Armipäivitys

| Tagit: | Aiheet: Koira, Valokuvat | Kirjoittaja:

Armin kuulumisia ei olekaan tullut päiviteltyä vähään aikaan. Uutispimennon aikana koira on kasvanut käsittämätöntä vauhtia: taloksi asetuttuaan se on vajaassa kolmessa kuukaudessa suunnilleen nelinkertaistanut itsensä. Täyteen kokoon on vielä matkaa, mutta otus alkaa kuitenkin näyttää jo pullean ahman sijasta ehdalta leonberginkoiralta.

Armin päivät täyttyvät koirille tyypillisistä jutuista: nuuskimisesta, maistelusta, järsimisestä, tonkimisesta ja laiskottelusta. Sen ehdotonta suosikkipuuhaa on kuitenkin veden kanssa läträäminen. Sisätiloissa onkin mahdotonta pitää juomakuppia jatkuvasti tarjolla, sillä Armin tyylinä on latkia vettä vain hetken ja alkaa sen jälkeen hämmentää soppaa molemmilla etutassuillaan. Siisteintä on tietysti se, kun kupin saa kokonaan nurin – syntyneeseen vesilammikkoon on sitten mukavaa käydä rellottamaan.

Pihalla Armin juomavesi on sinkkiämpärissä. Se onkin lyömätön viihdekeskus: juomisen lisäksi pönikässä voi lähes uida ja myös pestä lelujaan. Armi raahaa röhkivät kumipossunsa ämpäriin, huljuttaa niitä vedessä ja ravistaa kuivaksi. Hetken päästä sama uudestaan. Karjujen lisäksi kylpyyn pääsevät myös muut kumilelut sekä erilaiset pallot ja kepit.

Harmillisesti Armin puhtaanapitovietti ei ulotu sen omiin tassuihin tai turkkiin. Valkoisilta sohvilta on ärräpäiden säestyksellä tullut jyystettyä mustia käpälänjälkiä. (Outoa, sillä sohvillehan ei nuorella koiralla pitäisi edes olla mitään asiaa.)

Vesi siis kiinnostaa suuresti, mutta uimaan Armi ei kuitenkaan ole vielä rohjennut mennä. Se kahlaa vedessä ja katsoo häntä heiluen muiden koirien uimista. Sen tekisi selvästi hirveästi mieli mennä perään, mutta kun ei millään uskalla.

Punkit ovat olleet suurena kiusana. Alkukesästä niitä sai repiä irti koiraraasun nahasta päivittäin, yleensä punkkeja löytyi jokaisella tarkastuskerralla useampiakin. Armi rymyää mielellään pihan pusikoissa ja teutaroi vuorenkilvet länään, luonnossa kieriskellessä mukaan tietysti tarttuu myös ei-toivottua ainesta. Selkänahkaan sivelty punkkilääke on kuitenkin rauhoittanut tilannetta huomattavasti, parina viime viikkona inhoja verenimijöitä on löytynyt enää muutamia.

Joitakin aikoja sitten Armi sanoi ensimmäisen sanansa. Se jolkotteli luokseni ja kumarruin sen puoleen. Armi työnsi kuononsa kiinni nenääni, tuijotti haastavasti ja sanoi käheällä äänellä: ”HHÄ?!?”

Tuota yksittäistä sanaa lukuunottamatta en ole toistaiseksi saanut Armin puheesta selvää. Suurimman osan ajasta se kuulostaa Tähtien Sodan Chewbaccalta.

Valtaosa Armin tuottamasta äänestä onkin erilaista mouruntaa ja ölinää, varsinaista räksytystä Armin huulilta pääsee ilahduttavan vähän. Välillä menee viikkokin, ettei sen suusta kuulu pienintäkään haukahdusta. Kiihtyneenä – esimerkiksi toisen koiran kanssa leikkiessään – se on toisinaan jäpättänyt kimakkaa pentuhaukkua. Eilen kuitenkin kuulin ensimmäistä kertaa sen suusta aivan toisenlaisen haukun. Olin käymässä kavereiden luona Sipoossa, heillä on pihapiirissään pari lehmää. Naudan kohtaaminen meni täysin yli Armin hilseen – se ei voinut käsittää, että mikä tuo nyt sitten muka on? Syvältä kurkusta purkautui kumea murina ja selkäkarvat pystyssä Armi alkoi lehmän edessä haukkua kunnollista, ison koiran haukkua. Taisi tapahtua äänenmurros.

