Mitä hauvalle kuuluu?

| Tagit: | Aiheet: Koira, Valokuvat | Kirjoittaja:

Kiitos hyvää. Armi on kasvanut edelleen sitten viime näkemän, vonkale painaa jo yli kolmekymmentä kiloa. Täyteen massaan on kuitenkin vielä parikymmentä kiloa matkaa, tällä hetkellä Armi on yhä hontelo raikulityttö.

Sekä koiran että minun elämäni mullistuivat pari viikkoa sitten, kun piha saatiin vihdoin aidattua. Ennen aitaa Armi pysyi melko tottelevaisesti tontin rajojen sisällä. Valitettavasti melko tottelevainen luonne ei kuitenkaan estänyt koiraa pinkaisemasta kieltoja kuulematta naapurin kissojen perään ja ajamasta niitä korvat lepattaen takaa ympäri lähialueen pihoja. Hurttaan ei tuossa suhteessa voinut luottaa – aina kun sen päästi pihalle, oli myös itse mentävä valvomaan. Jatkuva kyttääminen ja paimentaminen alkoi syödä yleistä fiilistä. Laitatin aidan.

Ratkaisu on osoittautunut nerokkaaksi: nyt Armi saa haahuilla vapaasti pihalla aina kun sitä huvittaa eikä minun tarvitse enää varjostaa sitä, voin keskittyä paremmin kaikenmaailman joutavuuksiini. Suosittelenkin aitaamista lämpimästi jokaiselle – sanon KYLLÄ karsinoille ja raja-aidoille!

Sen verran hauvaa on kuitenkin vielä valvottava, että pihalla on pari kertaa päivässä suoritettava sadonkorjuu: sienet sekä puista pudonneet omenat on kerättävä pois Armin suurelta nurmitarjottimelta. Kaikki maassa oleva nimittäin kuuluu syödä, ja kun maha on täynnä omenaa ja erilaisia sieniä, niin herkuttelun seurauksia siivoillaankin sitten myöhemmin lattioilta.

Kirjoittaminen piti keskeyttää hetkeksi, kun pihalta alkoi kuulua Armin kumeaa haukuntaa. Se ei hauku juuri koskaan, joten jotain erikoista oli meneillään. Lähdin katsomaan: kadulle oli parkkeerattu suuri pakettiauto, jonka kyljessä seisoi isoin kirjaimin KA. Portilla Armin edessä seisoi pelokkaan näköinen mies, joka huusi: ”Hei, täällä olisi taas Kala-Auto – saisiko olla jotain?” Kalaa ovelta ovelle. Naapurit kertoivat, että näillä seuduilla on joskus kierrellyt lanta-autokin diilaamassa hyvää shittiä puutarhaan. Missä viipyy sushi-auto? Liittyisin välittömästi asiakaskuntaan.

Edellisestä episodista selvinnee, että Armi alkaa olla kunnioitusta herättävän kokoinen. Itse siihen on kuitenkin niin tottunut, ettei se näytä omaan silmään erityisen suurelta – normaali, keskikokoinen eläin.

Hyvä koira siitä tulee. Armi on jo tällaisenaan melko rauhallinen, ottaa suurimman osan ajasta erittäin lungisti. Kuitenkin kerran päivässä päässä tavallisesti naksahtaa ja sitten mennäänkin vartin verran hepuliravia aika kovalla sykkeellä – esimerkiksi kielletty hedelmä suussa. Mutta se kuulunee nuoruuteen, välillä energiaa kertyy vähän liikaa.

Ruokavaliota pitäisi vain hiukan säätää: Armi nimittäin piereskelee kuin ammattimainen petomaani. Isompi koira – isompi löyhkä. Tälläkin hetkellä se röllöttää lattialla tuossa kolmen metrin päässä ja täällä haisee kuin keikkabussissa. ÜSCH!

Tänään otettuja kuvia:

Referenssikuva viime huhtikuulta:


Kommentit

  1. Armihan on kasvanut. 😀 Kiva, että teillä menee hienosti! Rapsutuksia Armille! 🙂

  2. Ihana Armi!

    Syökö Armi ruuan joukossa piimää tai muuta maitotuotetta? Se saattaapi aiheuttaa koiran hajuhaittoja.

    Ainakin meillä berninpaimenkoira Emma, joka sai pienenä raksujen joukossa piimää, haisi, noh, melko miehekkäältä. Vaiva häipyi kun poistettiin piimä ruokavaliosta.

    Ja on nyt tullut takaisin, koska hienokurkkuneitimme ei suostu syömään, omasta mielestään, liian suuria raksuja ilman piimällä pehmentämistä.

  3. Aaah, koirapostaukset on ihan parhaita! Hyvää näyttää Armille kuuluvan.

    Omenat on aika viheliäisiä koirien kannalta. Jotkut koirat on ihan hulluina niihin, ja ne ovat liian hapokkaita vatsalle tai jotain. Edesmennyt pikkukoirani söi niitä niin paljon kuin käpäliinsä sai. Söi myös korvasieniä, ne saatiin oksettamalla ulos. Syökö Armi mitä tahansa sieniä?

  4. Maitotuotteita Armi ei ole saanut enää pariin kuukauteen, ongelma taitaa olla nappulassa. Täytynee kokeilla eri laatua. Pieruongelma oli jo ennen omenasesonkia, joten niitäkään ei voi syyttää ruskeasta tuulesta.

    Sienet näyttävät maittavan laatuun katsomatta. Poimin yksi päivä pihalta suuren kärpässienen, siihen Armi ei ollut koskenut. Tosin veikkaan tämän johtuvan siitä, ettei koira ollut vain huomannut sitä.

