Keikkarapsa: Nyt meil on omakotitalo

| Aiheet: Yhteisö | Kirjoittaja:

Anssi Kela (soolo) 21.5.2022 Hyrylän Torppa, Tuusula

Meillä ei ole omakotitaloa, mutta aika monella tuusulalaisella sellainen on, ja siksi Tuusulassa on paikallinen aktiivinen omakotiyhdistys, joka järjestää alueellaan kesäisen tapahtumapäivän. Päivän päätarkoituksena on kaikenlaisten omakotiasumiseen liittyvien juttujen esittely ja tonttien myynti, mutta tapahtumassa on muutakin ohjelmaa. Kun mainoksista käy ilmi, että yksi ohjelmanumero on Anssi Kela (jolla on omakotitalo), alamme välittömästi suunnitella kyseiseen tapahtumaan osallistumista.

Koska näin loppukeväästä keikkareissuihin voi yhdistää muutakin ohjelmaa, treffaamme tänään ensin valtavia, vaaleanpunaisia kukkiaan availevan magnolian alla ja ajelemme kauniissa säässä kohti Tuusulaa osoitelleen toisillemme tien varsilta kukkivia kirsikkapuita. Tämä nurkka Tuusulasta on onneksi kuskille sen verran tuttua, että parkkipaikka puiston reunalta löytyy vaivatta ja kävelemme tapahtumapaikalle ihaillen tuomia, jotka ovat aloittelemassa kukintaansa.

Alkuperäisen ohjelman mukaan Anssilla piti olla täällä puheiden lomassa pari lyhyttä settiä, mutta mies on ilmoittanut päivää-paria aikaisemmin, että hänellä onkin tapahtumassa vain yksi setti joskus kello 13-14 välillä. Saavumme paikalle ajoissa, suunnilleen silloin kun alkuperäisen ohjelman mukaan Anssilla olisi pitänyt olla ensimmäinen 15 minuutin setti, ja kun olemme vielä rakennuksen nurkan katveessa, havaitsemme, että paikalta kuuluu selvästi elävää musiikkia. Ei kai Anssi sittenkin vain esiinny sen alkuperäisen aikataulun mukaan? No onneksi ei, vaan lavalla on paikallinen trubaduuri Jouni Lakaniemi keytarin ja taustanauhan kanssa vetelemässä iloisia covereita.

Ehdimme nyt rauhassa kierrellä Hyrylän Torpan (entinen työväentalo) pihapiirissä tutustumassa paikalle pystytettyihin kojuihin. Täällä on suloinen, pörröinen aasi, jota saa rapsutella, ujo riikinkukko sekä erilaisia myynti- ja esittelyständejä, joiden välissä liikuskelee hyväntuulisia ihmisiä. Seassa on paljon lapsiperheitä, ja lapsilla on ilmapalloja. Kaupunginjohtaja pitää puhetta ja hurmaava vastapaistettujen lettujen tuoksu leijuu tapahtumapihan yllä. Ja kas, tuolta rakennuksen nurkan takaa ilmestyy nyt tutun näköinen kitarakoteloa ja tarvikelaukkua kantava pitkätukkainen, mustapukuinen mies, joka katselee ympärilleen etsien selvästi jotakuta järjestäjää. Hänet ohjataan rakennukseen sisälle, joten siellä on varmaan bäkkäri. Nyt on selvästi hyvä hetki siirtyä esiintymislavan lähistölle odottelemaan.

Meidän ei tarvitse notkua tässä kovin pitkään, ennen kuin tapahtuman juontaja nousee lavalle, kohentaa mikrofonia, siirtää monitoripöytää syrjemmälle ja kutsuu sitten Anssin lavalle, jonne hänen pedaalilautansa on jo nostettu. Anssi on vaihtanut mustan hupparinsa keveään esiintymisasuun, sillä tänään täällä ulkona tosiaan tarkenee. Hän harppaa ketterästi suoraan lavalle, vaikka se on yllättävän korkea, kytkee akustisen kitaransa piuhaan ja kun sekä soittimen että miehen äänet selvästi kuuluvat yleisölle, tuttu akkarikeikkojen avausbiisi Kaksi sisarta käynnistyy. Upposin uudelleen taas samaan kaipuuseen… Voi miten ihanaa, me olemme tosiaan nyt pitkästä aikaa Anssin soolokeikalla, ja vielä tämän kesän ensimmäisellä oikealla lämpimällä ulkokeikalla!

Aloituskappaleen jälkeen Anssi kertoo, että settilistaa ei ole, onko biisitoiveita? Mieluiten hänen omia kappaleitaan. Aiemmin hajallaan ympäri pihaa ja rakennuksen sisällä ollut yleisö on nyt kerääntynyt keskipihalle esiintymislavan eteen, ja porukasta kuuluu heti useampikin hyvä biisitoive. Anssi poimii seuraaviksi esitettäviksi kappaleiksi Aamun, Ilveksen ja Bemarin. Oi, miten kauniisti Aamun intro lähteekään täällä sinisen taivaan alla juuri nyt, kun kaikenväristen tulppaanien paras aika juuri kohdalla ja valkoisia tulppaaneja on näkynyt monissa puistoistutuksissa.

