Antti Karisalmi

Toimenkuva: Basso, taustalaulu
Syntymäaika: 4.12.1971
Pituus: 185 cm
Paino: Kehittymään päin (pyörii 80 kg:n hujakoilla)
Silmien väri: Indoeurooppalaisen epämääräinen
Hiusten väri: Ruskea
Instrumentit: Fender Jazz Bass, Burns-basso, Elfe-piano, Nordelectro-koskettimisto
Muut yhtyeet: Lemonator, The Hulatones, Holster Van
Harrasteet: Sarjakuvat, kirjallisuus, retoriikka
Hyviä piirteitäni: Järjestyshenkisyys, miellyttävä puheääni sekä tarve pohjattomaan sukkeluuteen
Hyvää musiikkia: Kolme kovaa B:tä: Bach (Johann Sebastian), Borges (Lo) ja Beatles (The)
Hyvä keikka: No vaikka Vampire Weekend Flow-festivaaleilla 2009
Hyvää lukemista: Richard Dawkins, Italian matkaoppaat, Barksin Aku Ankat ja Kiven Seitsemän veljestä
Hyvää katsottavaa: TV-sarjoista Homicide, The Wire, Magnum P.I, Amazing Race. Elokuvista mm. Coen-veljesten koko tuotanto
Hyvää syötävää: Runsaat annokset hyödyntäen koko ruoka-aineympyrää
Hyvää urheilua: TV-jalkapalloilu, mäkihypyn maailmancup, uiminen
Hyvä tavoite: Tavoittele täydellistä tavoitteettomuutta!

Kommentit

  1. Aku Ankan lisäks mitkä sarjakuvat erityisesti? Itsekin satun pitämään kovasti ja olis kiva tietää.

  2. Vähän hankalaa lähteä erittelemään (kokoelmasta löytyy sellaiset kolmisentuhatta albumia),mutta kestosuosikkeina mainittakoon vaikkapa Hugo Prattin Cortot, Crumb, Ralf König, Tardi, Bilal, Goscinnyn tuotanto (mukaanlukien mahtavat Nikke-kirjat, vaikkeivät nyt sarjakuvia olekaan), Herge, Joakim Pirinen ja Sokal. Kotimaista eliittiä edustavat mielestäni Matti Hagelberg, Tilsa, Jarlan Fingerpori ja Lars Janssonin Muumit. Olen yrittänyt myös perehtyä uudempaan sarjakuvaan, josta parhaaseen sektoriin sijoittuvat Lewis Trondheimin tekeleet, Christophe Blainin ”Maalari ja merirosvo” -sarja sekä Dupuy-Berberian -kaksikon ”Jeanin elämää”. Lähes kaikki kelpaa, mutta manga sekä Don Rosa ovat aivoja tuhoavaa, lukukelvotonta kuonaa.

  3. Itse olen kohtalaisen nuori,josta oletan johtuvan sen, etten isoa osaa edellämainituista tiedä, mutta Fingerporin kyllä tiedän (kaveri sai jouluna lahjaksi ja kertoi sen olevan loistava). Olen aivan samaa mieltä siitä, että Goscnnyn Asterixit ja Lucky Luket ovat loistavia, mutta Nikeistä en ole kuullutkaan (vois varmaan etsiä käsiinsä). Sen sijaan Herge ei jostain kumman syystä ole koskaan oikein iskenyt, vaikka moni kaveri onkin siitä pitänyt. Itse huomaan olevani enemmän ns. valtavirran vietävänä (mistä myös saattaa johtua, etten tiedä montakaan edellämainituista), koskapa henk.koht. suosikeista löytyy sellaisia klassikkoja, kuin Bill Watterson ja Charles Schulz ja Aku Ankkaakin löytyy jo toistakymmentä vuosikertaa (ei tosin putkeen). Suomalaisistakin uppoavat perinteiset Heilä ja Juba, joiden lisäksi olen tosin myös löytänyt uuden suosikin Milla Paloniemen Kiroilevista Siileistä, jotka ovat loistavia (kannattaa etsiä käsiinsä). Ikäväkseni huomaan että myös kritiikkiä osuu kohdalleni. Don Rosa kuuluu myös henk.koht. suosikkeihin, ja haluaisinkin kysyä, onko jokin erikoinen syy, miksi ei uppoa? Juodun myös tunnustamaan, että hieman olen sortunut mangaankin (tämän ymmärrän itsekin hieman noloksi), mutta puolustuksekseni voin sanoa sen olevan melkoisen koukuttavaa. Mutta Don Rosa on silti mielestäni edelleen loistava.

  4. Niin, tämä kysymys puuttuikin ylläolevasta kysymysluettelosta. Oletko Kimittäjä (nimimerkkisi ei paljasta sukupuoltasi) huolissasi fyysisten tarpeitteni tyydytyksestä vai kenties auliisti tarjoamassa kyseistä ruumiinosaa? Kummassakin tapauksessa: ei kannata.

  5. ei kun siis olen mies mut fanitan tota ulkoista habitusta.

    eli kandeekohan siihen pyrkiä. onko naisia sit joka ilta tarjollaaaaaaaaaaaa…

  6. Suosittelen bassonsoiton jalon taidon opiskelua. Se ei vielä yksinään tee kenestäkään alfaurosta, mutta möreän e-kielen näppäily on kuitenkin askel oikeaan suuntaan.

  7. Kiitos hienosta keikkaillasta Jyväskylässä:) Ruskeat silmäsi ja sormiesi näppäryys basson kielillä olivat mieleenpainuvat…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.