Ensilumi

Raymond Carverin runokokoelma ”Rivi riviltä, lyönti lyönniltä” on mainio kirja. En oikeastaan pysty selittämään miksi, mutta jostain syystä se on minulle kuin liipaisin, jota puristamalla biisipyssyni on useasti lauennut. Kirjoitin jo Nummelalle useammankin laulun tämän kirjan innoittamana ja olen hakenut sen lehdiltä innoitusta myös Suuria kuvioita –albumille. Aikaisemmin olen tosin turvautunut ainoastaan Carverin tarjoamaan inspiraatioon – en milloinkaan ole harrastanut suoria lainauksia hänen teksteistään. Ennen kuin nyt. Kuten albumin kansissa lukee: Ensilumi sisältää viittauksia Raymond Carverin runoihin ”Pieni huone” ja ”Ihme”.

Tein Ensilumen helmikuussa 2003. En muista itse kirjoitusprosessista paljoakaan; biisi syntyi muistaakseni kohtuullisen helposti ja nopeasti. Yhdessä Sormuksen kanssa nämä kaksi kappaletta muodostavat albumin loppupuolella tietynlaisen teemallisen kokonaisuuden: syy ja seuraus, rikos ja rangaistus. Kronologisesti tarkasteltuna kirjoitin laulut väärässä järjestyksessä. Seuraus, eli Ensilumi, tuli ensin. Mutta tarkemmin ajateltuna kappaleiden järjestyksen voisi kääntää myös toisin päin ja silti ne muodostaisivat edelleen syyn ja seurauksen. Yhtä hyvin Ensilumen tapahtumat voisivat johtaa Sormuksen tilanteeseen ja pohdiskeluihin. Ehkä kyseessä onkin loputon kehä. Ihmissuhteet voivat olla monimutkaisia…

Ryhdyin tekemään biisistä versiota kotistudiossani heti kappaleen kirjoitettuani. Tämä tarvitsi tehdä vain kerran: Ensilumi osui suoraan maaliin. Miksasin laulun myös itse, mikä on näin jälkeenpäin alkanut hieman kaduttaa. Oma studioni kun ei ole miksausmielessä varsinaisesti salonkikelpoinen ja nyttemmin onkin tullut mieleen, että Ensilumi olisi saattanut hyötyä ”oikeassa” studiossa tehdystä miksauksesta. Mutta turha näitä on jäädä miettimään. Tehty mikä tehty. Siitä tuli nyt tuollainen.