Viikolla villinä viuhunut tuuli on tyyntynyt kuin tilauksesta ja keskiviikon 22h risteily alkaa hyvinkin levollisissa merkeissä sään suhteen. Enemmän matkustajia keinuttaa sisäisesti nautitut keinokeinutusaineet, kuin aallokko. Lapsiperheitä on paljonkin liikenteessä, nythän on hiihtoloma osalla Suomalaisista. Hyttiin asti päästyäni olen etäisesti kuulevinani jotain soundcheckin tapaista, täähän täytyy mennä tsekkaamaan. Lavan löydyttyä löytyy myös koko bändi, joka onkin jo lähdössä syömään. Basisti ystävällisesti tiedustelee: eiks tää ny oo aika villiä lähteä keskellä viikkoa laivalle. Vastaus tais olla: oli niin hyvä sää et oli pakko lähteä. Tähän Antti viel toteaa: nii´in meiän on lähettävä vaik ois mikä sää.

Ennen paattiin nousua näin Silja Linen mainoksen, siinä kaikki sujuu jalat irti maasta leijuen, kaikki tuntuu helpommalta, kun on risteily mitä odottaa. Mainos ei luvannut leijailun jatkuvan risteilyn jälkeenkin, mut näin pääs käymään eli vinkit siitä miten palautua maan pinnalle Kelan keikan jälkeen otetaan kaikella kernaudella vastaan.

Keikka alkaa klo 23, tähän on aikaa vielä tunti siinä kohtaa kun löydän Ocean Clubin. Päätän hakea juotavaa, kysyn alkoholitonta drinkkiä ja vaihtoehtoina on sinipohjainen, punapohjainen ja maitopohjainen. Päädyn punaiseen, joka lasissa näyttää kuitenkin keltaiselta.

Lattialla on vielä  tanssijoita siinä kohtaa kun seikkailen lavan eteen. Yllytyshulluna kurkin verhon raosta mitä lavalla näkyy ja raportoin näkemästäni muille. Eipä ihmeitä näkynyt, biisilista lavan reunassa, Esa testaamassa stratoa, juontajan mustat kengät ja nyt odotus päättyy verho aukeaa, juonnon sekä yleisön metelöinnin säestämänä Kelan jengi astelee meitä viihdyttämään.

Aikamoinen hulabaloo paitojen vaihtopäivä tuntuu olevan, kun Anssi on unohtanut ottaa esiintymis paidan mukaansa, happeningin seurauksena basisti Karisalmi on luovuttanut omansa laulajalle ja saanut päälleen kitaristi Wäinölän paidan, Tuomaskaan ei esiinny ilman paitaa, mutta kenen tuo paita päällään on, sitä ei tiedä kukaan. Wäinölä kohauttelee olkiaan ei tieoa on vastaus Anssin esittämään kysymykseen paidan omistussuhteista. No anyway kaikille on löytynyt paita.

Tipton/Downing-syndrooma esiintyy tälläkin kertaa lavakoreografioissa ja muita tapahtumia lavalla joista allekirjoittanut ei saanut yhtään järjellistä kuvaa mm. Tuomas heittäytyy polvilleen Jennifer Anistonia soittaessa, Karisalmi pomppii villinä kieli pihalla roikkuen, Anssin kitara osuu mikkiin Nummelan lopussa pitäen ylimääräisen äänen. Kirmailusta päätellen on kevättä rinnassa lavakeekoilijoilla. Esiintyminen on energistä, vauhdikasta ja hurmaavan huumaavaa, tunteita kuumentavaa tykitystä, tätä oli jo ikävä.

Anssin sanoin:”Kitarabattlessa mitellään soiton paremmuudesta ja se kuka soittaa nopeiten on tietysti paras” & ”Tää ratkaistaan kunnon Suomalaiseen tapaan nyrkein.” Voiton vie Wäinölä, enkä voi olla miettimättä, et tän täytyy johtua tietty juuri Thaimaassa vietetystä lomasta, joka on mennyt taistelulajeja treenatessa, tästä todisteena on naamakirjassa julkaisemansa kuva ja selkeesti timmimmässä kunnossa oleva kroppa.

Kaksi sisarta ja saamme kuulla kauniin Emilian ihanaa laulua. 1972 sai yleisön villiintymään, joku nuorukainen näytti hetken siltä et kiipee lavalle kävi tod. lähellä laulajaa, mut siirtyi kuitenkin jatkamaan hyppimistään riehakkaasti hiukan taaemmas.

Ilman sua toi ihanan lisän muuten tavanomaiseen settiin, kiitos nam! Olisinkohan viimeksi tuon biisin bändin esittämänä kuullu Virgin Oilissa 2013 toukokuussa. Muuten illan esitys etenee seuraavanlaisesti:

1. Milla

2.Miten sydämet toimii

3. Aamu

4. Kaksi sisarta

5. Ilman sua

6. Puistossa

7. Jennifer Aniston

8. Kaatua kuin puu

9. Karhun elämää

10. Levoton tyttö

11. Parasta aikaa

12. Mikan faijan BMW

13. 1972

14. Maitohapoilla

15. Nummela

Keikan jälkeen Anssi ilmaantuu verhon väliin lavan reunalle ja saa singneerata aikalailla käsiä, lappuja ja rintaansakin joku innokas naisihminen nimmarin haluaa. Kuvaankin kera Anssin on monen ihan pakko päästä.

Seuraavana päivänä klo 13.45 on artistitapaaminen ja haastattelu. Ennen haastattelua lattialla kirmanneet kaksi tyttölasta jäävät uteliaina seuraamaan Hannu Aholaidan esittämiä kysymyksiä ja Anssin vastauksia. Kyseisetä kuulustelusta löytyy videotallenne Anssin fb-sivuilta. Again Anssi jakaa nimmareita ja poseeraa kuvissa ties kuinka ja monta kertaa, aina kun jono näyttää lyhentyvän paikalle ilmaantuu lisää väkeä. Seuraavaksi tietovisan on vuoro alkaa ja Anssin on aika lähteä.

Siirryn löytämään tuliaisia paikallisesta puodista, jonka jälkeen löydän itseni seikkailemassa tieni hyttiin. Laiva on seikkailunsa seikkaillut löytäen läpi meren Tallinnaan ja takaisin Helsinkiin. Kyllähän tää retkeily heittämällä jää historian kirjoihin vähitäänkin Kolumbuksen löytöretkeen rinnastettavana seikkailuna, sen verran enemmän, kuin vaan jonkun uuden mantereen, saatto asioita löytää tällä retkellä. Mistähän itseni seuraavan kerran löydän Kelaa seuraten seikkailemasta jää nähtäväksi.