Lukijakysely
Olen nyt bloggaillut aktiivisesti n. kahden ja puolen vuoden ajan. Viime aikoina kirjoitustahti on hieman hiipunut, mutta hauskaa tämä kirjoittelu on edelleen. Ei ole aikomusta lopettaa, sanottakoon se heti tähän kärkeen.
Aikaa blogikirjoittelu kuitenkin nielee melkoisesti, sekä työ- että vapaasellaista. Olen kirjoittajana tuskallisen hidas ja melko pedantti. Postaukseni eivät ole juuri koskaan vartissa moukaroituja roiskauksia. Yritän kirjoittaa hiukan puntaroidumpaa sanaa, välillä yksittäisen blogipostauksen laatimiseen saattaa tärväytyä kokonainen päivä, aamusta iltaan. (Tähän kirjoitukseen ei kyllä mene niin kauaa.)
Siksi onkin toisinaan tullut mieleen, että kannattaako tähän panostaa näin paljon? Tämä on kivaa, mutta onko tästä mitään hyötyä? Rahallista korvaustahan en näihin sanoihin käyttämästäni ajasta saa.
Teiltä lukijoilta saamani positiivinen palaute luonnollisesti siivittää sormiani näppäimistöllä – varsin monet tuntuvat arvostavan näitä otteitani blogipainin molskeilla. Silloin tällöin ylistävä palaute kuitenkin tarjoillaan kitkerällä kyytipojalla: ”Musiikkiasi olen aina inhonnut, mutta blogisi on aivan mahtava!”
Tällaiset kommentit pistävät miettimään.
Tämän blogin perimmäinen tarkoitushan on edistää musiikkiani. Teen tätä toki myös puhtaasta rakkaudesta kirjoittamiseen (ja ehkä myös vähän toteuttaakseni narsismiani…), mutta olen perustellut bloggaamiseen tuhlaamani ajan sillä, että se kyllä maksaa itsensä mutkan kautta takaisin lisääntyneenä levy- ja konserttilippumyyntinä.
Kummatkaan eivät kuitenkaan viime vuosina ole menneet mitenkään kuumille kiville. En siis ole ihan varma siitä onko tällainen bloginpitäminen pelkästään ammatillisesta vinkkelistä tarkasteltuna erityisen kannattavaa.
Käännynkin nyt näiden ajatusteni kanssa teidän puoleenne: kertokaa te minulle onko tästä mitään hyötyä? Vastaisitteko ystävällisesti seuraaviin kysymyksiin – niiden kautta minä voisin saada jonkinlaisia vastauksia omiini.
Loading ...♠ ♠ ♠
Loading ...♠ ♠ ♠
Jos ruksasit edellisessä vaihtoehdon ”Löysin Anssin musiikin blogin kautta”, niin vastaa vielä seuraavaan, voit valita useampia vaihtoehtoja:
Loading ...♠ ♠ ♠
Sulimmat kiitokset vastauksistanne!
En muista miksi alunperin eksyin sivuillesi. Ehkä facebookissa jonain hämäränä yönä laitoin tykkäyksen musiikillesi… Sen jälkeen olen toisinaan palannut blogiisi, erityisesti lukemaan blogauksiasi muusikon toimeentulosta, tekijänoikeusasioista ja keikkailusta. Tänäänkin tulin facebookin kautta antamaan feedbackini ja kannustamaan jatkamaan.
Ole hyvä!On enemmän kuin ilo jeesiä!!!Mahtavaa kevättä ja lämpöistä kesän odotusta!!Uutta levyä odotellessa…>:o)
Kysely tehty 🙂 Lisäisin vielä, että ihan ensimmäiseksi luin Anssin kirjan. Pidin siitä kovasti. Sen jälkeen löysin blogin, ja olin siitä erittäin ilahtunut. Vähitellen aloin kuunnella myös musiikkia (tunnustan, etten ollut koskaan aiempina vuosina Anssin musiikkia kuunnellut, vaikka tietysti radiosoittojen perustella tunsin joitakin hittejä).
Pidinkin sitten (kai hieman yllättyen) myös Anssin musiikista tosi paljon! Olen hankkinut musiikkia sekä iTunesista että Anssin sivujen kautta. Eniten kuuntelen Rakkaus on murhaa -EP:tä ja katselen Youtubesta erilaisia vanhoja live-taltiointeja. Näin viime syksynä kaksi keikkaa, ja käyn katsomassa niitä varmasti myös jatkossa. Vein keikoille myös mieheni, joka myös piti Anssin musiikista. Lapset eivät toistaiseksi arvosta (”säkin viet akkarin melkein lapsen kädestä jonkun anssi kelan takia”), mutta oppivat ehkä vielä 😀
Arvostan kovasti sitä, että Anssi käyttää blogeihinsa paljon aikaa ja vaivaa, ja se on varmasti yksi syy, miksi jaksan seurata myös musiikillisia kuulumisia. Anssi on ehdottomasti yksi Suomen hauskimmista miehistä 🙂 Eniten pidän kantaaottavista kirjoituksista sekä postauksista, jossa kuvaillaan muusikon työtä ja arkea maallikolle. No Armi-postaukset on tietenkin ihan ykkösiä.
