Nostalginen alkuräjähdys kiertueelle

Klubi täyttyy ihmisistä. Jukka Ässä laulelee laulunsa. Tää voi olla vilkkaan mielikuvituksen tuotettakin, mut seuraavaksi  olen kuulevinani Kate Bushia.

Yleisön ja lavan erottavat verhot aukeaa. Nyt bändi aloittaa soiton. Tanssilattialla raikaa ja laulajakin lompsii paikalleen tekemään taikojaan. Lanne asianmukaisesti heiluen etenee eka biisi. Täähän on livenä ihan törkeen hieno. Nyt on kuulkaa hienosta kyse!

Basson päärooli uudella albumilla on varmasti aiheuttanut Mr. Karisalmellekin päänvaivaa, mut tuntuu handlaavan homman loistokkaasti.

Pökerryttävän alkuräjähdyksen jälkeen Anssi kertoo kuinka on ikävöinyt tätä lavalla oloa. Eikä ihme, onhan viime kiertueesta jo puolivuotta aikaa. Tietäisitte vaan kuinka yleisö on kärvistellyt piinaavan tauon ajan ja kuinka huikeeta nyt on olla uuden kiertueen aloitusta todentamassa!!!

Seuraavana vuorossa on vanhempi kestosuosikki Milla. Anssin jalkoihin kiikutetussa lapussa tivataan Levotonta tyttöä esitettäväksi ja jotenkin tää tilanne muistuttaa niin kovin niitä lukuisia kertoja kun aiemmilla keikoilla (ehkä joka keikalla) on tivattu kiihkeästi Millaa. Anssi kysyy jaksasitteko odottaa vielä kaksi biisiä sitten ois Levottoman tytön aika. LT on selvästi lunastanut paikkansa.

Uudelta levyltä kuulemme kuusi kappaletta. Näitä odotinkin tietty kaikista eniten. Ei sillä et vanhempi tuotantokaan ois sen vähäisempää, mut niitä on kuitenkin tullu jo livenä kuultua jonniinverran.
Levottoman jälkeen herkutellaan battlen tahtiin, JEE!

Piirrä minuun tie on ihan kaikkea mitä toivoa saattaa. Jos joku asia on oikein ihon alla ei sitä pysty mitenkään kuvaamaan. Tää on just semmonen The Biisi. Kerrassaan tajunnan räjäyttävän mageaa siirappia. Oon ehkä taivaassa.

Viimeinen yö vie meidät keskelle villeintä viidakonrytmiä.

Tyhmä kuu sisältää itämaan vaikutteita siinämäärin, et vois hyvin laittaa kolikkovyön lanteille ja tanssia sen seitsemän hunnun tanssin.

Mä niin arvasin, Kuolleen miehen kitara sisältää semmoset kitaratilutukset et oksat pois. Tällanen sooloilu saa kuulkaa immeisen autuaana kiemurtelemaan.

Uusina kuultiin: Tanssilattialla, Viimeinen yö, Nostalgiaa, Tyhmä kuu, Piirrä minuun tie, Kuolleen miehen kitara.

Vanhemmat kuullut: Milla, BMW, Miten sydämet toimii, Karhu, Levoton tyttö, 1972, Maitohapoilla, Nummela.

Soiton loputtua alkaa kansanvaellus kohti myyntipöytää hakemaan nimmareita, yhteiskuvia, kiittämään keikasta ja nyt meitä ilahduttavat myös uudenuutukaiset fanituotteet. Mistä näitä ihmisiä ilmaantuu oikein, kun pitkänä käärmeenä kiemurteleva jono ei tunnu tänään loppuvan ollenkaan.

Pieni aurinko rinnassa korventaen ratsastan sarvikuonolla halki tanssilattian yösijaa kohti. Jään kaiholla oottamaan seuraavaa Nostalgian siivittämää taivaallista keikkaseikkailua. See You!