6. tuuli. 7
    7. soittorasia. 6
    8. omituinen. painajainen. 5

  21. 1. Ihan kiva. 8
    2. Kohtalainen. 6
    3. Soitto kivaa, laulu karseeta. 4
    4. Kaunis. 8
    5. Mukava. 8
    6. Menettelee. 7
    7. Kiva, tylsähkö. 7
    8. Ärsyttävä. 3

  23. Kappale #2, Eagles of Death Metal/I Want You So Hard:

    8 pistettä. Mahtava video! Biisikin on reimaa räimettä. Kiinnostaisi kyllä saada kitara, jolla on kuulijoihin tuollainen efekti. Vaikka sanotaanhan sitä, että oikeasti soundi on soittajan sormissa.

    Kappale #3, Seith/Undertow:

    4 pistettä. Alan kai olla jo liian vanha kuuntelemaan mörköoopperaa. Muistaakseni Pedro Hietanen on kiteyttänyt osuvasti: ilman melodiaa on tylsää. Pisteet puhtaista kitarasoundeista, joita oli yhdistetty perusmetalliin mielenkiintoisella tavalla.

    Kappale #4, Sufjan Stevens/Majesty Snowbird:

    7 pistettä. Olisi ollut yhdeksän pisteen biisi n. 3 minuuttia lyhyempänä, jostain 4 – 8 minuutin väliltä olisi voinut huoletta editoida. Sen sijaan loppuratkaisu oli mahtava – siinä yllettiin jopa pekkapohjolamaisiin tunnelmiin. Voi myös olla, että lo-fi-henkinen tallenne rokotti yleisarvosanaa.

    Kappale #5, The National/Slow Show:

    7 pistettä. Ihan ok, ei kuitenkaan imaissut mukaansa. Johtui ehkä sisäänpäinlämpiävästä ja kenkiätuijottelevasta esityksestä.

    Kappale #6, Dio/Last in Line:

    10 pistettä. Kyllähän tämä nyt on kuitenkin parasta, ei voi mitään. Näkyikö Jimmy Bainia muuten videolla lainkaan? Vinny Appice vilahti sentään jyskyttämässä kaleeriorjarumpuja.

    Kappale #7, Akino Arai/Ai No Ondo:

    9 pistettä. Tämän kappaleen kuunteleminen oli kuin olisi pirskottanut hikoileville kasvoilleen raikasta vettä. Kuuntelin pari muutakin Akino Arain biisiä ja totesin, että ehkä tämä ei kuitekaan toimi isompina annoksina.

    Kappale #8, Mark Ronson feat. Lily Allen/Oh My God:

    6 pistettä. Tällainen musiikki vaatisi laulusuoritukseen rutkasti enemmän hikeä mennäkseen meikäläisen rytmivarpaaseen. Lily Allenin vokaalit jäivät aika pliisuiksi, siiderisoulin makuisiksi. Vähän liian turvallinen meininki.

  25. 1. Klassikkokappale ja ukulelehan kuulostaa kivalta. Rauhallista iltamusiikkia. 8
    2. Kova meno, tiukka etukeno 7
    3. Ns rautalankakitara positiivista. Sanoista ei saanut selvää. 6
    4. Ei saa otetta. 5
    5. Jos laulaja olisi laulanutkin, niin tämä olisi voinut olla aivan kelpo kappale. Rumpalille pisteet, hyvä komppi. 6
    6. Autoradiosta tulee yhä useammin valittua radio rock kanava. Kasariheviäkin kuuntelee mieluummin, kuin muiden kanavien parinkymmenen kappaleen soittolistoja. 7
    7. Kaunista ja rauhoittavaa 8
    8. Tylsää, koska tämä loppuu. 4

  26. Kiitos OP, ilahdutti! Ja kiitos Anssille, tämä on ollut hyvää perjantaipuhdetta musiikinystävälle joka sinnittelee ilman cd-soitinta jo kolmatta kuukautta.

    Kappale 1: kaunista, 8 p.
    Kappale 2: ei pisteitä huumorista, vain musasta, 6 p.
    Kappale 3: miinusta hiukan karheasta lauluäänestä, moshauksesta saattoi tulla plussaa, 9 p.
    Kappale 4: hiukan liian pitkä, 7 p.
    Kappale 5: kiva, varmaan paranisisi useammalla kuulemiskerralla, 8 p.
    Kappale 6: ihan ok, 8 p.
    Kappale 7: kaunista, mutta turhan unettavaa, 7 p.
    Kappale 8: video oli hauska, mistä rapsautin peräti kaksi bonuspistettä, 9 p.

    Tämän levyraadin ohessa olen pyörittänyt omaa varjolevyraatiani siltä varalta jos ja kun tällainen levyraati järjestetään uudestaan. Kyl on vaikee valita parasta.

  27. #1: 7 pistettä
    Kaunis.

    #2: 8 pistettä
    Kuusi biisille ja kaksi josh hommelle rummuissa.

    #3: 4 pistettä
    Mitä ihmettä tuo korinalaulu teki tuossa?

    #4: 10 pistettä
    Ihanan mahtipontinen.

    #5: 9 pistettä
    The National toimii aina.

    #6: 9 pistettä
    Tässä oli paketti loistavasti kasassa.

    #7: 5 pistettä
    Asteikon keskiväliltä oli biisikin.

  28. Aika on täynnä! Pisteitä ynnäillään ja tulokset julkistetaan hetken päästä. Valitettavasti Ossi ei ole käynyt antamassa omia pisteitään, joten hänen ilmoittamansa kappale jouduttaneen hylkäämään – ellei Ossin pisteitä saada n. vartin sisällä.

  29. Äh, anteeksi myöhäisyyteni. Kiireinen kun luulen olevani, en ehtinyt tehdä tätä ajoissa. No, parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan!

    #1: Rauhoittava tulkinta klassikosta, kaupanpäälle hyvänmielen video. 7
    #2: Rock-sapluuna hallussa. Videosta 200 pistettä lisää. 9
    #3: Rehellistä, mutta melko pitkä biisi. 6
    #4: –
    #5: Laulajalla on ”teen puhelinluettelon lukemisenkin mielenkiintoiseksi” -ääni Muuten melko mielenkiinnoton. Esimerkiksi Lambchop on tehnyt tätä 15 vuotta, varmemmalla otteella. 4
    #6: Mies, ääni ja video. Ja vanha kehno. 8
    #7: Hyvää fiilistelyä. Oon salaa toivonu, että joku tutustuttais mut hyviin japanilaisartisteihin. 8
    #8: Alkuperäinen biisi on aikas rasittava renkutus, mun mielestä tietty. Tässä oltiin onnistutta puhaltamaan fiilistä mukaan Lilyn äänellä, ja sovituksella tietty. Ja videon ”Lilyn” jessicarabitmäisyys toimii. 8

Roskapostin vuoksi vanhoista artikkeleista on kommentointi suljettu automaattisesti.