Vilkaisen Anssin blogin lähes järjestään joka kerta, kun käyn koneella, eli suurinpiirtein päivittäin. Itse pidän postauksista hurjasti ja toivon, että blogin pitäminen jatkuu myös tulevaisuudessa.
Kun tuossa edellä pohdittiin, mitä hyötyä blogista on ja vauhdittaako se levymyyntiä, niin ainakin itse olen monia kertoja lukenut täältä (=blogista) tulevista keikoista, musiikkipuodin uusista biiseistä, uusista levyistä ynnä muista tapahtumista.
Usein postaukset huomataan myös laajemmalti julkisuudessa: monet toimittajat, poliitikot ym. kirjoittajat ovat viitanneet blogin teksteihin.
Anssin mahdollisesti viettäessä hiljaiseloa blogista on muutenkin kiva havaita artistista elonmerkkejä! Eli vastaukseni on, että blogista on hyötyä.
Mulla on nykyään RSS-syötteet päällä, että saa uusimmat blogit luettua. 🙂
Piti Aku Ankka-bloggaukseen pistää jotain kommenttia, mutta se nyt jäi. Onhan blogien väsääminen työlästä, mutta kuten sanoit, niin kommentit palkitsee jatkamaan.
Anssi: Jos löytyy joku valokuva minkä haluat saada korjattua, niin pistä viestiä, niin hoidan kiitoksena bloggauksistasi kuntoon. Saat sitten jotain hyötyäkin tästä. 🙂
Jos se on kivaa, miksi olla jatkamatta? 🙂 Lukijoitakin sun blogilla selvästi on, mutta ennen kaikkea kannattanee jatkaa tai olla jatkamatta itsesi takia.
Omaan filosofiaan turvautuen voisin todeta tuohon kysymykseesi: Miksi miettiä, onko blogin ylläpitämisessä mitään hyötyä, jos siitä itse nauttii? Ja kuten monet ovat jo todenneet, blogillesi kyllä riittää lukijoita, kuten myös musiikillesi kuuntelijoita.
Itse sain ensimmäisen kosketuksen musiikkiisi Nummela -levyn kautta, jolloin olin ehkä kymmenisen vuotta. Silti pidin jo silloin musiikistasi kovin, vaikkei lyriikat ehkä vielä ihan auenneet. Pakko muuten lisätä tähän väliin, että tykästyin Viisautta ja Rauhaa -biisiin. Kuuntelin sen juuri ensimmäistä kertaa 🙂
Mutta lyhyesti ja ytimekkäästi: Älä ihmeessä lopeta, sitä mitä teet. Jatka kirjoittamista, laulamista ja soittamista ! Kyllä se kannattaa. 🙂
Kuten jo kirjoituksen ensimmäisessä kappaleessa totesin: ei ole aikomusta lopettaa.
On selvää, ettei tällaista blogia voisi kirjoittaa, ellei siitä myös nauttisi. Lähinnä kiinnostaisi vain tietää, onko bloggaaminen tuonut musiikilleni aivan uusia kuulijoita. Kyselyn tämänhetkisten tulosten perusteella vaikuttaisi siltä, että eipä mainittavammin. Mutta odotellaan toki vielä, vastahan minä tuon gallupin avasin.
On kiinnostavaa lukea palautettanne siitä, millaisista kirjoituksista erityisesti pidätte. Yhtä kiinnostavaa olisi tietysti myös tietää, millaisista postauksista ette pidä?
Vaikka eipä sillä paljoa väliä ole… Tämän blogin ideana kun on alusta lähtien ollut se, että kirjoittelen ihan mitä sattuu! Sitä saa mitä tulee.
Moi Anssi. Tuli mieleen että tämä kyselyhän luonnollisesti vääristyy väkisinkin, sillä siihen törmäävät vain ne käyttäjät jotka lukevat blogiasi joka päivä (ellei kaikki liikenne aina ohjaudu ensin tälle sivulle).
