Kymmenen vuotta pihalla, osa 1

| Aiheet: Keikat | Kirjoittaja:

Lokakuun viimeisenä päivänä tuli kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun esiinnyin ensimmäistä kertaa julkisesti sooloartistina. Mikään märkäkorva en kuitenkaan tuolloin ollut: takana oli jo satoja keikkoja erilaisissa bändeissä ja bakkanaaleissa. 31. lokakuuta vuonna 2000 könysin kuitenkin ensimmäistä kertaa estradille Anssi Kelana.

Olihan se jännä paikka, näin olen muistellut tuota lähtölaukausta Nummela – erään albumin anatomia -kirjassa:

”Ensimmäinen keikka. Esiinnyn yhtyeeni kanssa ravintola Sodan alakerrassa Radiomafian Hyvää ja kaunista -livelevyn julkaisutilaisuudessa. Tarkoituksena on soittaa vain kolme biisiä, mutta levy-yhtiöni järjestää jumalattoman hämmingin ja saa aikaan fiiliksen, että nyt on kyseessä vähintäänkin suora lähetys Wembleyn stadionilta koko maailmaan. Ennen keikkaa minua ajelutetaan ympäri kaupunkia ja juostaan etsimässä jalkoihini juuri oikeanlaisia lenkkareita. (Loppujen lopuksi vedän keikan Askon kymmenvuotiaan pojan jalkineissa…) Sitten ravataan vielä lisää ympäriinsä ja ihmetellään, että onko se nyt nahkarotsi vai kenties huppari kun sillä pitää olla keikalla yllään. Yhtyeeni pojat katsovat vierestä, että ei saatana…

Kun minulle vielä lisäksi koko ajan korostetaan kuinka tärkeä illan keikka on ja miten paikalla on tuvan täydeltä musiikkialan vaikuttajia, niin kertoohan sen maalaisjärkikin miten itse esiintyminen menee.

On se nimittäin vähän helvetin jäykkää!”

Tuohon muistelmaan on livahtanut pieni virhe, mielestäni esitimme ensimmäisellä keikallamme vain kaksi kappaletta: Mikan faijan BMW:n sekä Kaksi sisarta. On kuitenkin totta, että levy-yhtiön toiminta meni pelleilyksi: runsaasti energiaa käytettiin mm. sen pohtimiseen, missä järjestyksessä nuo kaksi biisiä tulisi esittää. (Tuo Sodan keikan säätö taitaakin itse asiassa olla viimeinen kerta, jolloin minun ulkoiseen olemukseeni on yritetty puuttua levy-yhtiön taholta. Ehkä korporaatiossa sittemmin todettiin, ettei tällä lärvillä myydä levyjä, parempi keskittyä siihen sisällölliseen puoleen.)

Tuon nihkeän debyytin jälkeen kymmenen vuotta onkin pyörähtänyt uskomattoman nopeasti. Kyllähän ne vuodet kuitenkin huomaa, varsinkin jos vertaa peilikuvaansa vanhoihin valokuviin.

Ensimmäisen kymmenvuotiskauden täyttymisen kunniaksi tässä blogissa aletaankin silmäillä peruutuspeiliin, muistella menneitä kilometrejä valokuvia katselemalla.

♠    ♠    ♠

Kuva: Antti Karisalmi

Valmistautumassa lämmittelemään Stingiä Finnair Stadiumilla 12. kesäkuuta 2001. Ennen keikkaa saimme tehdä oikein soundcheckinkin: miksaajamme annettiin soittaa pa-laitteistosta cd-levyä neljän sekunnin ajan. Settimme alussa katsomot olivat vielä tyhjillään, mutta keikan edetessä väki alkoi löytää pelipaikalle ja lopussa oli jo pienen urheilujuhlan tuntua. Muistan yhä esityksen päätteeksi mikrofoniin lausumani sanat: ”Meidän pitää nyt lopettaa, tänne on kuulemma tulossa joku Stig.”

Kuva: Antti Karisalmi

Finnair Stadiumin keikka olikin viimeinen koitos bändin alkuperäisellä kokoonpanolla: kosketinsoittajatar Anna Kuoppamäki vaihtui Saara Metsbergiin ja toinen rumpali Jani Auvinen keikkaa myöhemmin Kelly Ketoseen. Sittemmin virallista muodostelmaa ei olekaan tarvinnut peukaloida – syntynyt konsensus on edelleen käytössä. Kuvassa poseeraavat lyömäsoitintaiteilijat Auvinen sekä Kela hetkeä ennen konserttia.

