Armin kuulumisia ei olekaan tullut päiviteltyä vähään aikaan. Uutispimennon aikana koira on kasvanut käsittämätöntä vauhtia: taloksi asetuttuaan se on vajaassa kolmessa kuukaudessa suunnilleen nelinkertaistanut itsensä. Täyteen kokoon on vielä matkaa, mutta otus alkaa kuitenkin näyttää jo pullean ahman sijasta ehdalta leonberginkoiralta.

Armin päivät täyttyvät koirille tyypillisistä jutuista: nuuskimisesta, maistelusta, järsimisestä, tonkimisesta ja laiskottelusta. Sen ehdotonta suosikkipuuhaa on kuitenkin veden kanssa läträäminen. Sisätiloissa onkin mahdotonta pitää juomakuppia jatkuvasti tarjolla, sillä Armin tyylinä on latkia vettä vain hetken ja alkaa sen jälkeen hämmentää soppaa molemmilla etutassuillaan. Siisteintä on tietysti se, kun kupin saa kokonaan nurin – syntyneeseen vesilammikkoon on sitten mukavaa käydä rellottamaan.

Pihalla Armin juomavesi on sinkkiämpärissä. Se onkin lyömätön viihdekeskus: juomisen lisäksi pönikässä voi lähes uida ja myös pestä lelujaan. Armi raahaa röhkivät kumipossunsa ämpäriin, huljuttaa niitä vedessä ja ravistaa kuivaksi. Hetken päästä sama uudestaan. Karjujen lisäksi kylpyyn pääsevät myös muut kumilelut sekä erilaiset pallot ja kepit.

Harmillisesti Armin puhtaanapitovietti ei ulotu sen omiin tassuihin tai turkkiin. Valkoisilta sohvilta on ärräpäiden säestyksellä tullut jyystettyä mustia käpälänjälkiä. (Outoa, sillä sohvillehan ei nuorella koiralla pitäisi edes olla mitään asiaa.)

Vesi siis kiinnostaa suuresti, mutta uimaan Armi ei kuitenkaan ole vielä rohjennut mennä. Se kahlaa vedessä ja katsoo häntä heiluen muiden koirien uimista. Sen tekisi selvästi hirveästi mieli mennä perään, mutta kun ei millään uskalla.

Punkit ovat olleet suurena kiusana. Alkukesästä niitä sai repiä irti koiraraasun nahasta päivittäin, yleensä punkkeja löytyi jokaisella tarkastuskerralla useampiakin. Armi rymyää mielellään pihan pusikoissa ja teutaroi vuorenkilvet länään, luonnossa kieriskellessä mukaan tietysti tarttuu myös ei-toivottua ainesta. Selkänahkaan sivelty punkkilääke on kuitenkin rauhoittanut tilannetta huomattavasti, parina viime viikkona inhoja verenimijöitä on löytynyt enää muutamia.

Joitakin aikoja sitten Armi sanoi ensimmäisen sanansa. Se jolkotteli luokseni ja kumarruin sen puoleen. Armi työnsi kuononsa kiinni nenääni, tuijotti haastavasti ja sanoi käheällä äänellä: ”HHÄ?!?”

Tuota yksittäistä sanaa lukuunottamatta en ole toistaiseksi saanut Armin puheesta selvää. Suurimman osan ajasta se kuulostaa Tähtien Sodan Chewbaccalta.

Valtaosa Armin tuottamasta äänestä onkin erilaista mouruntaa ja ölinää, varsinaista räksytystä Armin huulilta pääsee ilahduttavan vähän. Välillä menee viikkokin, ettei sen suusta kuulu pienintäkään haukahdusta. Kiihtyneenä – esimerkiksi toisen koiran kanssa leikkiessään – se on toisinaan jäpättänyt kimakkaa pentuhaukkua. Eilen kuitenkin kuulin ensimmäistä kertaa sen suusta aivan toisenlaisen haukun. Olin käymässä kavereiden luona Sipoossa, heillä on pihapiirissään pari lehmää. Naudan kohtaaminen meni täysin yli Armin hilseen – se ei voinut käsittää, että mikä tuo nyt sitten muka on? Syvältä kurkusta purkautui kumea murina ja selkäkarvat pystyssä Armi alkoi lehmän edessä haukkua kunnollista, ison koiran haukkua. Taisi tapahtua äänenmurros.

Edellisessä päivityksessä manailemani käsien pureminen on jo loppunut. Sisäsiisteyden suhteen yksittäisiä vahinkoja tapahtuu vielä silloin tällöin. Talon yläkertaan Armia ei kannata päästää, jostain syystä koira olettaa koko yläkerran olevan yleistä käymälää. Maitohampaat ovat alkaneet irrota ja pehmeä pentukarva vaihtuu jo hiljalleen aikuisen koiran turkkiin – mikä tietysti tarkoittaa sitä, että karvaa on nyt joka paikassa. Vaateharjasta onkin tullut huushollin käytetyin työkalu. Musta ei todellakaan ole ihanteellinen vaatteiden väri vaalean koiran omistajalle. Olenkin harkinnut alkavani pukeutua pelkästään beigenvärisiin angoravillapaitoihin.

Vaikka koiranpentu voi välillä kieltämättä ollakin työläänpuoleinen riiviö, niin on se kuitenkin aika lystikästä, kun Armin luokse kävellessäni sen häntä alkaa hakata iloisesti lattiaa: täp, täp, täp, täp, täp…

Seuraavassa kuvallinen päivitys edellisestä raportista tähän päivään.