Eli siis vastaukset ovat pääosin niiden aktiivisimpien lukijoiden vastauksia, ja he luultavasti kuluttavat musiikkiasi aktiivisimmin muutenkin. Jollain algoritmillä tuon vääristymän kyllä varmasti saa korjattua. Toisaalta se että mäkin vastasin myös tuohon viimeiseen kohtaa (vaikka ei olisi pitänyt) lienee vielä suurempi vääristymän aiheuttaja 😀
—
Mitä tulee blogisi sisältöön, niin henk. kohtaisesti arvostaisin enemmän hieman lyhyempää ja napakampaa ilmaisua. Pölähdän tänne tyypillisesti Facebookkiin tai Twitteriin postaamasi linkin kautta. Lähes poikkeuksetta painan linkkiä hetken mielijohteessa ja mulla on aina olevinaan vähän kiire.
Jos jutut olisivat lyhyempiä, kommentoisin varmasti paljon useammin. Lisäksi käväisisin täällä varmaan useammin, jos osallistumisesi päivänpolttaviin aiheisiin muualla SOMEssa olisi aktiivisempaa ja kaksisuuntaisempaa (mikä tosin söisi tietysti vieläkin enemmän aikaa).
Kerronpa tarinani…
itse fanitin Anssia Nummelan aikoihin. Ostin myös seuravan levyn mutta sittemmin levyt jäi kauppaan, ehkäpä siksi ettei niitä mainostettu niin näkyvästi.
Kunnes viime vuonna pöllähdin tänne blogille. Täällä oli menossa Aukion studiopäiväkirja… Voi juma 🙂 en ole eläessäni ollut niin koukussa mihinkään blogiin tms. Nyttemmin käyn täällä ja fb:ssä päivittäin ja olen nauttinut jokaisesta hetkestä, postauksesta ja kuvasta. Välillä nauranut niin makeasti, että kyyneleet valuu poskille. Välillä taas kirjoituksesi ovat pistäneet ajatelemaan. Tämä blogi on terapiaa jokatavalla. Toivottavasti jaksat jatkaa meidän lukijoiden ja ehkä myös itsesi iloksi tätä blogia.
Kiitos!
@Koivulahti:
Tällaisessa kyselyssä on tosiaan ongelmansa, mutta eiköhän tämä jonkinlaista suuntaa anna. Varsinkin jos en heti kättelyssä hautaa tätä kymmenen uuden postauksen alle.
Mitä tulee postausten pituuteen: ongelmani tämän blogin kirjoittamisessa on se, että minulla on tapana asettaa rima hiukan liian ylös. Kirjoitusten hidas prosessointi johtaa merkkimäärän lavenemiseen. Välillä olisi hyvä harjoittaa myös hiukan spontaanimpaa roiskimista, kirjoittaa nopeammin lyhyitä fiiliksiä.
Tätä tarkoitusta varten tosin perustin tuon mainitsemasi Facebook-sivun: ajatuksena oli, että heitän sinne lyhyet tunnelmat ja kirjoittelen sitten tänne blogiin jaanaavammat jorinat.
Tämä ei ehkä ole ihan täysin toteutunut käytännössä. Facebook-sivusta on pikemminkin muodostunut eräänlainen ilmoitustaulu, sinne tulee kirjoiteltua aika vähän mitään muuta kuin raakaa informaatiota.
Mun tarina tän blogin löytämiseen: tiesin, että sulla nämä kotisivut ovat, mutten ollut niillä ikinä käynyt, koska tuntuu, että monella artisilla kotisivut ovat, mutta sisällöltään ne ovat tylsiä, eikä minkäänlaista vuorovaikutusta fanien kanssa..
Nooh, sitten jostain kumman syystä viime syksynä hetken mielijohteesta eksyin sivuillesi (muistaakseni facebook-sivusi kautta, joka oli päivittänyt jotain kiinnostavaa mun uutisfeediin), ja rupesin lukemaan ja totesin että hei täällähän kirjotetaan ihan asiaa ja jopa vastataan faneille. Ja lisäksi muistaakseni olin lukenut jo aikaisemmin jostain iltapäivälehdestäkin tai kuullut radiosta(?) joskus erään jutun joka oli napattu blogistasi – sain siitä tietää että sulla edes blogia on (insidentti oli se, että kännykkäsi oli varastettu ja kaikki siihen hyräilemäsi mahd. uudet laulut siinä olivat sen mukana – ilmeisesti olit puuhailemassa silloin Aukiota? ajattelin silloin että kyllä mahtoi harmittaa), mutta unohdin tutustua juttuun tarkemmin blogisi kautta..
