11.10.2001 HELSINKI, JM-klubi

Työntäyteinen päivä. Ohjelmaan sisältyy singlemasterointia Finnvoxilla ja illalla kaksi keikkaa Helsingissä. Milla (singlebiisi siis) masteroidaan Pauli Saastamoisen vääntäessä nappuloita ja on pakko myöntää, että hyvältähän se kuulostaa! Ralli lienee kaikkien radioissa ja kauppojen hyllyillä marraskuun loppupuolella. 

Esiintymisistä ensimmäinen on yksityistilaisuus Forumin työntekijöille Teatrossa. Edellinen yrityksemme bisnesbileissä päättyi mahalaskuun (ks. 20.9.), mutta täällä meininki on huomattavasti antoisampi. Alussa tilanne on jäykähkö sekä esiintyjän että yleisön tarkkaillessa toisiaan epäluuloisina, mutta muutaman biisin jälkeen eturiviin säntää innokkaita kauniimman sukupuolen edustajia ja jää murtuu. Lopputulos nousee siis plussan puolelle.

Illan toinen rasti on JM-klubilla, eli aiemmin Jortsumestarina tunnetussa kuppilassa. Tunti sitten päättynyt edellinen esiintymisemme on jättänyt orkesterimme hervottomaan tilaan ja soitamme amatöörimäisimmän keikkamme pitkään aikaan. Tunnelma on kokeiluun kannustava ja ainakin minä improvisoin kitarani kanssa oikein urakalla. Seuraa vaarallisia tilanteita ja lukuisia virheitä, mutta myös joitakin hienoja hetkiä, joiden löytäminen kannustaa aina ilta illan jälkeen uusiin kokeiluihin. Huomaan nykyisin olevani kitaristina itsevarmempi. Sekunti ennen soolon alkamista minulla ei ole vielä aavistustakaan siitä mitä tulen soittamaan – heittäydyn vain fiiliksellä tilanteeseen. Välillä tietysti ajan itseni mahdottomiin paikkoihin ja lopulta umpimetsään, mutta aina silloin tällöin onnistun löytämään nuottien viidakosta juuri ne oikeat äänet, jotka johdattavat turvallisesti takaisin biisiin. Ja juuri se niiden etsiminen on hauskaa – ei se, että tietäisin etukäteen missä ne ovat. 

JM-klubilla olemme siis löytöretkeilijöitä ja lopussa meitä odottaakin mainio palkinto: soitamme pitkästä aikaa Esko Riihelän painajaisen (Kelly vain aloittaa sen muilta kysymättä) ja tuloksena on paras versio ikinä kyseisestä biisistä! Tästä innostuneena kokeilemme vielä onneamme soittamalla heti perään Harhaan (myös harvemmin kuultu ralli). Hyvinhän sekin menee, mutta kaksi slovaria illan päätteeksi jättää ilmaan hieman velton fiiliksen. Meillä on kuitenkin hauskaa, vaikka ei tämä nyt millään muotoa se kaikista tiukin keikkamme ollut…