02.12.2005 JÄRVENPÄÄ, Rivoli




Muutama sana ruokahuollosta tien päällä: 

Nämä keikkareissut ovat harvemmin mitään makumatkoja gastronomian ja nautiskelun maailmaan. Tavallisesti orkesteriruokailu on keikkapaikoilla järjestetty siten, että keittiöstä saa ns. henkilökuntasapuskaa. Toisinaan käteen lyödään oikein ruokalista, mutta tähdennetään, että siitä sopii sitten vain ottaa joko tätä tai tätä. Muistuu mieleen sekin ruokailu, jossa meille ilmoitettiin, että orkesteri saa tilata mieleisensä Pizza Fantasiat – kahdella täytteellä. Lisätäytteet olivat maksullisia. Mahtoi siitäkin koitua merkittävät säästöt järjestäjälle! Kasvisruokavalio tietysti mutkistaa asioita. Yleensä keittiö loihtii pyydettäessä kasvisvaihtoehdon, mutta on vielä paikkoja (tuntuvat keskittyvän lähinnä pohjanmaalle), joissa kasvisruokaa tiedusteltaessa todetaan ykskantaan: ”Tossa on porkkanaa ja tomaattia.” Sitä täytyy sitten vain luikkia häntä koipien välissä omalla kustannuksellaan lähimpään Kotipizzaan tai vastaavaan.

Hyvin harvoin voidaan siis puhua keikkailusta ja herkuttelusta samaan hengenvetoon. Poikkeuksiakin onneksi on ja voin ilokseni todeta, että Järvenpään Rivolissa meitä kohdeltiin kuin kuninkaita. Ruokailu tapahtui hotellin Casa Toscana –ravintolassa. Ystävällinen tarjoilija toi ruokalistat tiedustellen, josko haluaisimme ensin nauttia alkuruoat. Niin, ja kiinnostaisiko meitä tutkia myös viinilistaa? Mainitsimme olevamme illan orkesterista odottaen, että listat nykäistään saman tien pois käsistämme. Mutta tarjoilijapa ilmoitti, että saamme toki tilata listoilta kaikkea mitä mielemme tekee. Niinpä päädyimmekin aterioimaan ns. isolla suuttimella. Pöytään tilattiin erilaisia juomia, alkuruokia, pääruokia, jälkiruokia. Viihdyimme aterialla kolmisen tuntia muonan ja meiningin ollessa ensiluokkaista. Propsit siis Rivolille ja Casa Toscanalle!

Onneksi syöminen tapahtui alkuillasta, joten keikkaan mennessä ruoka oli ehtinyt sopivasti laskeutua ja jaksoimme kiivetä lavalle. Paikalla oli järjestäjän ilmoituksen mukaan vähän yli kuusisataa ihmistä ja tunnelma kuumahko. Rivolin esiintymisnurkkaus on matalanpuoleinen ja lämpö tuntui tiivistyvän pienelle estradille. Tilaa ei ollut kovinkaan suuriin manöövereihin ja kompuroinkin tuon tuosta joko omaan efektilautaani tai Kellyn rumpuihin. Meininki oli kuitenkin hyvä ja esitimme mielestäni hyvinkin nasevan keikan. Biisilistaa oli hiukan rukattu ja nostimme päähänpistostani mukaan Kissanpäivät, jota ei ole esitetty aikoihin. Laulun soittaminen olikin kuin olisi tavannut pitkästä aikaa vanhan tutun.

Muistini ei taaskaan pettänyt ja niinpä unohtelin monissa biiseissä sanoja. On mielenkiintoista, että nämä mustat aukot sijaitsevat yleensä aina samoissa paikoissa. Tällä hetkillä suurin musta aukko on Faijan haamun ensimmäisen säkeistön jälkimmäisessä puoliskossa, johon alan automaattisesti laulaa toista säkeistöä. Vaikka tiedostan ongelman, niin silti se vain aina tapahtuu. Myös Rock-unelmassa on tällaisia paikkoja: ”Pakettiautoon kamat kannetaan” –rivi on esimerkiksi paha. Vielä vaikeampi on tosin muistaa riviä ”Eilen Johnnyn kanssa nautittiin.” Karhusaaressakin tulee ensimmäisessä säkeistössä helposti laulettua toisen säkeistön asioita.

Ongelma kai syntyy siitä, että en haluaisi soittaa ja laulaa keikkoja liian keskittyneesti. Tahdon pitää meiningin rentona ja vapaana. Mikäli keskittyisin liiaksi esim. sanojen muistamiseen, niin otsalle ilmaantuisi ryppyjä ja minulta jäisi huomaamatta mitä ympärilläni tapahtuu. Vuorovaikutus bändin ja yleisön kanssa häiriintyisi. Siksi pidän mieluummin mieleni avoinna ja pyrin elämään hetkessä, miettimättä mitä seuraavaksi tapahtuu. Sanojen laulaminen on automaatio. Ne joko pulppuavat selkäytimestä – tai sitten eivät…

Keikan päättyessä toteamme, että Kelly on vihdoinkin murtanut faaraon kirouksen: hän on kuin onkin selviytynyt päivästä ilman sairaalareissua! Läheltä piti –tilanteita on tietysti kuulemma riittänyt. Jumittelemme lopuksi takahuoneeseen kuuntelemaan Amen pohjattoman tarina-aarteiston kauneimpia helmiä. Kaikin puolin onnistunut päivä.