Ja vaikka musiikkisi oli siis tuttua ja rakasta, niin miehen ajatuksia ja persoonaa en juuri tuntenut ollenkaan. Nyt olen ilokseni saanut tutustua niihinkin, ja sen takia täällä lukijana edelleenkin olen. Ja kyllä tämä edistää musiikkisi myyntiä, se on varmaa. Mutta kyllähän niitäkin ihan varmasti on, jotka lukevat tätä kirjoitustaitojesi takia. Olet viisas mies monin puolin ja nykyään mielestäni aliarvostettu. Faniesi kannalta tämä on kaikin puolin levymyyntiäsi edistävää! Ainakin näin voin sanoa omalta osaltani. Ostan mielelläni sellaisen artistin levyjä, jonka arvoja ja mielipiteitä arvostan. Toisin sanoen, tiedän ketä levyjä ostaessani tuen. En tiedä mistä se johtuu, mutta yleensä otan aina selvää ihannoimieni muusikoiden elämästä ja arvoista ym. toiminnasta, ja tämä nostaa innostusta ostaa levyjä, tulla keikoille jne.
No itse ainakin ostin Aukio levyn vain sen takia, että täällä levyä käsittelevät kirjoitukset herättivät mielenkiinnon. Ja toisaalta, ostinpa sen myös ihan vaan kannatuksen vuoksi, kun pidin eritoten vanhemmista kirjoituksista.
Biisirinki menee hieman samaan kategoriaan, eli lopputuotos alkoi kiinnostamaan mitä enemmän sen tekemisestä luki, ja luulenpa että mikä tahansa oman musiikkisi tekemiseen liittyvä juttu lisää mielenkiintoa sitä kohtaan. Myös keikkaraportit ja sen sellaiset. Vanhat kuvamuistelot ovat myös hyviä.
Mutta yksi ero aikaan, jolloin levysi vielä myivät enemmän, on tuo ulkoinen habitus, joka on muuttunut siihen suuntaan, että ehkä se olisi vaan aika antaa parturin tehdä työnsä, ja tämä ihan hyvässä hengessä sanottuna 🙂
Niin ja jäi mainitsematta, että vastaavasti kriittiset kirjoitukset poliittisista tai yhteiskunnallisista asioista eivät välttämättä edesauta tuota blogin tavoitetta levymyynnin edistäjänä, paremminkin päinvastoin. Samaan kategoriaan menee myös mahdolliset ”paasaukset” vihreistä arvoista tai kasvissyönnistä (kuten puolueäänestys taannoin osoitti, kaikki lukijat eivät ole vihreitä).
TOSIN, poikkeuksena voisi mainita, että jos esim. jokin biisisi kertoo edellämainituista asioita, niin silloin on toki ”oikeutettua” avata sen sanomaa ja taustoja lukijoille.
Kyllä mä välillä mietin, että kuinka sä jaksat ja viitsit tätä blogia pitää, että mitä sä itse tästä saat..näet kuitenkin niin paljon vaivaa tämän eteen. Nykypäivänä tällaiset jutut ei ole mitään itsestäänselvyyksiä.
Itselleni tämän blogin lukeminen on ollut ihan henkireikä monessakin mielessä. Viimeksi toipuessani sairaalassa leikkauksestani pikkusiskoni toi minulle luettavaksi tulosteet viimeisimmistä bloggauksista, ettei vaan mitään jäänyt lukematta sairaalareissun aikana. Että kyllä minulle tämän blogin loppuminen olisi ihan kamala juttu.
@Poirot:
Itse viihdyn tämän näköisenä kuin juuri nyt olen. Enpä usko, että sitä Nummelaakaan varsinaisesti niillä pulisongeillani myytiin…
Kannanotoista ja mielipiteistä: jos koen jonkun asian epäkohdaksi, ja minulla on siitä näkemys, niin tekisin sielulleni vahinkoa jos olisin hiljaa vain imagoni takia. Julkisessa ammatissa on ehkä hienointa juuri se, että tässä pystyy välillä valaisemaan pimeitä nurkkia, ja kenties herättämään muissakin ajatuksia.
Kanssani saa toki olla eri mieltä. Jotkut ovat toisinaan ilmoittaneet tuhoavansa levyni mielipiteitteni johdosta, mutta sellaisen yleisön menettämistä en suoraan sanottuna osaa hirveästi surra. Lieneekö tuollaisilla kuulijoilla edes ollut niitä levyjäni?
