Voiko olla parempaa tapaa viettää tiistai-iltaa kuin Anssin keikka? Eipä tule heti mieleen. Siksi olinkin suunnattoman onnellinen, kun lopulta hyvällä tuurilla onnistuin saamaan liput radio Suomipopin järjestämälle Anssin Eturivi-keikalle. Tuolle keikallehan oli mahdollista päästä ainoastaan voittamalla liput jostain Suomipopin kilpailuista.

Keikka järjestettiin Helsingin Casinolla. En olekaan tainnut koskaan jonottaa Anssin keikalle niin kauan, Casinolle tulijoiden kun pitää kaikkien esittää henkilöllisyystodistus ja siinä menee jo oma aikansa. Sitten piti vielä jonottaa päästäkseen Fennia-salonkiin, jossa itse keikka oli. Odotus kuitenkin palkittiin, tuttu paikka Anssin ja Antin välissä lavan edessä odotti ottajiaan.

Keikan alkamisaika oli niinkin mukava kuin kello 19 (en olisi lainkaan pahoillani, jos keikat alkaisivat aina tähän aikaan!), yleisökin oli saapunut ihanteellisen täsmällisesti paikalle ja sitä oli paljon. Yleisöä on muutenkin kehuttava. Arki-iltana tuohon aikaan kukaan ei ollut missään kaatokännissä, ja ihmisistä huomasi, että he ihan oikeasti halusivat nähdä Anssin keikan. He eivät olleet paikalla vain siksi, koska olivat sattuneet voittamaan liput, vaan he olivat oikeasti tulleet innoissaan nauttimaan illasta. Yleisö osasi myös tarpeen vaatiessa olla hiirenhiljaa, välillä taas laulettiin yhdessä täyttä kurkkua.

Keikan biisilista oli tällä kertaa seuraava:

Kaveria ei jätetä
Milla
Aamu
Miten sydämet toimii?
Ilman sua
Puistossa
Laulu petetyille
Levoton tyttö
Mikan faijan BMW
Kaatua kuin puu
Karhun elämää
Parasta aikaa
—————
Superkuu
1972
Maitohapoilla
Nummela
Palava silta

Biisilistassa on minusta nykyiselläänkin ihan mukavasti vaihtelua, vaikka tämä onkin hitit ja uudet biisit -kiertue. Kaikki nyt näkemäni keikat ovat olleet settilistaltaan ainakin hieman erilaisia. Esimerkiksi nyt kuulin ensimmäistä kertaa tämän bändin version Laulusta petetyille. Tänä iltana oli tarjolla myös ilahduttavan paljon uuden levyn biisejä, peräti kahdeksan. Ja mikäs niitä on soittaessa, yleisö tykkää! Erityisen mukavaa oli kuulla Ilman sua ja Palava silta, niitä en ollut aiemmin livenä kuullutkaan. Ensin mainitusta Anssikin totesi, että onneksi tuli vedettyä kun yleisöstä kommentoitiin biisin tiistai-teemaa. Palavasta sillasta taas saatiin ensiesitys oikean yleisön edessä, biisi oli Anssin sanoin otettu ”haltuun” soundcheckissa. Hyvin se toimi! Palava silta esitettiin, koska bändin kanssa oli sovittu, että jos fiilis on Nummelan jälkeen hyvä, se soitetaan vielä loppuun. Fiilis ainakin yleisössä oli erinomainen ja taisipa se olla sitä bändissäkin, joten biisi päätettiin soittaa. Tämä oli siitä harvinainen versio, että Anssilla ei tässäkään biisissä ollut lainkaan kitaraa. Toinen tällainen biisi on tietenkin Superkuu, mutta siinä kitarattomuus ei ollut enää mikään yllätys.

Mitä enemmän uudistetulla bändillä on keikkoja takanaan, sitä paremmalta se kuulostaa. Ja tämä ei ole mitenkään vähäinen saavutus, Anssi on aina ollut loistava esiintyjä ja bändi on jo kauan ollut todella kovassa iskussa. Ja silti ilta illan jälkeen tämä porukka jaksaa yllättää! Anssin lavakarisma on jotain, mistä moni muusikko on kateellinen ja mistä vähintään yhtä moni saisi ottaa oppia. Vaikka ei kai sitä täysin voi oppia, sitä on jos on ollakseen. Anssilla totta vieköön on. Anssi on myös aina ollut lavalla energinen, mutta nykyään tuo energisyyskin tuntuu vain lisääntyvän. En tajua miten se on edes mahdollista, mutta uskottavahan se on kun omin silmin näkee! Lisäksi Anssin itsevarmuus lavalla on nykyään aivan uusissa sfääreissä, tämä artisti ei todellakaan pyytele olemassaoloaan anteeksi! Muistan myös Anssin aikoinaan todenneen olonsa orvoksi, jos käsissä ei esiintyessä olekaan kitaraa. Että mitä niillä käsillä oikein tekisi. Poissa on tuokin epävarmuus, Anssi tietää ihan tasan tarkkaan mitä hän tekee.

