12.04.2003 STUDIORAPORTTI #3

Taas on aihetta raporttiin! Kerrataanpa parin viime kuukauden tapahtumat levytysrintamalla:

Edellisen raportin aikoihin ilmassa oli runsaasti kysymysmerkkejä ja voin ilokseni kertoa, että useat niistä ovat tällä välin suoristuneet ja niistä on tullut pikemminkin huutomerkkejä. Kerroin viimeksi Faijan haamuun liittyvästä massiivisesta säädöstä ja sen suhteen ei mikään tietenkään ole muuttunut – säätö jatkuu. Raahasin lopulta mankkani Friedmusic –studiolle ja siirsin viimeisimmän kotona tekemäni version raidat Jukka Immosen käsiteltäväksi. Teimme parin päivät session, jossa vanha ja kalpea Faijan haamu sai taas uuden kasvojenkohotuksen. Jukka editoi soittamiani raitoja ja minä lisäsin keitokseen myös kokonaan uusia asioita. Jukan kiireiden vuoksi tehtävä jäi vielä kesken ja pääsemme viimeistelemään sen vasta toukokuussa. Pidän sormiani kyynärpäitä myöten ristissä, ettei minun tämän jälkeen tarvitsisi äänittää enää ikinä ainuttakaan versiota Faijan haamusta!

Kaatuneiden muistolle otettiin niin ikään vielä kerran leikkauspöydälle. Tein aluksi kotonani kokonaan uuden version, mutta jäin kaipaamaan bändiversiossa ollutta kahden rumpalin tykistökeskitystä. Päätin pitäytyä vanhassa versiossa, mutta soitin siihet uudet kitarat sekä mellotron –huilusoundia säkeistöön. Syntyisiköhän tästäkin nyt vihdoin jo se lopullinen luenta? 

Myös Kipinöitä –kappaleen kohtalo on harkinnassa. Vanha ”mies ja piano” –versio on sinänsä toimiva, mutta Askon mielestä itse biisissä olisi ainesta johonkin paljon suurempaankin. Tähän ei vielä tätä kirjoittaessa ole löytynyt hyvää ratkaisua; todennäköisesti tulemme kokeilemaan mitä ulkopuolinen tuottaja voisi tuoda mukanaan.

Täysin uutta materiaaliakin on syntynyt! Biisi, jonka työnimenä on Ensilumi, on synkkää ihmissuhdetilitystä. Olen aikaisemminkin kertonut avoimesti monien sanoitusteni syntyneen Raymond Carverin innoittamana, mutta tällä kertaa käytin jopa suoria lainauksia hänen teksteistään. Eli tiedossa on aika carveriaanista realismia… Musiikillisesti en oikein osaa kuvailla biisiä. Melko nopeatempoinen; olen erityisen ylpeä rumputyöskentelystäni ja soittamastani discokompista! Askon mielestä nimi ”Ensilumi” kuulostaa liikaa Yön tuotannolta, joten se vaihtunee heti kun parempi keksitään.

Toinen viime kerralla mainitsemistani uusista kappaleista, Suuria kuvioita, kuulosti omana miksauksenani hieman hintelältä ja Asko ehdotti sen antamista Jussi Jaakonahon miksattavaksi. Koska kappale on hyvinkin Crazy Horse –vaikutteinen ja Jaakonaho tunnetusti suuri Neil Youngin taiteen ystävä ja mesenaatti, oli Askon idea mielestäni melko pätevä. Jussi miksasi kappaleen maaliskuussa Hollolan Petraxissa ja lopputulos on todella hieno! Biisi kuulostaa niin hyvältä, että aloimme Askon kanssa puolivakavissamme miettiä, pitäisikö tämä lähes seitsemän minuutin säröseikkailu julkaista kakkosalbumin ensimmäisenä singlenä. Aluksi kyse oli puhtaasta huulenheitosta, sillä eihän nyt mikään radiokanava tulisi soittamaan seitsemän minuutin biisiä. Eihän?