Itse arvostan erityisesti noita yhteiskunnallisia ja poliittisia kirjoituksia. Niiden vastapainoksi sitten on humoristisia kevennyksiä. Erityisesti tuo AOR-raati sai muutamat naurut irroitettua. En ole vielä ehtinyt Eläinten Syömisestä kirjaa lukea mutta kirjoituksesi pisti kyllä miettimään kahteen kertaan omaa lihankulutusta. Arvostus kyllä nousee aina ihmisiä kohtaan jotka puhuvat sydämestään itselleen läheisistä asioista ja vielä viisaudella, edellyttäen tietysti että nuo asiat ovat ihmis- ja luontoystävällisiä. En erityisemmin ole musiikkiasi kuunnellut, mutta Kesä Kalevi Sorsan kanssa vaikuttaa todella mielenkiintoiselta.
Tietysti voi miettiä, että musiikillinen hyötyä nyt sattuisikin olemaan aika marginaalinen, niin voisihan sitä vaikka ruveta kirjoittelemaan artikkeleita joihinkin lehtiin, vähän niinkuin freelance-pohjalta. Jos kirjoittaminen joka tapauksessa miellyttää…en tietysti tiedä, mitä kaikkea sellaiseen sitten liittyisi.
Silti blogi on mukava ja en missään nimessä toivoisi sen loppuvan! Paljon mielenkiintoisia artikkeleita on tullut täältä luettua! Ja Magnumia toivon lisää! 😀
Jotenkin mun tuli tästä koko jutusta vähän apea olo. Toivonkin siis, että jaksat jatkaa tätä yhtä aidosti ja suurella sydämellä kuten tähänkin asti!
Sinun kirjoittamistapasi on teknisesti erinomaista. Ilmaisu on selkeää ja värikästä. Eipä ihme, että siihen kuluu aikaa. Omaan blogiini uhraan erittäin vähän ja tavallaan siksi se onkin salasanan takana (ja myös ammattini vuoksi – ei ihan jokaisen tarvitse tietää minun omia juttuja).
Merkittävintä on mielestäni kuitenkin asiasisältö. Et höpötä turhia jaarituksia ja vaikka lukija ei olisikaan asioista samaa mieltä, perustelet mielipiteesi ilmeisesti pitkän harkinnan tuloksena.
Valtakuntamme päälehden taso on viime vuosina päässyt yhdyssana- ynnä muinen virheineen laskemaan niin paljon,että se kaipaisi sinun tasoistasi kirjoittajaa.
@Konemiääs:
Lehtikolumnien kirjoittamista olen joskus harkinnut (ja joskus kokeillutkin), mutta en oikein innostu siitä niihin liittyvien rajoitusten vuoksi. Pitäisi aina päätyä tiettyyn merkkimäärään, ei välttämättä voisi kirjoittaa ihan mistä huvittaa, ja ennen kaikkea: kirjoituksilla olisi deadline. Toimin joskus puolisen vuotta kolumnistina ja tuo deadlinea vasten kirjoittaminen oli ihan hanurista. Se muutti hauskan kirjoittamisen pakkotyöksi.
Kolumneista sai kuitenkin korvauksen. Se ei ollut yhtään pöllömpää…
Arvostan silti suuresti tämän blogin tarjoamaa täydellistä kirjallista vapautta. Sen hintana on vain se, että tähän on kovin vaikeaa liittää minkäänlaista ansaintamekaniikkaa.
@Noora:
On turhaa olla suruissaan, kirjoittaminen jatkuu kuten ennenkin. Halusin vain hiukan selvittää millaiselta pohjalta lukijani ponnistavat.
Minä taas löysin blogisi ja nettisivusi kun ilmoitit lahjoittavasi YAD Youth Against Drugs ry:lle Viisautta ja rauhaa biisin myyntituotot. Hyvin pian huomasin, että panostat sivuihin, blogiin ja vuorovaikutukseen faniesi kanssa todella paljon. Nämä kotisivut ovat siinä mielessä erinomaiset ja panostuksesi on ihailtavaa. En tiedä kenenkään toisen muusikon satsaavan tähän vuorovaikutukseen näin paljon. Arvostan sitä ja se on ehdottomasti lisännyt myös mielenkiintoa musiikkiasi kohtaan.
Eräs Brittiläinen pelisivusto rahoittaa kirjoitteluaan vapaaehtoisella kuukausimaksulla. Kaksi puntaa pyytävät kuussa. Tuolla rahalla saa välillä erikoistarjouksia ja muuta vastaavaa. Muusikkona voisit vaikka antaa kuunneltavaksi kappaleita joita muut eivät kuule tai ilmoittaa myyntiin tulevista lipuista hieman ennakkoon. Itse ainakin mielelläni tukisin kirjoittelua mielelläni tähän tapaan, vaikkei mitään erityisetuja olisikaan. Parasta on että maksu olisi täysin vapaaehtoinen. Toinen vaihtoehto ovat mainokset, varmasti ei haittaisi meitä lukijoita jos saisit sitä kautta hiukan enenmmän tuohta.
