Jos power pop -termin – jonka väitetään olevan Pete Townshendin räätälöimä – tiivistää äärimmilleen, niin sen voisi sanoa olevan ronskilla kädellä soitettua melodista musiikkia. Se nousee The Beatlesin edelleen savuavilta raunioilta, ottaa siipiinsä voiman The Whon ja The Kinksin kovaäänisistä kitaroista ja liitää ylös stemmalaulun kohottamana. Power popin erottaa ”tavallisesta” rockista se, että kaikenlaiset blues-vaikutteet on yleensä karsittu pois – klassinen power pop -kappale on nopeatempoinen, energinen, melodinen ja hyväntuulinen.

Genren juuret ovat siis 60-luvulla, varhaisia pioneereja olivat 60-70-lukujen taitteessa mm. Big Star, Badfinger ja The Raspberries. Power popin kulta-aikaa kuitenkin oli 70-luvun loppupuoli. Punkin nousu edesauttoi myös power poppia, musiikkityyleissä oli paljon samaa: itse asiassa monia punkiksi leimattuja kappaleita voi hyvin kuunnella myös power pop -korvin. Tyylilajin suurin yksittäinen menestys oli The Knack -yhtyeen debyyttisingle My Sharona, joka piti vuonna 1979 Billboardin Hot 100 -listan kärkipaikkaa kuuden viikon ajan. Sittemmin puhdasoppiset power pop -yhtyeet eivät ole pahemmin listoilla juhlineet, musiikkityyli jäi lopulta historiansivujen marginaaliin.

Kokoamani kymmenen kappaleen rautaisannos on luonnollisesti jälleen vain pieni nirhauma tyylilajin iholla. Yritin kasata setin, jonka kuunneltuaan asiaan aikaisemmin vihkiytymättömätkin ymmärtäisivät mistä power popissa on kyse. Ainakin autossa seuraava lista tulee toimimaan takuuvarmasti!

Voimapoppia Spotifyssa löytyy täältä:
I GOT TO HAVE YOU, CHERRY – MMM – CHERRY BABY!

♠    ♠    ♠

Cheap Trick: Surrender

Potkaistaan peli käyntiin itsestäänselvyydellä. Illinoisin Rockfordissa vuonna 1974 perustettu Cheap Trick on luonnollisesti yksi power pop -genren merkittävimmistä yhtyeistä, vuonna 1978 julkaistu Surrender on mielestäni heidän paras kappaleensa. Se paketoi oivasti koko tyylilajin: menevä kipale, tarttuvat melodiat, rouheaa soittoa. Se ei ilmestyessään noussut Hot 100 -listan sijaa 62 korkeammalle, mutta kyseessä on silti biisi, jonka tulisi kuulua jokaisen rock-musiikin ystävän yleissivistykseen. Cheap Trick on edelleen kasassa samalla kokoonpanolla, julkaisivat viime vuonna uuden albuminkin.

The Knack: Let Me Out

Los Angelesista ponnistava The Knack iski kultasuoneen ensimmäisellä albumillaan Get The Knack, joka meni Amerikassa listaykköseksi hittisingle My Sharonan tahdittamana. Albumi on mainio, se on kyllästetty tarttuvalla ja energisellä popilla. Levy myikin lopulta maailmanlaajuisesti kahdeksan miljoonaa kappaletta. Let Me Out on albumin vauhdikas avausraita. Se ei ehkä sävellyksenä ole mikään mestariteos, mutta yhtyeen reima poljento on kerrassaan vastustamaton. The Knack nousi alkuvuodesta otsikoihin valitettavissa merkeissä solisti Doug Fiegerin menehdyttyä syöpään. Rumpali Bruce Gary kuoli niin ikään syöpään vuonna 2006, joten hilpeää musiikkia tehneen yhtyeen tarina päättyi lopulta mollivoittoisesti.

