Kymmenen vuotta pihalla, osa 2

| Aiheet: Keikat, Musiikki, Valokuvat | Kirjoittaja:

Jatketaan viimeisen kymmenen vuoden kuvallisen annin perkaamista. Tämä katselmus on omistettu keikkabusseille.

Kuva: Kelly Ketonen

Tällä sarkofagilla teimme ensimmäiset keikkamme vuonna 2001. Suomessa on kuulemma hienojakin keikkabusseja, sellaisia, joissa voi pelata pleikkaria isolta ruudulta tai kuunnella musaa kunnon stereoista. Meillä on kymmenen ensimmäisen vuoden aikana kuitenkin ollut käytössä linja-autoja lähinnä sieltä skaalan toisesta päästä. Autoja, joissa voi vain pelata korttia ja kuunnella moottorin synkkää huutoa.

Kuva: Kelly Ketonen

En tiedä miksi soitan tässä kitaraa, normaalisti keikkabussissa ei musisoida. Luulisin kuvan olevan vuodelta 2001 tai 2002. Johnny Cash kertoi elämäkerrassaan, että kun hän herää aamulla liikkuvassa keikkabussissa ja katsoo ulos ikkunasta, niin hän pystyy maiseman perusteella kertomaan viiden mailin tarkkuudella missä päin Amerikkaa mennään. Minun silmäni ei ole vielä niin kehittynyt, että osaisin kuvan näkymästä kertoa tarkan kuvauspaikan. Veikkaisin, että ollaan lähellä Vörlöä.

Kuva: Antti Karisalmi

Toveri Karisalmen kanssa tuli tavaksi käydä keikkareissulla eri kaupunkien antikvariaateissa ja ostaa niistä mahdollisimman edullisesti poliittisia muistelmateoksia, ne toimivat lähdeaineistona laatiessamme poliittista antihuumoria. Mitä pölyisemmät muistelmat, sitä enemmän meitä nauratti. Erityisesti kuvatekstit osoittautuivat usein hersyviksi, niitä näyttäisin tässäkin tutkivan. Bussin hattuhyllylle muodostuikin 2000-luvun alkupuolella varsin mittava poliittinen kirjasto.

Kuva: Antti Karisalmi

Ilmastointi on myöskin ylellisyys, jollaista käyttämissämme busseissa ei ole ollut tarjolla. Eräs autoista oli sellainen, jonka viallinen lämmityslaite sylki tauotta kuumaa ilmaa. Tämä oli kesähelteillä tervetullut feature. Tämä kuva ei taida olla juuri tuosta bussista, mutta meininki näyttää silti hikiseltä. Ehkä juuri ennen kuvan ottamista auton keskikäytävällä on pelattu pullonpalautusta – matkustelun ratoksi kehittämäämme fyysistä urheilulajia.

Kuva: Kelly Ketonen

Tässäkin on kovat lämmöt, kuitenkin hiukan eri mielessä. Kuva on otettu 5.3.2002, paluureissulla Leviltä. Minulla on kuvassa kuumetta yli 40 astetta – hinta, jonka sain maksaa heiluttuani tunturin päällä liian vähäisissä varusteissa.

Kuva: Kelly Ketonen

Tämä hilpeä miekkonen on Pakka-Ari. Ilman Pakka-Aria keikkabussissa ei voi pelata kiertopokeria.

Kuva: Kelly Ketonen

Some gangsta shit. Valuuttayksiköstä voi päätellä vuoden olevan 2001. Joskus keikkapalkkiot kuitataan käteisenä, jolloin bussissa saattaa pyöriä jonkin verran rahaa. Siksi artistien onkin syytä aseistautua.

Kuva: Kelly Ketonen

Meille kannattaa ryppyillä.