Minähän avasin joulukuussa tälle saitille Musiikkipuodin, jonka voi katsoa toteuttavan vähän samaa asiaa: pienellä summalla anssikela.comin käyttäjät voivat ladata itselleen eksklusiivista materiaalia ja samalla tukea rahallisesti ponnistelujani suoraan, ilman välikäsiä.
On valitettavasti pakko sanoa, että toteutunut myynti on ollut jopa hämmentävän vähäistä. Kynnys edes nimellisen summan maksamiseksi nettisisällöstä on nähtävästi todella korkea. Kaipa biisin ostaminen ja lataaminen koetaan jotenkin vaikeaksi.
Ja kun Musiikkipuodista puhutaan, niin se on tietysti juuri tänään poissa pelistä huoltotoimien vuoksi…
Omassa tapauksessa kakkoskysymys aiheutti todella päänvaivaa, sillä kyllä musiikki löytyi ensimmäisen kerran jo Nummela-levyn aikoihin. Taukoa kuitenkin tuli, eikä seuraavia levyjä tullut ostettua eikä koskaan käytyä keikoilla. (Nummelankin omisti pikkuveli, joten senkin kuuntelu jäi, kun kotoa muutin)
Uudestaan löysin Anssin, kun kaverini hehkutti blogia täysillä. Eikä suotta 😀 On ihana lukea näin hyvin kirjoitettua suomen kieltä ja värikästä tarinankerrontaa. Anssin tekstit ovat naurattaneet, mietityttäneet ja liikuttaneet. Keikkaraporttien lukemisen jälkeen heräsi halu päästä kokemaan tunnelma ihan itse, ja lopulta löysin itseni Tavastialta 🙂 Ja parilta keikalta sen jälkeenkin. Ja livelevy on tullut ostettua. Ja, ja… ennenkaikkea blogin löytämisen jälkeen minusta on tullut Fani.
JanneP puhuu täyttä asiaa — ERITTÄIN harva artisti on tällä tavoin yhteydessä faneihinsa, vieläpä näin asiallisella tasolla. Se on se juttu mikä blogissa on aina eniten itseäni viehättänyt, ja tietysti ihan Anssi Kelassa itsessään. Itse olen ollut fani ihan alusta asti ja nähnyt jokaiselta kiertueelta vähintään yhden keikan, mutta kyllä musiikin lisäksi tällainen sanallinen anti on Anssi Kelassa parasta.
Toinen kirja olisi joskus mahtava lukea, näin loppukommenttina.
Musiikistasi olen Nummelasta asti ollut enimmäkseen neutraalia mieltä, mutta loistava blogisi on kääntänyt Anssi Kela -kokonaiskäsitykseni selkeästi plussan puolelle. Etenkin yhteiskunnallisia kirjoituksiasi olen lukenut mielelläni – ja AOR-raati oli hykerryttävä. (Rushin Counterparts (1993) on muuten vallan kelpo AOR-lätty, vaikka en itse(kään) herrojen uudemmasta tuotannosta oikein perusta.)
Blogisi löytämisen myötä olen huomannut itsessäni lisääntynyttä tarvetta kuunnella musiikkiasi Spotifystä, josta myös olet kirjoittanut ajatuksia herättävästi. Toisena lieveilmiönä on karaokessa tullut vedettyä vanhaa kunnon Mikan faijan BMW:tä. Keikallesi menokin on erittäin mahdollista tulevaisuudessa!
Mä oon just niitä, jotka on blogis kautta löytäny sun musiikin. Blogin löysin alunperin sun muusikoiden.net-kirjotusten kautta (hieno nimimerkki muuten!). Vähän ehkä hassua sanoo näin, mutta sä näytät elävän just sellasta elämää mistä mä haaveilen. Ei varmastikaan sellasta, millasta mun tulevaisuudessa tulee olemaan (eikä tarvikaan olla, onhan haave kuitenkin vain haave), mutta ajatuksen tasolla hirmu jännää. Saat tehdä musiikkia, kirjottaa kirjoja, pitää blogia, johon teet arvosteluja, normipäivityksiä, keikkaraportteja ja kriittisiä pakinoita. Ja oot Unicefinkin toiminnassa mukana. Blogin kautta löytyny tyyppi ja ajatusmaailma, sekä Youtuben hauskat videot on ajanu mut tutustuun lopulta itse musiikkiinkin. On ollu hirmu jännää tutustua sun musiikkiin vasta sen jälkeen, kun tiedän ”kaiken” susta – siis kaiken sen, minkä blogista oon saanu selville. Musiikkiis en oo aiemmin paneutunu ehkä lähinnä siks, että se on suomenkielistä (Puhun englantia toisena äidinkielenäni, mutta kyllä myös suomeakin. Jostain syystä kuitenkin englanti on pysyny mieleisenä musiikkikielenä ja suomi taas kirjallisuuskielenä), mutta vaikka siitä ei todennäköisesti suursuosikkia tulekaan, niin kyllä mä ylpeesti pidän sekä Aukiota, että Nummelaa mun levyhyllyssä. Ja keikoillekin tuun, kunhan taas Tampereella päin pyörit.