Ilveksen traagista tarinaa seuraa aivan yhtä hilpeästi päättyvä Mikan faijan BMW, ja Anssi jälkimmäistä spiikatessaan hieman hymähtelee tälle. Lisää toiveita? Niitähän huudellaan, ja kolme seuraava poimintaa ovat Levoton, Sydämet ja Puistossa. Nummelaakin toivotaan, mutta Anssi sanoo, että se tulee sitten keikan viimeisenä biisinä. Hmm, ei tästä selvästikään ole ihan lyhyttä keikkaa tulossa. Alkuperäisessä ohjelmassa Anssilla oli 15 ja 20 minuutin slotit, yhteensä siis 35 minuuttia, ja näiden biisien jälkeen varmaan ollaan jo yli puolen tunnin.

Levottoman jälkeen Anssi kertoo iloisesti siitä, kuinka haki biisiä varten googlaamalla erilaisia faktoideja, ja kuinka ne ovat jälkeenpäin yhtä lukuun ottamatta osoittautuneet tosiksi. Se yksi poikkeus on se, että sydän ei oikeasti seisahdu aina kun aivastaa, ja tämän sopivan aasinsillan kautta päästäänkin seuraavaan kappaleeseen, joka kertoo sydänten toiminnasta. Yleisö taputtaa oikeissa kohdissa mukana. Anssin seuraavassa tarinassa puistossa ilta viilenee, mutta tässä puistikossa iltapäivä vasta alkaa lämmetä. Anssi pyytää vettä juodakseen ja yleisössäkin heitetään viimeistään tässä vaiheessa takit kasaan maahan.

Ja taas yleisöltä halutaan lisää toiveita. Anssi kysyy samalla, kauanko hänelle on täällä varattu soittoaikaa, mutta ei taida aivan uskoa ehdotustamme kahdesta tunnista. Petri Ruusunen sopii tähän väliin, ja se on kiva kuulla pitkästä aikaa, sillä se ei ole mahtunut tämän kevään kiertuesettiin, kuten ei aiemmin kuultu Aamukaan. Seuraavaksi saamme kuulla Nostalgiaa heti, kunhan Anssi muistaa, miten se alkoikaan. Pieni apu yleisöstä auttaa ja Anssi toteaa, että jotain muistamiseen liittyväähän siinä tietysti oli. Muistatko, kun mentiin kirjastoon…

Nyt on aikaa enää vain parille kappaleelle, koska Anssilla alkaa olla kiire jonnekin muualle. Hän ihmettelee, eikö kukaan tosiaan halua tänään kuulla kappaletta 1972, jonka jälkeen sitä toivotaan välittömästi useammastakin paikasta. Sen jälkeen Anssi muistaa, että oli aiemmin luvannut soittaa ÄMPin eli kappaleen Älä mene pois, joten otetaan se vielä tähän ennen Nummelaa, joka vie meidät nostalgiselle kävelyretkelle Anssin ja jokaisen meidän muunkin lapsuuden ja nuoruuden maisemiin. Anssi ei säästele ääntään Nummelan komeassa lopetuksessa, ja yleisöstä aletaan taputtaa hänelle jo loppuhuudon puolivälissä. Jes!

Anssi yrittää vetäytyä lavalta, mutta juontaja kiirehtii sinne ja komentaa yleisön saman tien vaatimaan encorea. Anssilla on kiire, mutta toki mekin taputamme muiden mukana. Ja mitäpä Anssi muuta voi kuin sanoa, että no otetaan sitten vielä yksi biisi. Hän ei nyt pyydä toiveita, vaan käynnistää Millan tarinan saman tien. Ja sehän sopii, taputetaan ja vähän tanssitaankin ja lauletaan tietysti mukana!

Millan jälkeen Anssi kiittää yleisöä, nappaa kitarastaan piuhan irti ja painelee vauhdilla bäkkärille. Osa yleisöstä on tässä vaiheessa järjestänyt jälkikasvulleen kynät ja paperit, ja melkoinen lauma ihmisiä kiirehtii heti Anssin perässä rakennukseen nimmareita metsästämään. Kaikki kuulemma onnistuivatkin siinä. Me jäämme lavan nurkalle katselemaan, kun muu ohjelma jatkuu. Anssi palaa vähän ajan kuluttua lavalle noutamaan pedaalilautaansa, piuhojaan ja huuliharppupussiaan. Me kiitämme keikasta ja päästämme sitten kiirettään pahoittelevan muusikon poistumaan paikalta.

Olemme jo ennen keikkaa ihailleet rakennuksen sivuseinän terassilla istuvien ihmisten maukkaita munkkirinkeleitä ja korvapuusteja, joten eiköhän meilläkin ole nyt niiden aika. Siirrymme siis korvakarkista toisenlaisten herkkujen pariin ja istumme terdellä jutellen ja paikallisen trubaduurin esitystä kuunnellen, kunnes huomaamme, että kaikki messukentät teltat on jo suljettu ja esiintymislavan äänenvahvistimiakin kerätään pois. Oho, ehkä meidänkin täytyy poistua ennen kuin kukaan käy käskemässä erikseen. Mutta eikö olekin ollut aivan upea päivä, peräti tunnin mittainen Anssin hieno soolokeikka, aurinkoa, kukkia ja yhdessäoloa!

Settilista

Kaksi sisarta
Aamu
Ilves
Mikan faijan BMW
Levoton tyttö
Miten sydämet toimii?
Puistossa
Petri Ruusunen
Nostalgiaa
1972
Älä mene pois
Nummela

Milla