  5. Syysterveiset Vilmalta ja Sohvilta hienolle Armi-koiralle!

  6. Ihana hurtta! Kauniskin on, nimensä mukaisesti.

  7. Voi, miten hurmaava kaunotar se jo on! Ja niin sydämeenkäyvä tuo sen ihana katse! Kyllä siitä on varmasti kasvamassa viisas ja ylväs neitokainen! Ihan parasta luettavaa nämä Armin kuulumiset! 🙂

    Meidänkin Ransu-landseer 5kk painaa liki 30kg, eikä sitä tosiaankaan itse näe sitä sen kokoa. Saati sitä, että se kasvaa kovaa vauhtia ihan silmissä ainakin esim.naapureiden mukaan. Ja kokemuksesta voin sanoa, että vaikka tuo tuosta kasvaa ihan täyteen 60kg kokoonsa, ei sen suurta kokoa silloinkaan mitenkään erityisesti huomaa. Edellisenkin landseerini kohdalla ajattelin aina, että se on ihan normaalin kokoinen iso koira, vaikka sen kokoa usen lenkillä päiviteltiinkin.

  8. Kysymykseni voi kuulostaa oudolta, mutta se on erittäin tärkeä. Miten mahtaa olla kaltaisellasi ihmisellä; hykerteletkö itse naurusta kirjoittaessasi tekstejäsi, tai joitain tiettyjä kohtia niissä? Vai oletko jo niin tottunut omaan huumoriisi ja hassuihin sanavalintoihin, etteivät ne jaksa enää naurattaa? 🙂

    Mietin vain, että mahtaisi olla mahtavaa omata kyseisenlaiset kirjoitustaidot, niin että voisi vaikka tylsinä sadepäivinä naurattaa itse itseään, jos hauskaa seuraa ei olisi saatavilla 🙂

  9. @Sanna:

    Mielenkiintoinen kysymys. Nyt kun asiaa mietin, niin taidan kyllä kirjoittaa näitä juttujani naama peruslukemilla. Joskus saatan jonkun jutun keksiessäni ehkä hiukan hymyillä, mutta en usko koskaan nauraneeni omien sanojeni äärellä. Eivät ne ole minusta sillä lailla hassuja.

  10. Voi, Armi on niin kaunis! Ja isännällä selvästi kuvataiteellisia taipumuksia, kuvat ovat myös keskivertoa kauniimpia katsella.
    Itse hankin kyllä vielä joskus joko todella suuren tai todella pienen koiran. Ehkä bernhardilaisen tai irlanninsusikoiran. Tai sitten tosiaan sellaisen jota ei rotasta meinaa erottaa. 😀

  11. Ihana kirjoitus ja ihania kuvia 🙂
    Kiva kuulla Arminkin kuulumisia!

  12. Kuinka Armi muuten kulkee hihnassa lenkillä? Meneekö kiltisti vai kiskooko jokasuuntaan? Meillä Ransu vielä kiskoo vähän jokasuuntaan, kun kaikki on vielä niin uutta ja ihmeellistä..jopa puusta putoilevat lehdet ja pikkulinnut jne. on niin kummallisia. 🙂

  13. Mitä Armi tykkää kitaransoiton kuuntelusta tai kiinnostavatko kitarat vielä puruleluina? Oma lemmikkini reagoi aikoinaan pianonsoittooni asettautumalla läheiselle matonkulmalle ja raksuttamalla uneliaan näköisenä hampaitaan tyytyväisyyden merkiksi.

  14. Armille terveiset Riihimäen Lansu-Ransulta! Meidän Ransu se täytti juuri 6kk ja on päättänyt sen kunniaksi ruveta testailemaan voimiaan oikein kunnolla sekä vihaamaan yksinoloa yli kaiken. Yhtenä päivänä se oli tunnin kotona yksin ja oli saanut siinä ajassa sängyn poikittain ja patjaan revittyä ison reijän. Toisena päivänä tuo odotteli isäni autossa kauppareissun ajan ja ”söi isoimpaan nälkäänsä” auton kuskin penkin istuinosan tuusan päreiksi. Onneksi kyseessä oli isäni ns.huonompi auto.No, ehkäpä tuo tuosta rauhoittuu..joskus vuoden päästä, kuten edellinen landseerini..Sitä odotellessa..:)

  15. Vuh,
    tervehdys hesalaiselta Leonbergi-tyttö Leyalta! Leya on 16-viikkoinen mustanaamio, joka viettää paljon aikaa aidatulla pihallamme. Armin sattumuksia lukiessa täytyy puuta koputtaen todeta, että olemme selvinneen kohtalaisen vähällä. Tai sitten emme ole huomanneet suuhun eksyneitä sieniä ja sammakoita. Mutta irti purtu vesiputouksen johto sen sijaan roikkui kuin johtolanka suusta.

    Leyaan törmäävät koirarakkaat ihmiset alkavat poikkeuksetta lepertää ”voi miten ihana! hellanlettas miten pehmoinen! voi kun nätti jne.” Rohkeimmat työntävät kuononsa Leyan pehmoisiin niskavilloihin ja halaavat sitä. Leya on eka koirani ja näyttää olevan tosipuhetta, että koiran kanssa tutustuu valtavaan määrään uusiin ihmisiin. Kun rupeaa toisen koiranomistajan kanssa juttusille, huomaa vartin päästä kuulleensa melkein huushollin elämäntarinan. Ja huomaamatta kertovansa itse samaa muille…

  16. Suloiselle Armille oikein riemukasta nimpparipäivää! 😉
    Olisi joskus taas mukava lukea nimpparisankarin kuulumisia!

Roskapostin vuoksi vanhoista artikkeleista on kommentointi suljettu automaattisesti.