17.06.2006 HANKO, Casino

Matkalla Hankoon Ville sanoo keksineensä ehdottomasti surullisimman kohtalon, johon muusikko voi urallaan ajautua. Siis sen kun hän esiintyy viidentoista vuoden kuluttua jossain Kallion räkälässä ja ovessa on juliste: ”Ville Kela plays Anssi Kela”. Minä huomaan tietäväni vielä paljon karumman kohtalon: tietysti sen, että minä itse soitan kyseisessä Villen bändissä. Julisteessa lukee: ”Ville Kela plays Anssi Kela (featuring Anssi Kela)”.

Juhlistamme kesäkauden avausta hankkimalla huoltoasemalta neljä Soft Ball –mailaa palloineen. Hangon Casinolle saavuttuamme pihalla pistetäänkin välittömästi pelit pystyyn. Keli on mitä mainioin ja Hanko kaunis kesäkaupunki. Polttariporukka lähestyy meitä tiedustellen, josko haluaisimme ostaa ehkäisyvälineitä morsiamelta. Kaupat jäävät tekemättä ja toteamme, että ihmisten mielikuvitus on loppujen lopuksi melko rajallinen. 

Illan esitykseen valmistaudutaan seuraamalla jalkapalloilua. Tshekin ja Ghanan välinen ottelu tarjoaa pienimuotoisen jännitysnäytelmän ja minusta tuntuu, että saatan alkaa jatkossa kannattaa Ghanaa (vuoden 1990 MM-kisoja katsellessani innostuin suunnattomasti Kamerunin esityksistä ja olen sittemmin liputtanut yleensä afrikkalaisjoukkueiden puolesta). Henkilökunta päästää meidät estradille vasta puoli yhdeltä yöllä. Huomaamme lavalle noustessamme, että biisilista jäi kokonaan tekemättä. Tämä johtuu siitä, että Andy ei ole tällä kertaa lainkaan mukana – hän on yleensä se, joka kärttää meiltä jonkinlaista listaa voidakseen pistää kitarat oikeisiin vireisiin tiettyjä kappaleita varten. Sovimme vain, että soitetaan aluksi Karhusaari, sitten Milla ja mennään sen jälkeen fiiliksellä.

Fiilis kantaakin tänään yllättävän pitkälle. Soittaminen tekee kuukauden tauon jälkeen eetvarttia ja Casinon yleisö saa kuullakseen rentoutuneen, hyväntuulisen, irtonaisen ja vapaamuotoisen keikan. Kuulijat ovat erinomaisesti mukana ja myönnän katsomolle luvan huudella kappaleiden välissä biisitoiveita, joita sitten toteutetaan. Keikan loppupuolella eturivistä esitetään sydämeenkäypä vetoomus: ”Soittakaa Harhaa”. Saara on kauhuissaan ja väittää, ettei muista sanoja. Hyvinhän se kuitenkin menee kun seison hänen vieressään ja kuiskaan (tai paremminkin huudan…) aina seuraavan rivin. Samaan aikaan Ville seisoo Antin vieressä opiskellen kappaleen soinnut. Lopputuloksena on mahtava versio!

Kerrassaan mainio keikka. Viihdymme lavalla ja biiseistä löytyy jälleen uusia ulottuvuuksia. Tämän bändin ehdottomasti parhaimpia puolia on sen dynamiikan taju – kyky maalata nyanssipaletin kaikilla väreillä. Kun soitetaan välillä niin hiljaa kuin mahdollista, niin sen perään täysillä luukuttaminenkin tuntuu joltain – ja sama päin vastoin. Ruusuja onnistuneesta esityksestä täytyy bändin lisäksi jakaa myös yleisön suuntaan. Joillakin keikoilla tapahtuvaa kansanliikettä lavan edustan ja baaritiskin välillä ei Hangon Casinolla juuri nähdä, vaan ihmiset jaksavat kiitettävästi pitää tunnelmaa yllä. Palaan lopuksi kansan vaatimuksesta vielä yksin lavalle esittämään Millasta ”Tammerkosken sillalla” –tyyppisen yhteislauluversion. Takahuoneessa kätellään. 

Ruokakin oli hyvää!


Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.