Kevät tulee on vanhin uuden albumin kappaleista. Sen luomiskertomus poikkeaa hiukan tavallisesta.

Tein biisin alkuperäisen version oltuani vieraana NRJ:n suorassa radiolähetyksessä 16. maaliskuuta vuonna 2010. Minulla oli kitara mukanani ja aloitin ohjelman uhoamalla tekeväni uuden laulun kolmetuntisen lähetyksen aikana – sen päätteeksi esittäisin aikaansaannokseni. Pyysin kuulijoilta ideoita sanoitusta varten. Studion puhelin alkoikin heti hälyttää ihmisten tunkiessa linjoille ehdottelemaan aiheita. Ensimmäinen soittaja pyysi tekemään laulun keväästä. Kuulijoiden tarjoamat aiheet olivat pääosin asioita, jotka olivat tuolloin tapetilla: Turun Myllysillan notkahtaminen, Beckhamin polvileikkaus, ahtaajien lakko… Kirjoitin niitä muistilapulle.

Studion vieressä oli tyhjä huone. Sulkeuduin sinne aina juontojen välillä kitaran, kynän ja paperin kanssa. Tajusin haukanneeni todella suuren palan. Minulla ei oikeasti ollut ensimmäistäkään ideaa: en ollut varustautunut aihiolla, johon voisin helposti dumpata kuulijoilta saamiani syöttöjä. Oli vain pelottavan tyhjä paperi, päässä ei ainuttakaan säveltä. Mitä olin mennyt tekemään?

Mutta kuten aina, niin alussa oli nytkin sana. Kevät. Lähdin siitä liikkeelle. Kevät tulee.

Se oli kenties elämäni hektisin kolmetuntinen. Biisinkirjoittamisen lisäksi piti osallistua myös lähetyksen tekemiseen. Ravasin studion ja tyhjän huoneeni väliä. Pulssi oli korkealla. Roiskin sanoja paperille ja yritin rämpytellä niihin kitaralla jotain tolkkua. Aina kun sain aikaiseksi pari riviä, niin minua tultiinkin jo kiskomaan mikrofonin ääreen. Mainosten ja hittimusiikin aikana ryntäsin takaisin kammiooni kuuntelemaan puhelimeni sanelimesta mitä olin edellisen tauon aikana sinne ynissyt. Ei ollut aikaa kursailla: käytin aina ensimmäiset ideat ja menin eteenpäin. Pakkaa sekoitti vielä se, että olin lupautunut esittämään lähetyksessä akustisesti pari vanhempaa biisiäni. Tunnelmasta toiseen pomppiminen oli haastavaa.

Minä kuitenkin tein sen: Kevät tulee -nimisen kappaleen. Tekstissä ei ollut mitään erityisen suurta ajatusta: Beckamin polvea en sinne sentään laittanut, mutta notkollaan oleva silta ja tyhjät satamat olivat paikallaan. Esitin biisin lähetyksen päätteeksi ja ajattelin, että tulipahan tehtyä lisää täytettä pöytälaatikkoon.

Illalla kotona kuitenkin tapailin kappaletta uudestaan. Kyllä siinä jotain oli. Ryhdyin muokkaamaan sanoitusta, oikomaan sen pahimpia kömpelyyksiä.

Lopulta Kevät tulee päätyi keikoille. Se osoittautui bändin kanssa soitettuna varsin energiseksi numeroksi. En kuitenkaan vieläkään ollut tyytyväinen tekstiin. Vaikka se olikin nyt paljon sujuvampi kuin alkuperäinen kiireessä kirjoitettu, niin minua vaivasi sanoituksen epämääräisyys: en oikeastaan itsekään tiennyt mistä se kertoi.

Niinpä roudasin rakennustelineet vielä kolmannen kerran biisin ympärille. Kertosäkeistöt olivat hyvät, ne olivat itse asiassa osuneet jo radiossa kohdalleen. Säkeistöt pistin uusiksi, jätin vain pari vanhaa riviä. Kappaleessa alkoi vihdoin olla järkeä: Kevät tulee on nyt laulu ihmisestä, joka on ajautunut seinää vasten. Kappale kuvaa räjähdysherkän tilanteen, jossa syrjään joutuminen ja näköalattomuus ovat bensaa kyteviin liekkeihin. Jotain on purkautumassa. Olen valmis mihin vaan, päähenkilömme miettii.

Musiikillisesti Kevät tulee on yhdistelmä uutta ja vanhaa. Säkeistöjen konevetoinen rytmiikka nyrjähtelee ja tempoilee korostaen päähenkilön levottomuutta. Kertosäkeistöt ovat puolestaan perinteisempää, kitaravetoista rokkia. Levyä tehdessä minulla oli monien kappaleiden kohdalla selkeitä referenssibiisejä: lauluja, jotka näyttivät suuntaa omalle tekemiselle. Kevät tulee on kuitenkin referenssivapaa biisi. Ei tule mieleen selkeää yksittäistä kappaletta, johon voisin sitä verrata, tai joka olisi toiminut esikuvana. Laulun tekoprosessi oli niin epätavallinen: pienessä NRJ:n huoneessa ei ehtinyt fiilistellä muiden tekemää musiikkia ja miettiä, että yritänpä itsekin tehdä jotain tällaista. Sitä otti vain kitarasta satunnaiset soinnut ja päätti, että tämä menee näin.