On upeaa katsoa sitä tekemisen meininkiä, mikä koko bändillä nykyisin lavalla on. Se esiintymisen riemu ja helppous on käsin kosketeltavaa. Erityisen suurta nautintoa tuottaa kuitenkin katsoa sitä onnea, joka Anssin silmistä loistaa tämän ollessa lavalla. On harvinaisen helppoa uskoa, kun Anssi spiikkaa elämän juuri nyt olevan parasta aikaa. Ja kun Anssi tätä biisiä laulaa, niin tietää sanojen tulevan aidosti syvältä sydämestä. Eikä Anssi kai olisi voinut eilenkään olla iloisempi kuin kuunnellessaan yleisön laulavan Puistossa-biisin kertosäettä biisin lopussa.

Bändille on muodostunut tiettyjä juttuja, joita jo aina odottaa lavalla näkevänsä. Yksi on tietenkin Anssin ja Tuomaksen kitarataistelu Kaatua kuin puun aikana. Tälläkin kertaa se nähtiin, ja jälleen voittaja jouduttiin ratkaisemaan nyrkein. Kuinkas ollakaan, Tuomas voitti taas kerran ja sai pitää palkintopokaalin omalla puolellaan lavaa. 1972:ssa voitiin jälleen muuttaa maailmaa, ja Nummelan kuoro pääsi facebookiin.

Illan keikka oli todella onnistunut kattaus, Kaveria ei jätetä on mahtava aloitusbiisi! Ehkä se ei kaikille ole niin tuttu, mutta toimii valtavan hienosti.  Ainakin tämän keikan kaltaiselle yleisölle voi hyvin esittää myös paljon niitä uusia biisejä, yleisö oli minusta todella vastaanottavainen ja keskittynyt. Vaikka tottakai ne hittibiisit nytkin saivat yleisön eniten riehaantumaan ja niiden aikana yhteislaulua kuultiin paljon. Uusien versioiden myötä tällainen vanhakin fani jaksaa innostua jopa niistä kaikkein kuluneimmista biiseistä ihan uudella tavalla. Etenkin Bemari nykyisessä muodossaan on ihan häikäisevän hieno! Ja niin, ennen Superkuuta kuultiin myös pätkä Paranoidia, kun sitä yleisöstä huudettiin. Bändihän soittaa, mitä yleisö haluaa kuulla!

Liekö bändin hyvään soundiin tänä iltana vaikuttanut myös se, että Villellä oli ensimmäistä kertaa käytössään uudet Gretschin rummut? Anssilla oli kolme kitaraa käytössä, mutta White Falconia ei tänään nähty. Se on kaupassa odottamassa ostopäätöstä. Saapa nähdä miten käy!

Kaiken kaikkiaan keikasta jäi siis todella hyvä mieli, kuumuudesta huolimatta olo oli energinen ja innokas. Lavan edessä oli onneksi jonkin sortin tuuletus päällä, se auttoi kyllä hieman. Tosin kylmä limu tuli kyllä keikan jälkeen tarpeeseen!

Keikan jälkeen Anssi saapui vielä paitamyyntipisteelle jakelemaan nimmareita ja poseeraamaan kuvissa, fanien jono oli pitkä kuin nälkävuosi. Hienoa, että Anssi jaksaa tätä rumbaa. Huomaa, että hän osaa sitä kyllä arvostaa. Niin arvostamme me fanitkin omalta puoleltamme. Eivät kaikki muusikot todellakaan jaksa hymyillä illasta ja kuvasta toiseen, vastailla samoihin kysymyksiin ja kirjoittaa niitä nimmareita.

Kiitoksia keikasta koko poppoolle, pian näemme taas!

Kuvat on ottanut Jerzi, lisää kuvia osoitteessa http://jerryn.kuvat.fi/kuvat/KOTIMAISET+YHTYEET/ANSSI+KELA+CASINO+/.