14.04.2006 RAUMA, Raumanlinna

Rauman reissu lähtee käsistä ennen kuin on ehtinyt edes alkaa. Käyn nimittäin edellisenä päivänä pilailukaupassa hakemassa metritolkulla irtopartaa. Toimin ennen keikkaa karvamestarina ja räätälöin jokaiselle uuden esiintymisilmeen. Tämän näköinen ryhmä valloitti Raumanlinnan:


Käytin runollisimmat sanankäänteeni yrittäessäni ylipuhua Saaraa pieniin viiksiin. Maanitteluni eivät läpäisseet Saaran kivikovaa sydäntä, mutta hän antoi loppujen lopuksi sen verran periksi, että sain tehdä hänelle karvaiset rystyset.


Antti Karisalmen kauneimpien mietelauseiden eittämättömiin helmiin kuuluu ajatus siitä, miten Rudolf Schenkerin (The Scorpions) viikset eivät lähde ajamallakaan. Toiset meistä yksinkertaisesti syntyvät, elävät ja kuolevat viiksekkäinä. Minusta tuntuu, että olen odottanut näitä koko elämäni.

Valitettavasti keikalla valtaosa huuliparrasta takertui mikrofoniin ja irtosi.
Hetken aikaa elin kuitenkin täyttä elämää!


Ketonenkin näkee nenänsä alleviivaamisen arvoisena.
Melkoisen mielevä hidalgo, vai mitä tytöt?


Ville käytti tilaisuuden hyväkseen ja peitti orastavan kaljunsa.
Lopputulos on hyvin luonnollisen näköinen – päälaen pientä pälveä tuskin huomaa!

Villen jakaus riistäytyi keikalla lopullisesti hallinnasta Kahden sisaren aikana.
Esitys jouduttiin miltei keskeyttämään koko orkesterin nauraessa itseään tärviölle.


Tätä näkyä on hyvin vaikeaa kuvata sanoin.


Tällaiset pulisongit ovat aina olleet Teron haaveena. Eikä ihme!


Andy on elävä todiste siitä, miten pieni parransänki tekee miehen.