Edellisessä päivityksessä manailemani käsien pureminen on jo loppunut. Sisäsiisteyden suhteen yksittäisiä vahinkoja tapahtuu vielä silloin tällöin. Talon yläkertaan Armia ei kannata päästää, jostain syystä koira olettaa koko yläkerran olevan yleistä käymälää. Maitohampaat ovat alkaneet irrota ja pehmeä pentukarva vaihtuu jo hiljalleen aikuisen koiran turkkiin – mikä tietysti tarkoittaa sitä, että karvaa on nyt joka paikassa. Vaateharjasta onkin tullut huushollin käytetyin työkalu. Musta ei todellakaan ole ihanteellinen vaatteiden väri vaalean koiran omistajalle. Olenkin harkinnut alkavani pukeutua pelkästään beigenvärisiin angoravillapaitoihin.

Vaikka koiranpentu voi välillä kieltämättä ollakin työläänpuoleinen riiviö, niin on se kuitenkin aika lystikästä, kun Armin luokse kävellessäni sen häntä alkaa hakata iloisesti lattiaa: täp, täp, täp, täp, täp…

Seuraavassa kuvallinen päivitys edellisestä raportista tähän päivään.

14. toukokuuta

26. toukokuuta

27. toukokuuta

28. toukokuuta

1. kesäkuuta

1. kesäkuuta

8. kesäkuuta

12. heinäkuuta

12. heinäkuuta

12. heinäkuuta

Kommentit

  1. ”Outoa, sillä sohvillehan ei nuorella koiralla pitäisi edes olla mitään asiaa.”

    Siis täh? Meidän koirakin on hädin tuskin vuoden, ja pari kuukautta sitten ostettu sohva on jo melkein entinen kalu. Kyllä ne sohvilla viihtyy vaikkei niillä lepäisikään (sitäkin meitin hauveli tekee).

    Aivan ihanalta näyttää tämä kaveri! Uskaltaisipa pian uimaankin.

  2. Ahaa, nyt ymmärrän. Ja ymmärrettävää kyllä valkoisten sohvien takia.

  3. Kylläpä kasvaa nopeasti ja nuorenakin olisi jo luullut täysikasvuiseksi koiraksi.

    Saksalainen, suomettun..suomennettu, nettikauppa on elinehto ainakin maaseudulla ja kun tavarat raahataan ovelle asti on vaikea enää asioida muualla. http://www.zooplus.fi/shop/koirat

  4. Armilla on hyväntahtoinen ilme ja sen musta nassu – varsinkin tuossa ekassa ja kolmannessa kuvassa – on niin kysyvä, ettei sen varmaan tarvitsekaan liikoja haukahdella saadakseen vastauksia ihmetyksiinsä…

    Luin jostakin, että vesi vetää leo-koiria vastustamattomasti puoleensa ja että ne ovatkin erinomaisia uimareita. Niillä on kuulema jo räpylätkin omasta takaa. Oletkos pannu merkille Armin tassujen salaiset aseet?

  5. Rodun hanakkuus vesileikkeihin on ollut tiedossa ja asiaankuuluvat räpylät löytyvät Arminkin tassuista. Ilmeisesti joistakin saman pentueen koirista onkin jo tullut uimareita, mutta jostain syystä Armi hannaa vielä.

  6. Vesi onkin vähän arvaamaton juttu.

    Sorgen, tuo edellinen kommenttini, tarkoitus ei ollut olla opettavainen ja yllä olevat vesijututkin olin lukenut vallan kiitettävästi postauksestasi, mutta kun aivot, nämä vähäisetkin loput purut, on kärähtäneet jo helteessä, sitä yrittää vaan muotoilla jotakin järkevää….oikeasti menin shokkiin tuosta ykkös- ja kolmoskuvan välissä olevasta kuvasta

  7. Onpas Armi jo iso! Mahtavan pitkät jalat sillä on tällähetkellä! Ja kuinka iloiselta ja onnelliselta se näyttääkään! Uskomattoman suloinen kuva tuo mustavalko-kuva! 🙂

    Meillä elellään liki samanlaisissa tunnelmissa täällä Ransun kanssa, Ransu-landseer, kun on nyt 3kk vanha tai siis nuori. Vesi on maailman paras asia Ransunkin mielestä, vesikupin päälle voi joskus jopa nukahtaa, kun oikein väsyttää päivän touhujen jälkeen. Kesäkukkien kastelu pihalla on lähes mahdotonta, se kun menee jo veden lorinastakin ihan sekaisin, tärisee ja työntää päätään veden alle minkä kerkiää. Teenkin tämän nykyisin Ransun nukkuessa,pääsee niin paljon helpommalla. Uimaan me ei vielä olla keretty, mutta edesmenneestä vettä rakastaneesta landseeristani voin sen verran todeta, että kannattaa vähän varoa jos Arminkin kanssa menet yhtäaikaa joskus uimaan. Meidän Rölli kun oli omasta mielestään niin kova hengenpelastaja, että kaikki vedessäolevat täytyi pelastaa varmalta kuolemalta keinolla millä hyvänsä. Ja kun ei hengenpelastus-koulua ollut käynyt, niin siinä meinasi käydä aina ihan päinvastoin..se kun kauhoi tassuillaan minkä kerkesi ja painoi hartioista ihmistä veden alle..eihän siinä muuten mitään olisi ollut, mutta kun Rölli painoi semmoiset vajaat 60kg ja silleen. 🙂

