23.05.2001 VAASA, Amarillo

Miehet vaihtuvat, mutta karavaani kulkee – taas on tuoretta verta pakissa. Anna jättäytyi suosiolla kotiin ja kun Antilla ja Kellyllä vielä pukkasi samalle päivälle Lemonator -keikkaa, jouduimme suorittamaan pikaisia uudelleenjärjestelyjä. Ville siirrettiin rumpujen takaa basson varteen ja otin Nummelasta keikkabussin kyytiin kitaristi Gilbert Sihvosen. Ensimmäistä kertaa keikka on suoritettava vain yksillä rummuilla; nyt siis Janin soittamilla. 

On myönnettävä, että ennen esiintymistämme päässäni risteilee ”mitähän tästäkin oikein tulee” -tyyppisiä ajatuksia. Huoli osoittautuu nopeasti turhaksi; Gilbert soittelee biisit kuin vanhempikin tekijä ja jopa Ville suoriutuu bassokomennuksestaan loistavasti! Amarilloon on myyty 450 lippua ja innokas yleisö näyttää muistavan laulujen sanat paremmin kuin minä… Keikan loppupuolella kuullaan jopa tuikiharvinainen, ns. yleisösoolo, kun ihmiset laulavat Mikan faijan BMW:n pelkän intron rumpukompin päälle! Vakuuttavaa osaamista! 

Tämä on myös historiallinen keikka siinä mielessä, että kokeilen ensimmäistä kertaa korvamonitoreja. Luulenpa, ettei tältä tieltä ole enää paluuta; ensimmäistä kertaa oikeasti kuulen laulun ja akustisen kitaran! Tästä lähtien minä nukunkin nämä piuhat päässä! 

Esiintymisen jälkeen ravintolapäällikkökin on yhtä hymyä ja kantaa takahuoneen pöydän notkolleen erilaisista virvokkeista. Summaamme kokemuksen ja toteamme yhteen ääneen: ”Hyvä Vaasa!”

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.