Kuva: Antti Karisalmi

Kuvassa kaksi keikkabussin suurkuluttajaa incognitona. Miksiköhän kaikissa linja-autoissa on muuten tuollaiset veneeriset verhonriekaleet? Ei niillä ainakaan saa ikkunaa peittoon. Ehkä joku on ajatellut, että ne ovat kivan näköinen sisustuselementti. Keikkabussien sisustuksissa käytetty väripaletti sekä materiaalit ovat yleensä 70-luvulta, itse bussit puolestaan 60-luvulta.

Kuva: Ville Kela

Nivala 25.2.2006. Toisinaan keikkabussi on siististi cool.

Kuva: Kelly Ketonen

Ame ajaa, Jay pitää seuraa. Vuosi on suunnilleen 2002. Amen mukaan keikkabussia on muuten mukava ajaa, mutta pidemmän päälle persettä alkaa helposti kopottaa.

Kuva: Kelly Ketonen

Kaksi ylen iloista veitikkaa. Olin täysin varma, että kuva olisi Kouvolan Tykkimäeltä juhannuksena 2002, mutta tarkempi faktojen tutkiminen paljasti, että minulla on fotossa liian lyhyt parta, ja bussikin on väärä. En nyt sitten tiedä. Jostainhan tämänkin on perkele oltava!

Kuva: Kelly Ketonen

Ville ja Andy. Taas ollaan matkalla johonkin, todennäköisesti vuoden 2004 kieppeillä. Minusta tässä kuvassa on hyvä tekemisen meininki.

Kuva: Antti Karisalmi

Mahtavinta keikkabusseissa ovat punkat, joihin vetäytymällä matkan voi suorittaa madonreikää pitkin. Tässä kuvassa näytän kuitenkin löytäneen pienen madonreiän penkin päältä.

♠    ♠    ♠

Katso myös Kymmenen vuotta pihalla, osa 1

Kommentit

  1. Tuosta keikkabussielämästä voisit tarinoida vähän syvemmin, taannoin olikin jossain postauksessa viittaus aiheeseen. Avainsanat: odottaminen, odottaminen, odottaminen.
    Oli bändi mikä tahansa ja tyypit perusluonteeltaan millaisia tahansa, tuntuu tuo jatkuvaan odottamiseen perustuva keikkabussielämä muokkaavan ihmisten huumorintajua samaan suuntaan. Seurauksena on sitten tämäntyyppistä kuvamateriaalia – tai jotain minkä jakamista internettiin ei yleensä edes harkita.

  2. Hauskoja kuvia. Näitä on aina viihdyttävää katsella. 😀

  3. Kieltämättä tämän blogin päivitystahti on ollut hengästyttävä viimeaikoina. Luulin tämän olevan jo tämän päivän viides päivitys, mutta se olikin vasta viides viikon sisään. Nämä kuvat todellakin kertoo sen 14 000 sanaa.

  4. Saanhan tehdä pervon kuvamanipulaation Ketosesta, jossa hän juo pullonsuusta! Saanhan! Oi saanhan!

    Anselmi, missä se kuva on, todellakin hiihdät siellä pakkasessa?

  5. Nauroin ääneen incognitoille verhomiehille! Ihana Anssi. Ne pitkänmatkan bussien verhot muuten OVAT kamalia. Ja ylipäätään ne kaikki kangasmateriaalit. Joskus kävimme ystävän kanssa keskustelun tästä, ja päättelimme että ne ovat niin kirjavia siksi, että jos joku sattuukin vaikka joskus laattaamaan suoraan penkille, saadaan oksu helpommin naamioitua kuvioinniksi!

  6. Millä kameralla nää on kuvattu, jos osaat Anssi sanoa? Näissä on niin kiva tunnelma 🙂 tulee mieleen jotai muistoja ku kattelee ton tyyppisii kuvii, outoa. 😀

  7. Kellyn ja Antin kuvat on räiskitty ihan vanhan liiton filmikameroilla. Skannasin ne paperikuvista ja käsittelin hiukan.

  8. Oli ihan pakko ottaa yhteyttä. Toi ”Badding” bussi on nyt mulla työn alla. Jos kuvat kiinnostaa, niin pistä postia. Tai tule kattomaan, bussi on Nummelassa 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.