Keikkarapsa: Festarifiiliksiä Tiksissä

| Aiheet: Yhteisö | Kirjoittaja:

Tikkurila Festivaali la 13.7.2019 Hiekkaharjun urheilupuisto, Vantaa

Pääkaupunkiseudulla ei liiemmälti festareita ole, kun Ankkarock on pysynyt pidemmällä taolla, Kivenlahti Rock vaikuttaa lopullisesti kuopatulta, Kaivarin kesäkonsertteja on enää noin kerran 10 vuodessa ja Mustikkamaan Juhannus on jo niin etäinen muisto, että useimmat nykyiset festareilla kävijät eivät olleet edes syntyneet kun se tapahtuma oli voimissaan. Tikkurila festivaali eli kotoisemmin Tiksi on korvaamassa tätä puutetta ja se järjestetään nyt noin kuudennen kerran. Olen käynyt Tiksissä kerran tätä ennen (pitää tarkistaa – oho, siitähän on jo neljä vuotta!) ja festari teki silloin vaikutuksen hyvillä järjestelyillä ja mahtavalla esiintyjäkunnalla.

Tänä vuonna on kolmipäiväiseksi venyneen Tiksin lauantaille osunut erinomainen kooste esiintyjiä, jotka kiinnostavat minua, joten lippu tuli hankittua jo hyvissä ajoin ennen aikataulujen selviämistä. Festarien lähestyessä kyllä tajusi lopullista aikataulua ja omaa kalenteria katsellessa, että osa kiinnostavista jää kyllä näkemättä, nyt ei kerta kaikkiaan pysty olemaan paikalla melkein 12 tuntia. Ohjelman alkupäästä ei tingitä, koska Anssi Kela avaa lauantaipäivän, joten tuolta loppupuolelta on nyt pakko luopua useammastakin nimestä.

Portti aukeaa vain puoli tuntia ennen Anssin klo 13:30 alkavaa vetoa, joten lähdemme kotoa ajoissa ja laiskoina espoolaisina valitsemme taaskin oman auton julkisen liikenteen sijasta. Tikkurilan asemalta pohjoiseen radan varressa on pysäköintipaikkaa vaikka kuinka, ja jos olisi suunnitellut homman kunnolla, auton olisi helposti saanut noin 500 metrin päähän portista, ja jos olisi hankkinut vain hieman kalliimman premium-lipun, alueelta olisi voinut välillä poistuakin ja tulla sitten takaisin viimeisille esiintyjille. Mutta ehkä ensi vuonna sitten. Eikä se auto nytkään ollut kuin ehkä kilometrin päässä.

Kävelemme radan vartta paikkaan, jossa portti oli viimeksi, mutta nyt se on siirtynyt pari sataa metriä idemmäs. Oikea paikka löytyy lopulta, ja puolisen tuntia ennen sen aukeamista siellä on vasta muutama kourallinen ihmisiä. Siinä yritetään muodostaa siistiä jonoa, mutta portin aukko on leveä, ei ole ihan selvää kenen kuuluu jonottaa missäkin (ja osa pääsee jonottamaan etuaidan väärälle puolelle, joten huoli sisään pääsemisestä ajoissa kasvaa koko ajan. Etenkin kun on selvää, että VIPit, kolmen päivän lipun hankkineet ja ne, jotka ovat ennalta ymmärtäneet vaihtaa pilettinsä rannekkeisiin menevät joko edeltä tai ainakin paremmasta portin aukosta. Tuska kasvaa samalla kun kuuntelemme Anssin ja bändin sound checkiä läheiseltä, mutta vielä niin kaukaiselta lavalta (taisi olla Battle ja Nostalgiaa).