Starz: Cherry Baby

New Jerseyn Starz on yksi niistä rockhistorian lukuisista yrittäjistä, jotka eivät kovasta yrityksestä huolimatta koskaan saaneet kuparista rikki. Vuonna 1975 perustetun yhtyeen taival käynnistyi lupaavasti Kiss-manageri Bill Aucoinin otettua ohjat käsiinsä ja säädettyä orkesterille levytyssopimuksen. Vuoden 1977 Violation -albumilla ollut pikkuhitti Cherry Baby jäi kuitenkin Starzin ainoaksi valopisteeksi tähtitaivaalla, yhtye levytti neljä vaille sanottavaa menestystä jäänyttä albumia ja hajosi. Se ehti kuitenkin jättää perinnön: useat seuraavan vuosikymmenen glam metal -bändit ovat maininneet Starzin merkittäväksi vaikuttajakseen. Starz olikin pikemminkin hard rock kuin power pop -yhtye, mutta Cherry Baby on kuitenkin mainio herkkupala tälle listalle.

The Records: Starry Eyes

The Records pystytti power popin temppeliin brittiläisen alttarin. Vuonna 1978 perustettu yhtye solmi samana vuonna levytyssopimuksen Virginin kanssa ja julkaisi debyyttisinglensä Starry Eyes. Byrds -vaikutteinen kappale oli pikkuhitti Amerikassa nousten Hot 100 -listan sijalle 56. The Recordsin ensimmäinen albumi julkaistiin seuraavana vuonna, se nousi USA:n listalla sijalle 41. Tuon merkittävämpää menestystä yhtye ei saavuttanutkaan, se lopetti toimintansa vuonna 1982 julkaistun kolmannen albuminsa jälkeen.

Teenage Fanclub: Hang On

Lisää näkemystä brittien saarilta. Skotlantilainen Teenage Fanclub perustettiin 80-luvun lopulla, bändin rikkailla stemmalauluilla höystetty säröinen sointi osui 90-luvun alussa kultaiseen leikkaukseen grunge-ilmiön kanssa. Kurt Cobain kehaisi, että Teenage Fanclub oli hänen mielestään maailman paras bändi. Noel Gallagher puolestaan rankkasi yhtyeen maailman toiseksi parhaaksi, heti Oasisin jälkeen. Bändin kaupallinen menestys ei kuitenkaan korreloinut näiden lausuntojen kanssa: Teenage Fanclub nauttii jonkinasteista kannatusta kotisaarellaan, mutta sen nostattamat laineet eivät ole kantaneet suuren veden taakse. Yhtye toimii edelleen ja julkaisi tänä vuonna uransa kymmenennen pitkäsoiton. Hang On on Teenage Fanclubin neljännen albumin, Thirteen, avausraita. Kappale alkaa reimalla garage-rynkytyksellä – intro on kuin hitaasti nousuun lähtevä raketti, joka kantaa kuulijansa todelliseen pop-taivaaseen. Rakastan tätä biisiä.

Rick Springfield: Love Is Alright Tonite

Australialainen AOR-mestari Rick Springfield muutti Hollywoodiin vuonna 1972 tekemään levylaulajan hommia. Ne alkoivatkin lupaavasti, heti debyyttisinglellä tärppäsi ja Springfield nousi listoille. Tie nousi kuitenkin pian pystyyn ja laulajanuran kuivuttua Springfield tarttui vuonna 1981 tarjoukseen näytellä General Hospital -nimisessä saippuaoopperassa. Samana vuonna julkaistusta Working Class Dog -albumista tuli kuitenkin yllätysmenestys superhitti Jessie’s Girlin myötä ja muutaman vuoden ajan Springfield oli sekä menestyvä laulaja että tv-tähti suositussa saippuaoopperassa. Hän julkaisee edelleen musiikkia ja on esiintynyt näyttelijänä mm. Suomessakin nähdyssä Californication -sarjassa. Working Class Dog ei ole varsinainen power pop -albumi, mutta tämä levyn avausraita sopii mainiosti tähän katselmukseen.