  8. Hahaa, mikä ilme tuossa ekassa kuvassa!

    Meidän puolitoistavuotias schäfer oppi uimaan vasta viime viikolla, en tiedä mikä haras vastaan näinkin kauan (talvi..?). Muistan myös Sakun ensimmäisen haukun, emäntäkin hätkähti kun pienestä natiaisesta kuului moinen murahtelu ja tumma haukku.

  9. (Ach, blogi tyrmäsi viestini jo kahdesti, joten yritän vielä kerran.)

    Joko ovat helteet ajaneet Armin uimaan? Voiskohan tassupohjaa harjoitella kahluualtaassa turvallisesti kotipihalla?

  10. Armi on ollut pari viikkoa saikulla. Hän loukkasi lonkkansa naapurin samanikäisen pennun kanssa riehuessaan ja eläinlääkäri määräsi vähäksi aikaa hiljaiseloa. Sairasloman ensimmäisen viikon Armi ottikin rauhallisesti, jalka oli selvästi kipeä. Samaan syssyyn tuli vielä kuumetta ja ripuliakin, joten koira oli joitakin päiviä totaalisesti kanveesissa. Eläinlääkärissä jouduttiin oikein tiputukseen.

    Nyt on kuitenkin parannuttu ihan ennalleen: virtaa tuntuu olevan vanhaan malliin, eikä Armi myöskään nilkuta enää jalkaansa. Loukkaantumisesta tulee juuri tänään kuluneeksi kaksi viikkoa, joten eiköhän tässä voida taas alkaa liikkua entiseen tapaan.

  11. Voi raasua! Onneksi on kaikki taas kunnossa! ”Kolareilta” on kyllä vaikea välttyä noiden pentujen vauhdilla. Ja kuinka kipuherkkiä ne onkaan..meidänkin Ransu tuli yhtenä päivänä pomppujensa päätteeksi leuka edellä lattiaan ja satutti samalla myös jalkaansa, samalla alkoi myös sellainen kurkku-suorana-huuto, etten ole sellaista aikoihin kuullut..onneksi tästä selvittiin ihan koti-ja syli-hoidolla.

  12. Kuulostaa aika tutulta tuo sairaskertomus, mutta onneksi hän toipui nopsaan. Ei tuollaisen karvapalleron soisi potevan mitään. Ehkä uintikin alkaa kohta kiinnostaa.

  13. Tämähän kuulostaa aivan normaalilta pentu koiralta 😀
    Ja mä olen huomannut kyllä että koiran kanssa mikään väri ei ole hyvä kun karvoja on aina jokapaikassa! Varsinkin kun itselläni on lisäksi vielä kaksi kissaakin niin paita on aina sen näkönen kuin olisin juuri kasvattanut turkin päälle kun kissa käy sylissä vähän kiehnäämässä x)
    Ja hyvin näkyy kyllä kaiken väriset karvat ja kaiken värisistä vaatteista -.- Sen siitä saa kun päättää hankkia lemmikkejä ja vieläpä pidellä niitä sylissä niin karvoista ei enää pääse eroon 😀 😀

  14. ainiin.. meillä on haukulla ns oma sohva missä se saa lötkötellä 🙂
    Joskus laitoin viltin sohvalle ettei olis koko sohva karvoissa kun koira rupes tekeen sitä et meni yöllä salaa sohvalle nukkumaan vaikka oli aina kielltty. Noh nyt se onkin sitten niin kun meillä on toinenkin sohva niin koira pötköttää monesti tuossa minun sohvalla vilttinsä päällä mut toisesta sohvasta pysyy kaukana. Kerran laitettiin viltti pesuun välillä ja sohva oli sitten ihan paljaana niinsanotusti niin koira makas lattialla sohvan vieressä eikä mennyt sohvalle ennenkö viltti tuli pesusta takasin sohvalle 😀 Aika hassu tapaus.
    Niin ja huomasin et olin kirjottanu väärin tuon mun blogin ostotteen… jotenka nyt sekin on sit korjattu tähän x)

  15. Ihania kuvia! Meidän koiralaumaan tulee 3 viikon päästä lisäystä leonberg-vauvan muodossa, enkä milläään malttaisi odottaa. Onpas mukavaa että kuvahaku sanalla ”leonbergin pentu” johdatti minut tänne. Armin kuvat helpottavat vähän odotusta 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.