Kirja-arvioita

| Tagit: , , , , | Aiheet: Arviot, Kirjat | Kirjoittaja:

Kun joskus hamassa menneisyydessä aloin kirjoittaa tätä blogia, niin aikomuksenani oli muun raapustelun ohessa laatia myös pikaisia arvioita kirjoista, elokuvista ja levyistä. Tätä optiota on sittemmin tullut hyödynnettyä sangen vähän: blogin holveihin on tähän mennessä talletettu tasan yksi kirja-arvio.

Nyt tähän tulee muutos – tästä lähtien yritän punnertaa lukemistani kirjoista edes jonkinlaisen arvion. En lähde vääntämään pitkiä esseitä, nopeat tunnelmat riittäköön. Avaan pelin neljällä viimeksi lukemallani kirjalla.

♠    ♠    ♠

Carlos Ruiz Zafón: Tuulen varjo

Zafónin esikoisromaani sijoittuu 1950-luvun Barcelonaan, jossa nuori Daniel ajautuu sattuman kautta keskelle varsinaiseksi trilleriksi kehkeytyvää kirjallista mysteeriä. Hän löytää merkilliseltä kirjojen hautausmaalta salaperäisen Julian Caráxin romaanin ja ryhtyy selvittämään kirjailijan vaiheita. Viattomasta uteliaisuudesta alkaneen tiedonkeruumatkan seuraukset ovat lopulta veriset.

Tuulen varjo on erinomaisen vetävästi kirjoitettu tarina, joka kietoo lukijan maailmaansa. Jokaiselle on jotakin: jännitystä, romantiikkaa, historiaa… Menneiden aikojen Barcelona on kiinnostava ympäristö: espanjalaisesta yhteiskunnasta, kulttuurista ja sisällissodan traumoista on kudottu tuuhea ryijy, johon tekee mieli upottaa sormensa.


♠    ♠    ♠

Haruki Murakami: Suuri lammasseikkailu

Nyrjähtänyt tarina nuoresta tokiolaisesta miehestä, jonka tavallinen elämä menee sekaisin, kun työpaikalle saapuu levottomuutta herättävä mies, joka haluaa palkata päähenkilömme etsimään erään tietyn lampaan. Kyseisestä lampaasta on olemassa vain yksi valokuva, jonka perusteella otus pitäisi löytää Hokkaidon lumisten vuorten keskeltä. Mies ottaa tehtävän vastaan ja huomaa pian olevansa keskellä mystisiä tapahtumia. Apunaan hänellä on tyttöystävänsä, jolla on aivan poikkeuksellisen kauniit korvat.

Suuri lammasseikkailu on hauskasti sepitetty kertomus, joka ei käänteissään seuraa aivan tavallisimpia latuja. Lukiessa mieleeni tulivat Erlend Loen ja myös jotkut Paul Austerin kirjat. Pidin kovasti.


♠    ♠    ♠

Khaled Hosseini: Leijapoika

Tarina afganistanilaisesta rikkaan perheen pojasta Amirista ja hänen parhaasta ystävästään, palvelijakastiin kuuluvasta Hassanista. Afganistanin yhteiskunnalliset myllerrykset ajavat Amirin lopulta Amerikkaan, jossa hänen mieltään kalvavat Kabulin menneisyyden haamut. Eräänä päivänä Amir saa puhelun ja tilaisuuden sovittaa vanhat syntinsä.

Leijapoika on poikkeuksellisen hienosti kerrottu tarina ystävyydestä, uskollisuudesta, rohkeudesta, pelkuruudesta, rakkaudesta, hyvyydestä ja pahuudesta. Se valaisee erinomaisesti maailmankolkkaa, joka on toistuvasti pelkästään negatiivisten uutisten aiheena. Kirja on sukellus islamilaiseen kulttuuriin, tarpeellinen oppitunti suvaitsevaisuudesta. Yleissivistävä teos, jonka toivoisin kuuluvan esim. koulujen opetussuunnitelmaan. Myöskin puhtaana tarinana tenhoava, mieltäliikuttava.

Leijapojasta on tehty myös elokuva. Katsoin leffaversion vain pari tuntia sen jälkeen, kun olin lukenut kirjan viimeisen sanan. Kirjaan verrattuna elokuva tuntui siltä, kuin kävisi teoksen pikavauhtia läpi pelkkinä ranskalaisina viivoina – tarinan koko syvyys ei ole välittynyt filmille. Niinpä kehotankin tarttumaan painettuun sanaan.


♠    ♠    ♠

Chris Campion: Police

Kyseessä on The Police -yhtyeestä kirjoitettu autorisoimaton historiikki (joka siis tarkoittaa sitä, etteivät yhtyeen jäsenet ole osallistuneet kirjan tekemiseen, heidän lausuntonsa on kaivettu vanhoista haastatteluista ja aikaisemmista kirjoista). Police kuuluu vanhoihin suosikkeihini, josta en kuitenkaan ole lukenut paljoakaan. Niinpä tartuin niteeseen hanakasti.

En tiedä mitkä kirjoittaja Campionin taustat ovat, mutta ainakin hänen lähestymiskulmansa aiheeseen on omituinen: hän ei tunnu pitävän yhtyettä juuri minään. Jäsenet kuvaillaan eriasteisiksi kusipäiksi ja heidän tuotoksiaan vähätellään joka käänteessä. En pidä sellaisistakaan historiikeista, joissa kohdetta ihastellaan pelkästään vaaleanpunaisten lasien läpi, mutta näin negatiivisesti varautuneen kirjan lukeminen alkaa parinsadan sivun jälkeen vituttaa. Tulee mieleen, että kenelle tällainen on tehty? Miksi?