Mitä enemmän pyörittelimme ajatusta, sitä paremmalta se alkoi tuntua. Viisinkertaisen platinalevyn jälkeen olisi tietysti helppoa jatkaa turvallisesti samoilla linjoilla ja yrittää kaupata tutuilla eväillä varustettu levy niin moneen kotitalouteen kuin mahdollista. Kauppa varmaankin kävisi ihan mukavasti. Minusta paikallaan polkeminen ei vain tunnu pidemmän päälle mielekkäältä vaihtoehdolta. Nummela myi aivan holtittomasti ja mikäli lähestyisin seuraavaa levyä ajatellen, että sen täytyy myydä yhtä hyvin, niin pieleen mentäisiin ja rytinällä. Nyt on syytä unohtaa Nummelan asettama rima – parempi rakentaa vaikka kokonaan uusi hyppypaikka kuin ruveta epätoivoisesti yrittämään entisen ennätyksen rikkomista.

Seitsenminuuttinen sinkku olisi tietysti melkoinen haaste. Osa kanavista hylkäisi sen varmasti pelkän pituuden takia. Mutta toisaalta paineet uuden anssikela –materiaalin soittamiseksi ovat varmaankin tällä hetkellä melkoiset. Radioiden musiikkipäälliköt raapisivat päätään ja kiroilisivat: ”Seitsemän minuuttia! Mutta kai tätäkin on pakko ainakin pari kertaa soittaa!” Eikä ensimmäisen sinkun sitä paitsi tarvitsisi edes olla mikään järjetön hitti. Ylenpalttinen soitto voisi jopa kääntyä itseään vastaan albumin ilmestyessä. Mikäli ihmiset kyllästetään jo etukäteen tulevan levyn materiaalilla, niin moni potentiaalinen ostaja saattaa miettiä kannattaako siihen albumiin pistää rahojaan kun niitä lauluja kuulee muutenkin kymmenen kertaa päivässä. Tuumailimme näitä Askon kanssa ja äkkiä asia tuntui päivänselvältä: Suuria kuvioita tulee olemaan ensimmäinen single.

Biisihän on kuitenkin hyvä. Menevä ralli, jonka henki on positiivinen ja joka sopii tunnelmaltaan ja tekstiltään nasevasti kesään. Sinkku julkaistaan kesäkuussa, radioihin se saattaa mennä jo toukokuun puolella. Samalla sovittiin myös albumin julkaisuaikataulu: vedenpitävä ilmestymisajankohta on nyt elokuu. Syksyyn siirtämisen taustalla on pelkästään ns. julkaisupoliittisia syitä. Kevät oli jo vähän turhan buukattu; sekä omallani että muilla levy-yhtiöillä. Syksyllä on huomattavasti paremmin tilaa. Vaikka viime raportissani hiukan hermoilin kiirettä, niin levyn olisi kuitenkin voinut saada valmiiksi julkaistavaksi toukokuussa. Kyse ei siis loppujen lopuksi ollut siitä, vaan puhtaasti oikean ajoituksen hakemisesta. Aion joka tapauksessa tehdä albumin valmiiksi ennen kesää. En varmaankaan voisi oikein nauttia Suomen suvesta mikäli joku Faijan haamu kummittelisi edelleen päässäni… Saan raivattua sopivasti ennen kesää pöydän puhtaaksi ja syksyllä onkin sitten pienen tauon jälkeen mukavaa lähteä esittämään näitä biisejä yleisön eteen. Lisäksi on tietysti optio, että vanhojen laulujen poistuessa päästäni, siellä syntyy tilaa uusille. Albumin lopullinen deadline on vasta heinäkuussa, joten jos tässä tulee kynäiltyä vielä uusia ralleja, niin niitähän voi kesän mittaan lisäillä sinne levylle. Näissä tunnelmissa päätän raporttini tällä erää tähän.

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.