Päätin tehdä HS:n sivuilla olevan hiilijalanjälkitestin. Olen tehnyt sen aikaisemminkin, mutta siitä on jo pari vuotta ja olen unohtanut tuloksen. Täytin testin eri osiot viimeksi kuluneen 12 kuukauden mukaisilla tiedoilla. Seuraavassa kipsivalos omasta hiilijalanjäljestäni:

Ruoka

Testin ensimmäisessä osa-alueessa ynnätään päästöt, jotka murkinoimisemme tuottaa. Minä en popsi eläinkuntaa, joten ruksaan ”olen kasvissyöjä” ruudun (rasti ”vegaani” -ruutuun näköjään lähes puolittaisi tuloksen). Perunaa, riisiä, pastaa ja tofua merkitsen syöväni kutakin kerran viikossa. Tämä menee hiukan yläkanttiin: esim. perunaa ja tofua ei tule syötyä viikottain, riisinkin käyttöä olen pyrkinyt vähentämään. (Huomaan muuten, että tofu ei tässä testissä vaikuta lopputulokseen millään lailla: ihan sama minkä lukeman ruutuun laittaa, saldo pysyy samana.)

”Ostatko vihanneksia ja hedelmiä sesonkiajan ulkopuolella?” -kysymykseen joudun valitettavasti vastaamaan myöntävästi. Tässä minulla on skarppaamisen varaa. Testin mukaan tuotan ruokailullani 1162 kiloa hiilidioksidipäästöjä vuodessa

Liikenne

Seuraavaksi punnitaan liikkumiseni aiheuttamat päästöt. Autoa en ole omistanut viimeiseen viiteen vuoteen, Helsingin keskustassa minulla ei ole sille käyttöä. Tarpeen mukaan henkilöautolla tulee kuitenkin silloin tällöin päristeltyä, arvioin liikkuvani autolla keskimäärin 100 kilometriä kuukaudessa, eli 1200 kilometriä vuodessa.

Julkisten kulkupelien käyttöni on kausittaista: kesäisin välimatkat Helsingin sisällä taittuvat pääasiassa polkupyörällä, talvisin hyppään raitiovaunuun, metroon, bussiin tai junaan. Kuukausittaisia keskiarvoja on erittäin vaikeaa arvioida, heitän hatusta laatikoihin vain jotain.

Viimeisen vuoden aikana tekemäni junamatkat pystyn kuitenkin laskemaan tarkemmin. Olen pyrkinyt siirtämään kotimaan matkailuani enemmän raiteille, pidän junassa matkustamisesta. Täytyy kuitenkin sanoa, että VR on ryssinyt hommat hinnoittelemalla matkansa siten, että juna on usein käytännössä kaikkein kallein vaihtoehto. Jos matkaa tekee useampi ihminen, niin ainakin henkilöauto tulee junaa edullisemmaksi – monasti jopa lentäminen on halvempaa. Juna on toki vihreä vaihtoehto, mutta ei kansan syviä rivejä saada siirtymään maanteiltä raiteille ennen kuin piljettien hintoissa on jotain järkeä.

Tulokseni liikenne-osiossa vaikuttaisikin melko hyvältä – ellen olisi viime joulukuussa lentänyt Thaimaahan. Ennen lennon merkitsemistä testi näyttää minun tuottaneen liikenteessä 205 kiloa hiilidioksidia vuodessa. Kun lisään yhtälöön vain tämän yhden edestakaisen lennon, niin kuormituksekseni tuleekin 2391 kiloa. En ole maksanut lentämisestäni päästökompensaatiota, se on mielestäni kovin näennäinen ja ongelmaa läpi sormien katsova ratkaisu lentoliikenteen aiheuttamiin päästöihin. Lentämistä pitäisi vain yksinkertaisesti vähentää – se on karuudessaan ainoa vaihtoehto.

Liikenne-osion tulokseeni vaikuttaa luonnollisesti se, että olen viime vuosina liikkunut varsin vähän. Keikkatauon päättyessä Suomen maanteitä kuitenkin jyrryyttää taas yksi savuttava keikkabussi enemmän.

Asuminen

Kaukolämpöverkkoon kuuluva kerrostalokaksio lienee asumismuotona melko ekologinen. Syksyllä on kuitenkin edessä muutto omakotitaloon, jolloin tämän osion tulos tulee ainakin tuplaantumaan.

