16.03.2002 NIVALA, Tuiskula




Suuri huviretkemme on ulottunut Nivalaan, legendaariselle Tuiskulan lavalle. Etukäteen minua on varoiteltu ns. Nivalan laista, joka kuulemma tarkoittaa paksuja henkseleitä vedettynä esiintymissopimuksen liitteenä olevan raiderin päälle. Olen kuullut värikkäitä tarinoita Tuiskulan takahuoneen olemattomista palveluista jäisine meetwurstileipineen ja ynseine henkilökuntineen. Todellisuus kuitenkin onneksi murskaa myytit ja Tuiskulan meininki paljastuu varsin hyväksi. Takahuoneessa on monipuolinen pöytä valmiiksi katettuna, talon väki vaikuttaa ystävälliseltä ja palvelualttiilta ja saunakin lämpenee kuin taikaiskusta. Hienoa!

Keikkaa on saapunut seuraamaan 838 paikallisen nuorison edustajaa. Alku on erittäin lupaava: heti kärkeen soitetut Kaksi sisarta ja Puistossa uppoavat kuin veitsi voihin. Tunnelma on katossa ja kansa laulaa. Sitten soitamme uuden biisin (Kaatuneiden muistolle) ja nuorison keskittymiskyky herpaantuu. Alkaa kansainvaellus: ihmiset ryhtyvät ramppaamaan salin ovista; sisään ja ulos, sisään ja ulos… Tilanne ei enää tästä rauhoitu koko keikan aikana. Lavan edustalla on n. sadan ihmisen ryhmä, joka on selvästikin tullut kuuntelemaan bändiä eläytyen kiitettävästi esitykseemme, mutta loput seitsemänsataa eivät millään jaksa pysyä paikoillaan ja tilaisuudesta muodostuu ainakin yhtyeen silmissä varsin levoton. 



Mikan faijan BMW:n alussa huomioni kiinnittyy mielenkiintoiseen skeneen: keskellä yleisöä seisoo kaksi sievää tyttöä ja happaman näköinen poika – kaikilla keskisormet minuun päin pystyssä. Tytöt hymyilevät nätisti ja sormet pysyvät keikan loppuun asti iloisesti esillä; välillä vain väsynyttä kättä vaihdetaan. Näky on mielestäni suunnattoman hauska ja alan laulaa suoraan näille tytöille. Varsinkin Millan teksti saa välittömästi aivan uusia ulottuvuuksia. Hymyilen tytöille – he hymyilevät takaisin ja esittelevät pontevasti keskisormiaan. Lieneekö jokin paikallinen tervehdys? On kuitenkin vaikeaa suuttua kun keskisormea näytetään näin nätin hymyn kera. Kiitos tytöt – piristitte päivääni! (Ei varmaankaan ollut alkuperäinen suunnitelmanne…)

Keikka jätti meidät siis varsin ristiriitaisiin tunnelmiin. Loppusaldo taitaa kuitenkin jäädä plussan puolelle: soitimme hyvin ja olemme edelleen hengissä. Kiitokset niille, jotka jaksoivat kuunnella!


Kiertueen henkilökunta esittäytyy (vasemmalta oikealle):

VESKU – valot
SUMPPI – lavamiksaus, kiertuemanagerointi
JAY – backliner, kitarateknikko
AME – saliääni
TOMA – paitamyynti