Portti aukeaa, jono liikkuu – ja pysähtyy. Mitä nyt? Kohta selviää, että jonkun yhteysongelman takia vain Tiketistä ostetut liput toimivat juuri nyt, eivät muut ja kas, me kävelemme siis lipuntarkastukseen iloisesti monen hermostuneen ihmisen ohitse! Kannatti siis suosia Tikettiä isompien lipunmyyjien sijasta! Läpi sujuvasta turvatarkastuksesta ja sitten rientomarssia aidattua käytävää pitkin ohi myyntikojujen, lepäilyalueen, ruokinta-alueen ja vippialueen, ja kohti isoa Vantaan Energia -lavaa. Kas, lavan oikea puoli (”Antin puoli” siis) on anniskelualuetta, toinen puoli ei, ja koska festareilla aina pätee sääntö ”jos haluat lähelle etuaitaa ja tulet kun paikalla on jo porukkaa, mene sinne lavan kauemmalle puolelle”, livahdamme sisään anniskelualueen portista ja saamme etuaitapaikat suunnilleen Antin kohdalta.

Meistä keskemmälle päin on Apulannan faneja, jotka ovat tosiaan asemissa jo nyt, vaikka Apis on päivän viimeinen esiintyjä. Katsomoalueella nämä lavan puolet on erotettu toisistaan metrisellä käytävällä, jota pitkin kaapelit kulkevat lavalta miksauspöytiä kohti. Valokuvaajat, järkkärit ja muu henkilökunta käyttävät tätä kulkureittinään. Viereemme ilmestyy tuttuja, joiden kanssa on mukava jutella ne pari jäljellä olevaa hetkeä ennen keikan alkua.

Anssi Kela + bändi

Anssi starttaa keikkansa Bumerangilla, jota seuraa tuttuun tapaan Milla. Vielä Anssin noustessa lavalle kentällä on melkoisen harvaa, mutta porukat ilmestyvät Millan aikana ja väkimäärä lisääntyy koko ajan kolmivarttisen keikan aikana. Tai onhan tämän kesto oikeasti runsaat 50 minuuttia, sillä Anssi aloittaa viisi minuuttia etuajassa ja menee vielä minuutin-pari yliajalle. On muuten yllättävän hyvä äänentoisto! Anssin laulu kuuluu todella hyvin heti tähän lavan eteen, sillä tässä on pari pienempää kaiutinta tätä varten. Oikein mukavaa.

Lava on iso ja koreografioille on tilaa täällä hyvin. On hauska katsoa, kun Anssin askelmerkit menevät pari kertaa hieman pieleen lavan koon takia, sillä samalla askelmäärällä, millä pienemmällä lavalla ehtii hyvin rumpuraiserilta laulumikin ääreen, täällä jää hieman vajaaksi ja useammankin säkeen ensimmäinen tavu jää pois tai tulee henkäistyä mikkiä kohti hieman kauempaa. Setti on lyhyen soittoajan takia jonkin verran karsittu perussetistä, ja mukana ovat lähinnä vauhdikkaimmat biisit ja Nummela.

Festarikeikka etenee pidemmiltä keikoilta tutun kaavan mukaisesti yleisön huudatuksineen, piruetteineen ja yhteislauluineen. Encorelle ei jää aikaa, vaan Nummela vedetään ilman taukoa heti seiskakakkosen perään. Eikä Anssi tule edes kättelemään yleisöä, vaan häipyy muun bändin mukana lavalta. Lava on korkea, eikä sen etureunalta ole reittiä alas. Lavan edustalla on isoja kaiuttimia, mutta niin kaukana, että niille hyppääminen ei taida olla turvallista. Hyvin koostettu setti ja mainio energiapläjäys näin festareiden alkajaisiksi. Nyt on rima sopivan korkealla kun Anssi on asettanut tason, johon muidenkin pitäisi nyt yltää.

Anssin settilista

Bumerangi
Milla
Puistossa
Levoton tyttö
Battle
Ilves
Nostalgiaa
1972
Nummela

Happoradio

Happoradion viime näkemisestä onkin jo vähän aikaa, joten poistumme Anssin lavan edustalta melkein heti, kun keikka on ohitse emmekä jää katsomaan, näkisikö bändiläisiä vielä. Lava on korkea ja aika kaukana etuaidasta, joten ei sinne asti voisi edes huudella. Törmäämme juuri ennen Happiksen aloittamista kaveriin, jonka perässä hiippailemme vähän matkaa kohti SuomiPop-lavaa juuri sopivalle etäisyydelle.