Badfinger: No Matter What

Walesilainen Badfinger mainitaan usein yhdeksi power pop -genren kätilöistä. The Beatles kiinnitti yhtyeen omalle Apple-levymerkilleen vuonna 1968 ja Paul McCartney tarjosi vielä henkilökohtaista vetoapua osallistumalla tuotanto- ja biisintekotalkoisiin. Badfingerin toinen albumi, No Dice, julkaistiin vuonna 1970 ja singleraita No Matter What oli hitti ympäri maailmaa, Billboardin Hot 100 -listalla kappale nousi sijalle 8. Biisi täyttääkin varhaisen power popin kriteerit: vahvasti Beatlesilta maistuva melodia runtattuna isolla kädellä. Jälkikäteen No Dice -albumin – ja ylipäätään Badfingerin – tunnetuimmaksi kappaleeksi on noussut balladi Without You. Ei kuitenkaan yhtyeen omana versiona: ensin Harry Nilsson ja vielä myöhemmin Mariah Carey ovat tehneet siitä megahitin ja standardislovarin. Badfinger ei pienestä menestyksestä huolimatta kuitenkaan koskaan päässyt kunnolla esiin The Beatlesin varjosta. Yhtyeen kohtalo onkin lopulta yksi rock-historian surullisimmista: yhtyeen laulunkirjoittajat ja keulahahmot, Pete Ham ja Tom Evans, päätyivät molemmat itsemurhaan; Ham vuonna 1975 ja Evans vuonna 1983.

Buzzcocks: Ever Fallen In Love (With Someone You Shouldn’t’ve)

Buzzcocks on Englannin Boltonissa vuonna 1976 perustettu punk-yhtye. Alkuaikojen punk oli hyvin läheistä sukua power popille, tämän Buzzcocksin tunnetuimman kappaleen voikin sanoa kuuluvan pikemminkin jälkimmäiseen genreen. Ever Fallen In Love (With Someone You Shouldn’t’ve) julkaistiin vuonna 1978 yhtyeen toisella albumilla, Love Bites. Kappale oli itseoikeutetusti levyn singlelohkaisu, se nousi brittien singlelistalla sijalle 12. Biisistä on tehty lukuisia cover-versioita, tunnetuimpana Fine Young Cannibalsin hittilistoille päätynyt tulkinta. Buzzcocks hajosi vuonna 1981, mutta aktivoitui uudestaan 80-luvun lopulla ja esiintyy edelleen.

Weezer: Buddy Holly

Buddy Holly on Surrenderin ohella itsestäänselvyys tällaiselle listalle. Mutta ei voi mitään: Buddy Holly on mielestäni yksi kaikkien aikojen hienoimmista pop-kappaleista – ja onhan se myös aika power. Weezer perustettiin Los Angelesissa vuonna 1992, Buddy Holly oli bändin omaa nimeä kantavalla, vuoden 1994 debyyttialbumilla. Kappaleen kirjoittanut Weezerin laulaja Rivers Cuomo oli vähällä jättää biisin kokonaan pois levyltä, hän piti sitä liian juustoisena. Onneksi Cuomo kuitenkin puhuttiin ympäri: Buddy Hollysta tuli yhtyeen tunnetuimpia lauluja, Hot 100 -listalla se nousi sijalle 18. Tässä yhteydessä on ehdottomasti mainittava myös Spike Jonzen kappaleeseen ohjaama musiikkivideo, joka on allekirjoittaneen kirjoissa kaikkien aikojen top 5 -videoiden joukossa.

Fountains Of Wayne: Stacy’s Mom

Lista on hyvä ulottaa myös 2000-luvulle. New Yorkissa vuonna 1996 perustettu Fountains Of Wayne on ollut yksi power popin airuista uudella vuosituhannella. Stacy’s Mom on yhtyeen kolmannelta, vuoden 2003 Welcome Interstate Managers -albumilta. Vahvasti The Cars -vaikutteinen kappale on yhtyeen suurin hitti: se nousi listoille ympäri maailman, Hot 100 -listalla korkeimmillaan sijalle 21. Stacy’s Momin teksti on Fountains Of Waynelle tyypillinen: humoristinen kuvaus elämästä esikaupungeissa.

♠    ♠    ♠

Aiemmat oppimäärät:

YACHT ROCK
DISCO
HAIR METAL

Kaikki laatimani soittolistat profiilissani Spotifyssa