Kuva: Jay Bjugg

Kun Sting oltiin saatu lämpimäksi minut kiidätettiin Kaivopuistoon suorittamaan päivän toista rastia, Helsinki-päivän konserttia. Tuo jälkimmäinen keikka on jäänyt mieleen hetkenä, jolloin vihdoin ymmärsin nousseeni jonkinasteiseen suosioon: Kaivopuiston mäki oli mustanaan ihmisiä, jotka lauloivat biisieni mukana niin lujaa, etten kuullut omaa ääntäni.

Kuva: Antti Karisalmi

Tässä orkesterin alkuperäisjäsen, Anna Kuoppamäki. Kuva on otettu YLEn Radiotalossa 27. huhtikuuta 2001, kävimme tuolloin äänittämässä muutaman biisin akustisen keikan Radiomafian tarpeisiin.

Anna jäi tuona kesänä äitiyslomalle. Saara otettiin kokeeksi mukaan juhannuskeikoille ja hän onkin pyörinyt kuvioissa siitä lähtien.

Kuva: Antti Karisalmi

Jani Auvinen suteineen Radiomafiassa. Auvinen lähti bändistä jatkuvien tuplabuukkauksien vuoksi. Hän soitti tuolloin myös jonkin verran keikkailleen Emmin bändissä ja lopulta aikataulujen jaappaaminen muuttui mahdottomaksi. Pyysin Auvista valitsemaan jomman kumman, minut tai Emmin.

Valitsi Emmin.

Minkäänlaista pahaa verta hänen lähtöönsä ei kuitenkaan liittynyt, Kelly oli ollut jo tuuraamassa useilla keikoilla ja otimme hänet ilomielin mukaan vakituiseen muonavahvuuteen. Auvisellakin on sittemmin piisannut hommia, tällä hetkellä hän rummuttelee Kummelin ja Eppu Normaalin yhteisellä joulukiertueella.

Kuva: Antti Karisalmi

Vielä yksi potretti Auvisesta. Tähän on mahdotonta määritellä tarkkaa aikaa tai paikkaa, ollaan joka tapauksessa keikkabussissa kesällä 2001.

Auvisen jätettyä yhtyeen teippasimme hänen kuvansa bussin seinään. Kutsuimme sitä Auvisen haudaksi, pyrimme aina pitämään kuvan edessä tuoreita kukkia.

Kommentit

  1. Joo,muistan sen härdellin sillon kun julkaisit Nummelan.Kuuntelin spektaakkelia radio Mafian aalloilta ja olin aivan liekeissä!!!Mikan faijan BMW uppos ja lujaa!!!!Yks parhaista edelleen…Täytyy kyllä myöntää.että Kaivos on paras levysi,johtuen osin sen epäsuorista kytköksistä omaan elämääni,mistä kirjoitinkin sulle kirjeessäni.Anyway,älä missään nimessä jätä meitä!!Jatka rikastuttamalla meidän elämää unohtumattomilla lyriikooillasi ja hätkähdyttävillä sointukierroilla!!Meikä komppaa kybällä messissä!!!:)

  2. Korjaa toki jos oon väärässä miten homma eteni:)

  3. Muistan aina sen, kun mä en aluksi tajunnut ollenkaan , että olet Se Sama Anssi Kela, joka lauloi Pekka ja Susi yhtyeessä, mistä niin kovasti tykkäsin. Kun sen lopulta tajusin, ymmärsin hyvin, miksi pidin heti molemmista! 🙂

  4. Minäkin muistan tuon Suur♥skan kuvaaman radiosta tulleen Nummela-levyn julkaisutilaisuuden. Jotkut asiat yksinkertaisesti jäävät tuonne kestomuistiin, kun ovat niin tärkeitä.

    Nythän näitä oivalluksia suorastaan satelee; meikäläinen äkkäsi juuri, että Anna Kuoppamäkihän laulaa Nummela-levyn Harhaa-kappaleessa.

  5. Mielenkiintoista luettavaa! Olisi mukavaa, jos Anna Kuoppamäki joskus vierailisi laulamassa jossain uudessa biisissä.

Roskapostin vuoksi vanhoista artikkeleista on kommentointi suljettu automaattisesti.