Kohta juontajat (SuomiPop-radiokanavan tyyppejä) ilmestyvät lavalle ja spiikkaavat Happoradion sisään. Bändi ilmestyy yksi mies kerrallaan ja tässä soitellaan aika pitkään ihan vain yleistä introa, ennen kuin Aki Tykki saapuu paikalle, tervehtii yleisöä ja nyt lähdemme pois Kalliosta, ja sanoituksessa päädytään tällä kertaa Vantaalle! Happoradion setti on tyylikäs kooste isoimpia hittejä ja uudempia biisejä, ja yllättäen tajuan tunnistavani paria lukuun ottamatta kaikki kappaleet! Aki kauniisti spiikkaa biisien väleissä ja kertoo useimpien nimet, joten settiä on tosiaan helppoa seurata. Äänentoisto on tälläkin lavalla kunnossa ja kaikki kuuluu mainiosti, vaikka olemme todella paljon keskilinjasta vasemmalle, eli kitaristi AH Haapasalon puolelle.

Happista haluaisi kuunnella ja katsella, mutta aurinko paahtaa, jalat ovat vielä väsyneet eilisillan keikasta ja alkaa olla nälkäkin, joten siirrymme setin puolivälin tienoilla ruokinta-alueelle. Iloksemme Happoradio kuuluu sinne loistavasti (mutta harmittavasti ei näy), joten seuraamme loppusetin maukkaat hampurilaiset käsissämme.

Happoradion settilista

Pois Kalliosta
Tavikset
Älä puhu huomisesta
Valopallo
Tehdään jotain kaunista
Ihmisenpyörä
Puhu äänellä jonka kuulen
Pelastaja
Che Guevara
Unelmia ja toimistohommia (Leevi and the Leavings)

Tuure Kilpeläinen ja Kaihon Karavaani

Syötyämme siirrymme taas kohti isoa lavaa, sillä Tuuren keikka pitää katsastaa alusta loppuun. Tähän suuntaan vaeltaa jo melkoinen massa katsojia, mutta löydämme itsellemme kivat paikat keskiaidalta ei liian kaukaa lavasta. Tässä voi istua vielä hetken ennen keikkaa, ja keikan aikana tässä on hyvä nojailla.

Karavaani on juuri niin riehakas ja hämmästyttävän taitava kuin sen kuuluukin olla, ja tällä kertaa vielä tavallista värikkäämpi kun useimmat sen jäsenet ovat ottaneet jonkun tunnusvärin itselleen. Tuure, joka on yleensä kohtalaisen mustavalkoinen, koreilee nyt räikeän pinkissä paidassa. Vahvasti latinovaikutteinen iskelmäpoppi tempaa mukaansa, vähänkö tästä tulee hyvälle tuulelle! Tuuren lantio keinuu tyylikkäästi hänen tanssiessaan jossain soolokohdassa kädet ylhäällä, jolloin lyhyt paita nousee reilusti ylös housuista. Melkoisen timmi massu, mmm…

Tuuren lisäksi tässä tulee koko ajan katseltua myös muuta bändiä, ja jopa rumpali ja perkussionisti kutsutaan yhden kappaleen ajaksi eturiviin laulamaan biisiä, jossa säestyksenä on vain Tuuren akustinen kitara ja muutamat kolistimet. Toista kappaletta Tuure lähtee vetämään puhtaasti soolona bändin liittyessä mukaan parin säkeistön jälkeen. Taidetaan mennä yhdessä Tuuren keikalle jatkossakin.

Tuuren settilista

Mä oon sun
Rakkaudella on nälkä
Ystävänpäivä
Yksinäisen miehen puku
Hymyilevä Apollo (sanat Eino Leino)
Irrallaan
Pelko pois
Surusilmäinen kauneus
Hyvä, paha, ruma mies
Tässä memee vielä hetki
Valon pisaroita
Autiosaari
Eloon

Tässä välissä SuomiPop-lavalle kapuaa Gasellit, mutta kun tämä ei kiinnosta, menemme ruokinta-alueelle jälkiruualle ja istuskelemaan, Gasellit kuuluu tänne kyllä juuri sopivasti. Hmm, nämä eivät olekaan ihan puhdasta räppiä, vaan pojat taitavat jopa osata laulaa ja biisit vaihtelevat räpätyksestä lähelle peruspoppia. Mutta ei siellä mitään oikeaa bändiä taida olla, jotain tyyppejä vain ja läppäri.