Outoa on myös se, että varsinaiseksi päähenkilöksi on nostettu Policen manageri Miles Copeland: tuntuu, että suurin osa sivuista on omistettu hänen edesottamuksilleen. Tämäkin olisi tietysti ihan ok, jos kirjan nimi olisi Miles Copelandin tarina. Nyt Police jää statistiksi omassa kirjassaan. Välillä myös jauhetaan sivukaupalla muista uuden aallon yhtyeistä ilman minkäänlaista linkkiä Policeen. (Tämä itse asiassa selittyy kirjan alkukielisellä nimellä: Walking On The Moon – The Untold Story of the Police and the Rise of New Wave Rock.)

Olen lukenut huomattavasti parempiakin bändikirjoja.



Kommentit

  1. Suosittelen myös Hosseinin kirjaa ’Tuhat loistavaa aurinkoa’. Hankin sen hätäpäissäni kesällä 2009 Nurmeksen S-Marketista, kun lomareissulta olivat kirjat unohtuneet kotio. Kirja sijoittuu pääasiassa Kabuliin, ja kertoo kahden naisen tarinan 50-luvulta tähän päivään.

  2. Luin tuon tuulen varjon parisen vuotta sitten. Täytyy sanoa että harvoin on kirjaa lukiessa ollut sellainen olo että on jossakin mystisessä ja kiehtovassa ja samalla pelottavassa paikassa. Luin opuksen iltalukemisina ja kirjan alas laskeminen oli aina yhtä vaikeaa: olisin halunnut lukea lisää!
    Minäkin voin suositella lämpimästi!

  3. Kiitos kirja-arvioista! Näistä olen lukenut vain Tuulen varjon, tykkäsin siitä. Vaikea laske alas. Leijapoikaa olen vältellyt, olen pelännyt sen olevan tarinana liian mieltä liikuttava. Lammasseikkailun aion lukea mahdollisimman pian!

    Onko Anssilta tulossa uutta kirjaa?

  4. Itsehän lainasin juuri erään teoksen nimeltä Kesä Kalevi Sorsan kanssa…oli hyvä, lissee! Tahdon myös suositella sulle kirjoja:
    Tiellä pysymisen taito, Garth Stein (?)
    Älä käy yöhön yksin, Kjell Westö
    Ei kiitos, A-L Härkönen
    Tuhat loistavaa aurinkoa on tosiaan myös lukemisen arvoinen. Ja varsinkin tuo Tiellä pysymisen taito oli aivan törkeän hyvä, aihepiiriltään ehkä juuri sua kiinnostava?

  5. Ilmeisesti suomenkielinen kustantaja on halunnut ratsastaa Policella, vaikkakin tuo kannesta saat mielikuva ei millään vastaa todellisuutta kirjan sisällöstä.

  6. Luen itsekin juuri Zafonin Tuulen varjoa. Alku vaikuttaa lupaavalta. Lisäksi kirja on kirjoitettu erinomaisen pieniin lukuihin jotka pystyy lukemaan vaikka vähän väsyttäisikin 😉

  7. Jos saan suositella, niin Ben Elton on terävien ja napakoiden satiirien kirjoittajana aivan mieletön! Kannattaa lukea, jos vain jaksaa! 😀 Toi Suuri Lammasseikkailu vaikuttaa aika jännältä. Pitäisi varmaan koittaa lukea se.

  8. Ben Eltonin Popcorn on myöskin odotellut hyllyssä vuoroaan jo pidemmän aikaa. Justiinsa pari päivää sitten mietin, että olenkohan lukenut puoliakaan kirjahyllyssäni olevista kirjoista? Eikä kyseessä ole edes mitenkään iso hylly.

  9. Lainasin juuri kirjastosta Juicen kirjan ’Vaikuttajat korvissamme’, jossa hän piirtää henkilökuvat kotimaisen popmusiikin isoista nimistä, kuten Remusta, Hectorista, Kuustosesta ym. Ans kattoo.

  10. Murakamin myöhäisempi Kafka rannalla kannattaa etsiä myös käsiin. On mielestäni parempi kuin tuo lammasseikkailu.

    Sikäli kun historiallinen Barcelona-romaani vetää, niin suositellaan samaan hengenvetoon vielä Enrique Morielin Ajattoman kaupungin varjot -teosta. Anssin kuvauksen perusteella Morielista löytyy useampiakin yhtäläisyyksiä Tuulen varjoihin.

  11. Police-kirja kiinnostaisi, muttei ehkä tuon kuvauksen perusteella. Oletko Anssi lukenut Christopher Sandfordin Sting-kirjaa?

  12. @Altti: Täytyy soittaa vanhaa levyä: tuo Sandfordin kirjakin on nimittäin lukemattomana hyllyssä! Hoksasin vasta Police-kirjan luettuani, että kas – tuossahan olisi ollut tuollainenkin…

    @Mies Mustissa: Laitoin tuon Murakamin Kafka-kirjan tilaukseen.

  13. Yksi pieni yksityiskohta vaan:

    ”espanjalaisesta yhteiskunnasta, kulttuurista ja sisällissodan traumoista on kudottu tuuhea ryijy, johon tekee mieli upottaa sormensa.”

    Tuossapa mukava ja tuore kielikuva!

Roskapostin vuoksi vanhoista artikkeleista on kommentointi suljettu automaattisesti.