Tarkemmat kulutuksen lukemat eivät ole testiä tehdessä käytettävissä. Vihreä sähkösopimus on joka tapauksessa tullut tehtyä. Testin mukaan asumisestani aiheutuvaa hiilidioksidia pääsee vuosittain ilmakehään 732 kilon verran.

Kulutus

Testin tässä osassa pitää valita kolmesta vaihtoehdosta se, joka kuvaa parhaiten kulutustottumuksiani. Mielestäni mikään annetuista vaihtoehdoista ei kuvaa niitä erityisen hyvin, valitsen kuitenkin vaihtoehdon B: ”Ostan sekä uusia että käytettyjä tavaroita ja vaatteita. En shoppaile huvin vuoksi, vaan ostan jotain kun tarvitsen sitä. Yritän kiinnittää huomiota kuluttamiseeni, en tuhlaile.”

Rehellisyyden nimissä on todettava, etten osta juurikaan tavaroita käytettynä – paitsi toisinaan erilaisia soittimia, levyjä ja kirjoja. Kirpputoreilla en viihdy. Toisaalta tuo ”en shoppaile huvin vuoksi” pitää melko hyvin kutinsa: esim. vaatteisiin panostan vähemmän kuin kukaan tuntemani ihminen.

Saldoni tästä osiosta on 3041 kiloa hiilidioksidia vuodessa.

Jätteet

Viimeisenä punnitaan tuottamani jätteet. Paitsi että kuka niitä oikeasti punnitsee? Minulla ei ainakaan ole pienintäkään käsitystä siitä, montako kiloa jätettä tuotan vuosittain. Vihjeeksi on kuitenkin annettu, että keskimäärin suomalainen tuottaa jätettä vuosittain 342 kiloa. Veikkaisin, että tuotan tavaraa kaatopaikalle jonkin verran keskimääräistä vähemmän. Asetan säätimen n. 300 kilon kohdalle. Tämä kuitenkin perustuu ainoastaan villiin olettamukseen: heittoa saattaa olla reilustikin, kumpaan suuntaan tahansa.

Kotitaloudessani myöskin lajitellaan roskat säntillisesti: biojäte, paperi, pahvi, metalli, lasi ja ongelmajäte menevät kukin omiin keräyspisteisiinsä. Testin mukaan lajittelulla ei kuitenkaan ole suurtakaan merkitystä hiilijalanjäljen kokoon: nyt tulokseni tässä osiossa on 530 kiloa hiilidioksidia vuodessa – ilman lajittelua luku olisi 830.

Testin tulos

Hiilijalanjälkitestin mukaan oma maanpäällinen taivallukseni tuottaa vuosittain 7856 kiloa hiilidioksidia ilmakehään. Tämä on hieman alle testiin vastanneiden keskiarvon (tarkkaa keskiarvoa ei kerrota, mutta se näyttäisi olevan jossain 8000 – 9000 kilon välillä).

Suurimmat päästöni syntyvät testin mukaan kulutustottumuksistani (38%). Toisaalta tämä oli myös testin epämääräisin osio: en saanut minkäänlaista konkreettista osviittaa siitä, mihin luku perustuu ja miten kulutustottumuksiani pitäisi muuttaa päästäkseni parempaan tulokseen.

Toiseksi suurimmat päästöni tulevat liikenteestä (30%). Jos haluan parantaa suoritustani tällä osa-alueella, niin erityisesti lentämistä pitäisi yrittää välttää. Olenkin jo jättänyt joitakin kotimaan lentoja tekemättä ja vaihtanut ne junaan.

Loput päästöni syntyvät ruokailusta (17%), asumisesta (9%) ja jätteistä (6%).

Tällainen testihän on luonnollisesti varsin pinnallinen ja parhaimmillaankin vain suuntaa antava. Syy miksi kuitenkin tein sen – ja vielä näin julkisesti – on se, että haluan haastaa myös kaikki lukijani hiukan miettimään näitä asioita. Kutsuisin ympäristöasioiden pohtimista jopa jonkinasteiseksi kansalaisvelvollisuudeksi. Käykää siis mittaamassa oma hiilijalanjälkenne. Jos ette ole sen kokoon tyytyväisiä, niin miettikää mitä asialle olisi tehtävissä. Ainakin itse joudun oman tulokseni kanssa vielä katsomaan hiukan peiliin.

Hiilijalanjälkitestiin pääset tästä!