Blogista sen verran, että yksikään päivitys (lukuunottamatta Hauvatun ylipsykeä sanaa) ei ole ollut tylsä. Päinvastoin, jokainen juttu on tarjonnu jotain ja mainospäivityksethän on vaan ollu hyvä juttu, enhän ois muuten nytkään kattonu telkkarista Kosketuksessa-uusintaa ymsyms (tää kyllä oli Facebookissa, mut..). Ihka ensimmäiseen päivitykseen viitaten, jos jotain ”parannettavaa” pitää sanoa, voisit tehdä lisää kirja-, levy- ja leffa-arvosteluja! Neil Youngin uusimmasta olen samaa mieltä, löysin Langalla-sarjan, löysin Tiedän uskovani, uskon tietäväni -kirjan ynnä kaikkee muuta jännää.
Mutta ei paineita kuitenkaan päivittämiseen 😀 Painostukset, kuten deadlinetkin, on aina inhaa..
Ihan rehellisesti: olit todella Kingin näköinen ja biisiesi veroinen ja niiden takana joskus. Nyt et ja tästä saa viestin tuojan lynkata, mutta näin koen ja ajattelen.
Pitäisi kait mennä eteenpäin eli muuttua?
tosi hyviä kirjoituksia nämä on. kiinnostavat tämmöistä yleistä musiikkidiggaria paljon. sinun kannaltasi ikävä kyllä, musiikkiasi en ole ostanut kuin tuon biisirinkibiisin verran. se oli yks parhaita juttuja aikoihin, mitä oon blogeista lukenut. kaikenlaiset musiikkiin sen tekemiseen ja keikkailuun liittyvät kirjoitukset ovat parhaita. armi yms kirjoitukset ovat minulle tyhjänpäiväisiä. koiria nyt näkee päivittäin aivan tarpeeksi muutenkin, mutta eipä ne siellä välissä haittaa, varsinkaan jos ne ois puettu aina tuommoiseen jonkinlaiseen agendaan kuten martikaisen kanssa suoritettu kirjeenvaihto. sehän oli hyvä juttu taas. mutta joo, itse mieluiten lukisin vaikka kuinka pitkiä selostuksia siitä kuinka joku biisi on syntynyt tai kuinka jotkut sanat ovat muokkautuneet siihen muotoon mitä ne lopulta ovat tai kuinka johonkin biisin jostain syystä ( ja se syy kiinnostais ennenkaikkea) ois vaikka soitettu pölykapseleita tms. tämä saattaisi saada minut kyseisin biisin/levyn hankkimaan jottan voin asian tarkistaa kuulokuvan myötä. (yup leiristä vaan joskus kerrottiin kuinka jollekkin biisille oli soitettu pölykapseleita, tai sitten se oli hyyrysen höpinöitä…)
Noh aina olen anssista pitänyt mutta jossain vaiheessa se kiinnostus katosi kun levyt hukkui… mutta nyt satuin mainitsemattomasta syystä kuuntelemaan viisun rakkaus on murhaa ja eksyin tänne blogille ja totesin että hei, idolini osaa laulaa ja kirjoittaa 😀
Paljonko viisautta ja rauhaa on tuottanut hyväntekeväisyyteen?
En tiedä Viisautta ja rauhaa -biisin kokonaistuottoa, koska kappale on ollut saatavilla myös YAD:n Equal Dreams -kaupassa, jonka myynnit eivät ole tiedossani. Omasta kaupastani se on ladattu 118 kertaa.
Siihen nähden, että hanke on ollut näyttävästi esillä useassa lehtijutussa, radiossa ja televisiossakin, niin tuo 118 on kieltämättä nolostuttava lukema. Se osoittaa hyvin miten haastavaa musiikinkuuntelijoiden kulutustottumusten muuttaminen on: vaikka kiinnostus on ollut suurta, eikä yhden euron hintakaan luulisi muodostavan kovin pahaa estettä, niin silti noin harva on oikeasti valmis viemään ostamisen maaliin saakka.
niinpä!
Pitäisikö sinun ruveta tuottajaksi tai säveltää kappaleita salanimellä muille?
