Tämähän on kuin Bruce Springsteeniä!

Ei kun sittenkin selvästi Bryan Adamsia…

Niin kivan kuuloisia sävelkulkuja ja vivahteita, että haluan kuunnella tämän heti uudestaan.

Voiko tämä oikeasti olla Anssi Kelaa? Aivan ihanaa! Hyvän mielen biisi. Tämä pääsee heti Happy Music -listalleni.

Toisen kuuntelukerran jälkeen hyräilen jo kertosäettä ja kolmannen kerran jälkeen laulan mukana.

Tätä olisi kiva kuunnella kesälomalla autossa, jossakin maaseudulla, jossa voi fiilistellä eikä tarvitse pysähtyä liikennevaloihin joka toinen minuutti.

Kerron veljelleni löydöstä. ”Ihan oikeasti, Anssi Kelalla on tosi monta hyvää biisiä ja Parasta aikaa on ihan ehdoton ykkönen. Taattu kesähitti”. Veli ei innostu, mutta myöntää että ammattimuusikko on kyseessä ja hyviä kasarivivahteita kappaleista löytyy. Niitä hänkin osaa arvostaa.

Veli kertoo että moni muukin, joka ei ole aiemmin kuunnellut suomipoppia, hehkuttaa nyt Anssi Kelaa. Täytyy siinä jotain uutta ja tuoretta soundia olla.

Biisi soi taustalla kun lapset leikkivät ja tunnelma on kepeä ja iloinen. Kukaan ei kiukuttele eikä tappele, he selvästi kuuntelevat musiikkia, vaikka keskittyvät leikkeihin.

Olen iloinen, että kappale on juuri albumin päätösbiisi, siitä jää hymy huulille ja keveä tunne sydämeen.