Juha Tapio

Kun kerran ollaan vielä paikalla, pitäähän se Juhis mennä katsomaan eli siirrymme taas ison lavan suuntaan. Mutta moni muu on siirtynyt sinne jo kauan ennen Gasellien lopettamista, joten nyt tyydymme jonkinlaisiin paikkoihin vähän matkan päässä lavasta. Tähän asti kaikki kohtaamamme yleisö on ollut rauhallista ja hyväkäytöksistä, mutta toki täällä heiluu muutama naispuoleinen känniääliö. Yleisön joukossa on kuitenkin vielä juuri sen verran väljää, että heidän tyhmät paikan vaihtonsa eivät tuota juurikaan ongelmia.

Kas, Juhiksella on taas blosarit mukanaan! Ihan hyvä, vaikka siitä seuraakin hieman turhaan pidennettyjä introja ja sooloja. Bändi harrastaa porukalla (paitsi kitaristi Tommi Viksten, joka ei moiseen lähde) vähän noloja tanssiliikkeitä, jotka paikoin näyttävät hauskoilta ja tekee melkein mieli tanssia mukana. Ovathan nämä kappaleet ja etenkin niiden kertosäkeet uskomattoman tarttuvia ja tuttuja, ja on todella kivaa, kun yleisö laulaa näin kovaäänisesti mukana. Mutta pitääkö Juhiksella tosiaan olla noin isolla logolla varustettu Guccin paita päällä? Äh, nyt ei kyllä ole sielua mukana tällä keikalla.

Lavaa on ilmeisestikin viritelty uudelleen, koska Juhis äkkiä pudottautuu hyvin helpon oloisesti sen edustalle ja kulkee pitkin pitkää keskikäytävää laulaen ja yläfemmoja läiskien, ja nousee lavalle takaisinkin ilman mitään harppomisia. Mutta kiva kun tulee lähelle, yleisö on ihan fiiliksissä, tämä oli hyvä tempaus. Juhiksella olisi tunti ja vartti aikaa, mutta hän jättää osuutensa hieman vajaaksi ja katoaa lavalta. Höh, olisi antanut tämän biisin tai puolentoista mittaisen ajan vaikka Anssille!

Juha Tapion settilista

Sitkeä sydän
Paremmat päivät
Aito rakkaus
Minä olen, sinä olet
Jotain niin oikeaa
Se tekee hyvää
Pettävällä jäällä
Ohikiitävää
Kuka näkee sut
Mitä silmät ei nää
Eläköön
TSNEH
Kaksi puuta
Sinun vuorosi loistaa

Mitä nyt tehtäisiin? Kello on vasta vähän yli seitsemän, mutta johan täällä on oltu kuutisen tuntia ja jonotus mukaan laskien yli kuusi ja puoli. Kakkoslavalla aloittaa seuraavaksi Eveliina, mutta kumpaakaan ei huvita. Ville Valo olisi aika pakko nähdä, mutta siihen keikkaan on vielä melkein kaksi tuntia. Joo, eiköhän mennä jo autolle ja ajeta kotiin, tämä oli tänä vuonna tässä. Kiitos Tikkurila!

Tiksissä oli erityisen hyvää:

– mainio esiintyjäkaarti
– yllättävän toimiva festarialue
– hyvä äänentoisto
– pätevät järkkärit
– kotiseutuylpeys ja tietynlainen paikallisväri, vaikka ollaan Vantaalla
– ei jonoja vessoilla tai ruokailussa (ainakaan silloin, kun me olimme siellä)
– monipuolinen ruokatarjonta
– tarpeeksi penkkejä ja pöytiä ruoka-alueella
– paikallisen seurakunnan jakamat Pyhä Vesi -juomapullot
– selkeät opasteet vesipisteille ja muihin tärkeisiin paikkoihin
– oikotie aidan läpi pois lähtiessä.

Suosittelen näitä festareita lämpimästi.

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.