Mikäli oma tieni Anssi Kelan suhteen antaa mitään osviittaa, niin kyllä näin hyvällä blogilla on vaikutusta. Uskoisin että oma tieni edustaa yhtä jossain määrin tyypillisistä esimerkeistä (anteeksi tätä seuraava suora puhe): ensin tykästyin Nummelaan, sitten valtaisa suosio ja radiosoitto (voi monomaanien Suomea, puhkikulutusta, kun ympyrät ovat pienet) sai kyllästymään ja lopulta ärsyyntymään, otsikkojen varassa, tietenkin: ääliömäinen hernekeppi, joka pipoilevien arvojeni vastaisesti harrastaa vielä formulaa, tuota lajien pohjanoteerausta. Jokin jäi kuitenkin kiinnostamaan ja niinpä joskus sitten googlailin tämän. Ensilukemalta siirryin säännölliseksi seuraajaksi.
Vaikka siis periaatteellisella tasolla olen vahvasti sitä mieltä, että persoona ja teos ovat eri asioita, ja syytä pitää erillään, niin huomaan, että vaikea olla immuuni. Kyllä se mielikuva vaikuttaa siihen millaisina laulutkin kuulee. Anssi Kelan musiikki on palauttanut alkuperäiset hyvät sävynsä tämän blogiluvun myötä.
Oulunsaloon olisi kiva palata ja saada vanha jengi kasaan, Granlund virnistää. anssikelamaista
[…] Kela harkitsee jättävänsä pestinsä – sinä päätät! Uutisessa viitataan viimeviikkoiseen lukijakyselyyni, ja väitetään minun mahdollisesti lopettavan tämän blogin, vaikka jo kyselypostaukseni […]
Onko koskaan käynyt mielessä tehdä blogista myös mobiililaitteilla luettavaa versiota? En tiedä kuinka vaikea asia se on teknisesti toteuttaa, mutta ainakin joistain sivustoista on olemassa kevyempi mobiiliversio. Kun näillä sivuilla julkaistaan paljon kuvia, niin ainakin omalla kännykälläni lataaminen kestää kauan ja loppujen lopuksi kuvat eivät edes näy koska puhelimeni muistikapasiteetti ei ole riittävä. Olisi ihan mukava kun blogia voisi seurata myös kännykän välityksellä esimerkiksi työmatkojen aikana junassa istuessa…
Toinen asia, mikä minua on mietityttänyt, liittyy levynmyyntiin. Anssi on moneen otteeseen todennut, että levynmyynti ei ole ollut mitään huikeaa viime aikoina. Itse tykkään kierrellä paljon kauppojen levyosastoja, mutta erittäin harvoin jos koskaan tulee vastaan Anssi Kela levyä. Todennäköisesti levyt jäävät suurelta yleisöltä ostamatta, jos ne eivät ole helposti saatavilla. Esimerkiksi live/kokoelmalevyä en ole kaupoissa nähnyt kuin kerran, ja silloinkin jouduin sitä etsimällä etsimään. Yhtenä aspektina vielä mainittakoon, että en tiedä artistin näkökulmasta mikä on suhtautumisesi alennuskampanjoihin, mutta enpä ole nähnyt niissäkään koskaan Kela-levyjä myynnissä…
En tiedä osuivatko kommentit täydellisesti juuri tähän blogikirjoitukseen, mutta kyseiset asiat ovat pyörineet mielessäni jo jonkin aikaa ja tämä kirjoitus sai minut nyt vihdoin naputtelemaan ne näkyviin asti.
Jännää lukea blogista Nummelan miehestä mustissa. Osallistun aina kaikkiin kyselyihin.
Jossain törmäsin siihen ettet diggaile eläinten tehotuotantoa ja jotenkin sitä kautta löysin blogisi ja innostuin lukemaan sieltä hauskimpia tekstejä puolisolleni. Jotkut radiossa soineet renkutukset on tuttuja mutta muuten en ole musiikkiin tutustunut enkä ehkä sen enempää aiokaan tutustua, tai no, kolehtikeikalle olin kovasti etukäteen menossa mutta illalla se jotenkin pääsi unohtumaan ja muistin menetykseni vasta seuraavana päivänä. Blogia käyn lukemassa noin kerran kuussa, eli useamman jutun kerrallaan.
Joskus tulee ”huono omatunto” kun ei ole muutamaan viikkoon muistanut käydä lukemassa tätä blogia. Kuin olisi hylännyt Anssi Kelan vaikka musiikki pauhaakin soittimessa harva se päivä. Toisaalta on sitten mukavampaa lukea kerta istumalta parin viikon tapahtumia ja mietteitä. 😀